Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Mejän perälä sanothin ennen vanhhan nuukasta ukosta, että ”se ruukaa pittää viilat liukhaiks”
Onkos joku keskustelija kukaties sijoitusrahaston metsän naapuri? Miltä näyttää hakkuiden jälki? Onko raakakin otti vaiko ”paremmassa kunnossa tulevalle sukupolvelle kuin meidän aloittaessa”?
No hyvä kun tuli sopu. Vaitiolosopimuksen vaatiminen oli todella tökerö veto. Voisivat Metsälehti ja MT pöyhiä aihetta hieman laajemminkin. Paljonko näitä on ollut? Lisää ei tarvitse tulla.
Ei tarvitse nyt tässä kuitenkaan mennä samaan kuin jatkuvan kasvatuksen ”tieteen” teossa Metlassa Lapissa. Unohtui miehiltä koealoilta poistettujen puiden mittaus — asiaa paikattiin mittaamalla kantoläpimitat ja omatekemällä funktiolla siitä johdettiin koeruutujen antamat puumäärät. Yksi rengeistä otti loparit, kun ei kestänyt katsella moista menoa.
Hyvä idea Planterilta! Tai lopettakaamme kaikkinainen riistatiheikköjen perustaminen siksi kunnes hirviharveikkojen tuotanto tässä maassa loppuu.
Kanta kaksinkertaistuu 2,7 vuodessa hyvissä oloissa, mitattu Ruotsissa, pahoittelen kohonneesta verenpaineestani johtuvaa epätarkkuutta!
Ei lopu vääntö sovulla; kovat piippuun maanomistajat! Mitä pikemmin sen parempi, sillä lisää on tulossa. MTV3:n tekstiuutisissa riistatietäjä nosti villisika-arvion 3000 potsiin. Kanta kaksinkertaistuu hyvissä oloissa. Tänäkin syksynä jäävät hirvien kaadot tavoitteista. Kun on pakastin täynnä lihaa, on helppo todeta loppusyksyn passissa ihan livenä kuulemanikin perusasenne: ”Kyllä mie sitä kattelin piippua pitkin, mutta sitte aattelin, että on sillä kaksi uutta sisällä kasvamassa.”
Mikähän muu ala kuin metsätalous olisi hiljaa, jos vahinkojen korvaukset olisivat pitkään 25 %:a alakantissa; korjaava liike nosti vahinkoilmoitukset yli tuplaksi. Tarkastusta saa odottaa pitkään, korkoa ei maksa kukaan, eihän pankkikaan tietty.
Kieltäkää kanalintujen metsästys maillanne, niitä on hyvin vähän, milloin viimeksi näit teeriä tammikuisissa koivuissa? Vastaukseksi ei riitä tammikuu, vuosikin on syytä mainita. Näin jää paukkupeteille aikaa istuksia valkohäntäpeura–metsäkaurispassissa, molempien kannat ovat tosin karkaamassa käsistä!
Pitenevät syksyt ja keväät sekä niiden myötä kasvavat vesien virtaamat kohtelevat kaltoin Itämerta ja sen lahtia. Ruokaa leville, koto- ja vierasperäisille kasveille ja kaloille riittää ja tilanne pahenee, tehtiin pelloilla, metsissä tai Helsingin koirapuistikoissa mitä tahansa. Kierre on kurja kuin Putinin ikijäisten jänkien sulaminen ja metaanin päästöt.
Ihmettelen ettei valtion talouden tarkastusvirasto puutu menoon; esimerkiksi kemeran tukea saaneista metsäteistä ruokottaman iso osa kiireellisen hoidon tarpeessa…olisi juuri nytkin kiva jos olisi huolta pidetty….ja tehottomiin kemerataimikonhoitoihin annetaan sitten riukuvaiheessa energiakemeraa ja moton kuljettajaa ottaa pannuun yrittää koota motteja (=n. 1000 litraa) 15-35 litran raipoista ja jäljen pitäisi olla vielä priimaa ja havukannot sivelty laholääkkeellä…
Etevien metsänomistajien ajoissa taimen ympäri tai lp:n kantoon ruuttaama torjunta-aine tepsii…Olen vakuuttunut, että itse metsätöihin kykenevät osaavat ja ahkerat pärjäävät jatkossakin, ihmettelen, miksi niinkin vähän tiloja tulee myyntiin, jos kaiken teetät vieraalla ei bisnes kuki, vattu ja kastikka kyllä–
Jatkuva kasvatus tuli minulle tutuksi metsätaloussuunnittelusta 1970 -luvulta. Länsi-Uudellamaalla oli suosittua tehdä pienaukkoja, idässä poimia kypsiä puita ihan kuten moni alan opettajakin nyt suosittaa. Vastaan tuli yhtälailla isäntien omatoimisia kuin metsäammattilaistenkin leimaamia kohteita.
Lännen pienaukot taimettuivat heikosti, suojaisaan aukkoon nousevan lehtipuun pysäytti nouseva hirvikanta, takkuisen tapin päähän versonut vihreä katosi vuosi toisensa jälkeen hirven hormiin.
Idässä en tavannut mustikkaa jatkuvan kasvatuksen metsistä, paikoin kyllä vattua, joka koitti kisata angervon ja kastikoiden kanssa.
Oli tuskastuttavaa yrittää luoda käsittelykuvioita metsään, jossa huojui rajalta rajalle 80–110 kuutiometriä kiertoajatonta, lylyistä heikosti kasvavaa kuusta.
Kiertoaika on erittäin relevantti asia metsätaloudessa, kiitos metsänjalostajien, taimituotannon ja muokkauksen kehittäjien. Jalostettu taimi kasvaa viidenneksen paremmin kuin maatiainen, hyvä taimi lähtee kääntömättäästä ihan eri tahtia kuin heinän sekaan kylväytynyt tuleva raivaustähde.
On ihan eri asia korjata sorvikuusta 55 vuotiaasta metsästä kuin 90 vuotiaasta, tai 1–295 vuotiaasta, joita kansallispuistoissa näkee.
Jatkuvan kasvatuksen suosio tutkija/opetusväen keskuudessa on kuppainen juttu metsätaloudellemme. Metsiemme historian huono tuntemus ei ilahduta yhtään, ei metsäpuiden genetiikan, ei kasvatuslannoitusten tulosten etc. etc, unohtaminen. Mutta lystiä on ilmeisesti raksutella kompuutterista mieluisia tuloksia, kun lähtöarvot on ensin valittu mieluisiksi.
Olen samaa mieltä kuin Anneli, taisto on hävitty jättipalsamille. Malmin lentokentän reunassa leviää rajusti ojia ja niiden reunoja pitkin, yhteydet merelle saakka. Kitkentäyrityksen jälkiä on ajoin näkynyt, ei tuloksia.
Porvoossa kaapelin maahan panotyömaan jäljitä yhteen kohtaan ilmestyi muutaman aarin kasvusto, taitaa levitä koneen telojenkin kuskaamana, tuollaisen kasvuston voisi kai kohtuuhiellä taltuttaakin.