Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Viisaita mietteitä viisi tuossa edelläni; joku tietäjä voisi arssinoida, millainen olisi Suomen metsäteollisuuden volyymi ja tuotepaletti nyt, jos olisimme säästyneet kaiken pilanneelta harsintajulkilausumalta, metsänjalostukselta ja mitä metsänomistajat olisivatkaan voineet innovoida tukkikauppojensa tauoilla sen sijaan että kuokkivat, kassaroivat ja ahersivat metsäpoliisien kyyläävien silmien edessä ihan vain pakon takia….
Ylimmän latvuskerroksen puut ovat voittajia kovasta kilpailusta, joissa taimesta tukkipuuksi varttumisen jaksolla moni muu pienempi puu on kuollut, kärsinyt sienitaudista, lumen painosta tai yksinkertaisesti on perimältään valtapuita heikompaa ainesta.
Eivät pluspuiden etsijät, niiden jälkeläisten testaajat ja metsänjalostuksen pitkän ja menestyksekkään työketjun toteuttajat valinneet aluspuita tai kakkoslatvuskerroksen puita jalostukseen, eivät senkään takia, että kukkivatkin mokomat huonosti, tai eivät ollenkaan, ei ole luontokaan kai tarkoittanut niitä uuden metsän aineksiksi.
Kyllä sillä ”juurmehtällä” on silti ollut tärkeä asemansakin aikoina ennen kettinkiä ja vaijereita, ohuista, jopa 70–90 vuotiaista alikasvoskuusista väännettiin närelenkkejä sitomaan puomit toisiinsa puu uinnin ohjaajiksi.
Jalostushyöty on pääpuillamme yli 20%. Hävettää tutkijoiden puolesta se, ettei joko tunneta metsiemme historiaa tai sitten sitä pelätään ääneen kertoa, kun nyt jk on seksikäs aihe, joka avaa apurahakaapin ovet jos vaikka mille huuhaalle.
Kysykää vaikka 1950–70 luvun metsäammattimiehiltä, kokeneilta puuntu0ttajilta tai vaikka minulta, millaisia olivat jk:n ” tulokset”, olen nähnyt määrämittahakkuiden, talonpoikaisharsintojen ja pienaukkohakkuiden jälkiä kyllikseni, ilokseni paljon myös metsiksi korjattuina!
Ja katsokaa tulevaisuuteen; siemenviljelyssiemenestä lähtöisin olevissa metsissä aukeaa aikanaan uusia mahdollisuuksia luontaiseen uudistamiseen. Ei tarvitse vähävaraisen professorin kuitupuun halvan hinnan takia harsijaksi hairahtua.
Ja mitä tulee mustikkaan, niin hehto-puolitoista niitä tulee joka suvi kerättyä, siemenpuualoilta, ensiharvennetuista männiköistä ja voimalinjan reunametsästä. Mustikan peittävyys palautuu sitä mukaa, kun (jos) ensiharvennusrästeistä selviydymme.
Helsinki on edelläkävijä tappajapuiden kasvatuksessa eli mädätyksessä, keskuspuiston pystyyn kuivuneet kuusijätit ovat todellinen loukku, samoin monet ikäloput, valtavat kuninkaallista kääpää ja pyhää lahoa tuottavat haavat ja koivutkin, niitä on konkelossakin latujen ja polkujen yllä. Onhan noita kuolemantapauksiakin ollut, Kaivopuistossa ja keskuspuistossa.
Ei ole sivistysmaan mallin mukaista pitää ihmisten metsiä tällaisina, aidata ne pitäisi. Samaa puun mädätyksen ja ”hallitun hoitamattomuuden” autuutta on vähän joka puolella kaupunkia. Ryteikön perkaus kuulemma keskeytyy, kun maailman pelastaja ottaa yhteyttä A. S-mäkeen ja ukaasi alas katkaisee lu0nnon tuhoamisen.
Hyvä esiinnosto Portimolta; tänään Hesarissa oli at-artikkeli karujen soiden ennallistamisesta, ei patoja ojiin, vaan tuhkaa suolle, ruoka tuo metsän perässä ja kasvaa huimasti eli sitoo hiiltä puuhun.
Metsäkauris kulkee seuraillen pikkumäntyjen taimiriviä,napsii mehevät latvat pikkutaimista, sama koskee kuusen taimia,mehevin latvasilmu taimi taimelta pois, ei juuri tapa mutta sotkee kasvua. Hirvi syö em. isompia taimia, jopa taittaa eritoten koivun latvoja alas vasansa tai vasojensa ulottuville.
Ruokinta on monitahoinen juttu; sika syö kaikkea sitä mitä toisille lajeille tarjotaan. Metsäkauriita nälkiintyy kovina talvina kuten porsaitakin siihen, että ruokintapaikat puuttuvat laajoilta aloilta kuten supien pyytäjätkin.
Olisi se somaa, että luonto todistaisi jollain yllättävällä tavalla meidän kaikkien olevan väärässä.
Ei riitä työvoima sorkkaelikoiden kantojen hoitoon. Isot metsästäjien ikäluokat ovat jo tai tulossa mummo- , taatavuosiin, vähenevät kulku, näkö, lähenevä oma kuolema pehmentää liipasinsormen eli halun tappaa.
Olin isossa juhlassa perjantaina. Kaksi melkoista metsästysalan vaikuttajaa kertoi tekemisistään. Toisen jahtimaiden, todella lounaassa, porukat päättivät kurittaa vhp:n kantoja, 26 elikolta loppuikin juoksu, nostan lakkia, sivusaalis 5 villisikaa, ei naurata.
Toinen kertoi kaverinsa kanssa olleensa kaurista kyttäämässä kahtena iltana. Kaksi naarasta oli hollilla kumpanakin iltana, siksi ei laukauksia! Eli jos vaikkapa tekevät kumpikin kaksois-, jopa kolmoisvasat, niin satohan kasvaa.
Sika-kauris kannat kasvavat hillitöntä kyytiä, metsäluonto muuttuu siivekkäistä sorkkaisiksi. Vhalitettavasti.
Tutustuin joskus 20 vuotta sitten visakoivun kasvattajan arkeen Etelä-Savossa. Housuni olin sotkea, kun yhtäkkiä keskellä taimikkoa alkoi huutaa hälytyspilli kuin ambulansilla. Oli aktiivinen mo hankkinut hirvituhon estoon epäsäännöllisen säännöllisesti älähtävän ämyrin. Kertoi jonkin aikaa uutuuden käyttöönoton jälkeen emähirven koivustaneen visojen latvoja kuin ei mitään, vasa vähän hörhisti korviansa ja apehti taas.
Aika paljon jäi lupia käyttämättä Lapissa, syy lumi ja lyhyt päivä eli mönkijöityneet jahtivanhukset eivät enää kestä suksen päällä. Miten lie ylipäätään Kokkola-Lappenranta linjan pohjoispuoli, lunta oli paljon, lupia liian vähän, niidenkin käyttöasteko alle 80 %, kuka tietää, toivottavasti vastaa: ”ei nyt sentään”.
Ikävä vesittää toisten toiveita; Lapissa lumen paksuus ”estää” hirvijahdin ja moni porukka on lopettanut pyynnin, jopa liki 30 % luvista voi jäädä käyttämättä, kertoi yle-alueuutiset torstaina.
Eipä ole järkeä proffaduon jatkuvan kasvatuksen populismissa. Sääliä tuo minussa herätti, ei MG:ssa, SE:ssa saati UPM:ssä, jotka tietävät kyllä kuitupuuta riittävän Itämeren rantojen maissa joka lähtöön, vaikka teollisuuden sellukapasiteetti kasvaakin nyt niin, että Danske Bankin metsäkatsaus arvioi sellun ylitarjonnankin mahdolliseksi.
Eli meni alalla millä tahansa huonosti, niin tokko meno tyhmillä ratkaisuilla oleellisesti kohenee!