Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Aamulla käskynjaolla Rovaniemen metsäopistolla lähdössä metsätöihin. Totisen näköisiä olivat herrojen ilmeet. Sodan uhastakin oli puheita.
Juuri niin se oli-aloitti viikon myöhemmin kuin ruotsalainen oppiäitinsä.
Hyvä aloite, laitan nimen alle! Taitavat vain olla metsäkauriin ja vh-peuran kannat karanneet kaikesta kontrollista; lisääntymistahti on kiivas, jahtikansalla ei riitä aikaa, tarmoa, kuntoa, harrastuneisuutta jne. laittaa kantoja adressien, lakialoitteiden jne. asettamiin tavoitteisiin. Ja mikäpä se on täyttäessä pakastinta ilmaisen avo-ometta Suomen lihareserveistä!
Tutkijat seuraavat pönttöjä, siis tuntemiansa, vuodesta toiseen, sama emo esimerkiksi voidaan mitata ja punnita samalta tai lähipöntöltä monina vuosina. Tietoa karttuu monipuolisesti eliniästä, vaelluksista, poikasten määrästä/emon ikä, ravinnosta, (joka pöllöillä hyvin jyrsijäpitoinen), huonoina myyrävuosina pesimättömyydestä, sisarsyönnistä eli pöllöjen munat kuoriutuvat siten, että poikaset ovat erikokoisia; jos emo ja isä eivät löydä muonaa tarpeeksi, niin pienin poikanen syödään pois. Ääritapauksissa vain vanttera esikoinen selviää siiville, jos hänkään.
Villit pöntöt jäävät ”katveeseen” tutkijoilta, ja jokin pitkään seurattu emo ”katoaa”.
Tein aikanaan jutun rengastajista, jotka nimenomaan toivoivat, ettei Vaasa-Lappeenranta -linjan eteläpuolelle aseteltaisi pöllöille pönttöjä.
Maamme tutkimushuippua olevat kaverit eivät nähneet ristiriitaa pöllöjen ja metsänhoidon välillä, aukot tuottavat hyvin ruokaa. Siemeniä tai ötököitä syövistä kolopesijöistä en muista ollen puhetta. Maanomistajien kanssa oli asialliset välit.
Ennallistetut suot ja matalavetiset sorsa-/minkkikosteikot tuprauttelevat keväisin mittavat metaanipäästöt, kun talvella ovat jäässä ja eloperäinen aines muhii hapettomassa, vähähappisessa tilassa.
Tämä totuus ei maistu Lukelle saati riistaväelle. Asia on äärimmäisen epäseksikäs tutkittava — siihen ei liity tarinaa, esimerkiksi siitä, kuinka riekko palasi etelän suolle ojien täytön jälkeen, kuinka kaukaa, olen sitä joskus ihmetellyt.
Olen ollut mukana rengastamassa pöllöjä useat kerrat; aina on rengastaja ottanut pöllön vain kertaalleen pöntöstä tai maasta (suopöllö) rengastanut ja punninnut samalla kertaa; siis mahdollisimman vähin häiriöin!
Rengastajat kysyvät mo:lta luvat pönttöihin ja työhönsä, poikkeuksia varmaankin on.
Nyt metsänomistajat aloittivat pönttötalkoot, hyvä muutoin, mutta Vaasa-Lappeenranta linjan eteläpuolinen alue on pöntötetty — tutkimus kärsii uusista ”villeistä” pöntöistä, merkattujen emojen tutkiminen onnistuu pöntöiltä hyvin, nyt niiden seuranta voi katketa, kun pöllön sakki kortteeraa paikassa, jonka osoitetta ei tutkija tunne.
Suomalainen petolintujen tutkimus on maailman huippua (esim. tuulihaukat/Turun yliopisto), kyllä siinä metsänomistajan kannattaa auttaa tutkijoita.
Lintujen vähyys ei ole metsänhoidon syytä, supikoiran ja minkin pyydystäjät puuttuvat jo laajoilta aloilta. Metsäkauris ja villisika syövät maalintujen munia. Em. porukkaa o9n liian paljon ja lisää sikiää, mutta eihän vihervegaani elikolta henkeä ota, voi kuolla jopa nälkään kun keksii, että kerppujen sirppaaminen tekee kipeää horsmalle.
Visakalliolta hyvä havainto; jatkuvan kasvatuksen lopputulostahan tuo kovasti muistuttaa eli ”tukkiin painottuvat hakkuut, noin 80 m3/ha 15 vuoden välein” kuten olen nähnyt tietokonemallintajien ihan Tieteiden talolla täällä isolla kylällä autuutta esittelevän.
Metsäsuunnitelmien teossa törmäsin tuontapaisiin jälkiin Itä-Uudellamaalla, mutta totta puhuakseni siellä oli kyllä ihan kuusitukkiakin, lylyistä tosin, 50–90 m3/ ha.
Eipä ole ihan uusi asia tuo taimen sijan poraus. Meille esiteltiin suvena 1971 harjoittelussa ”Moottorimyyrä” -nimistä vekotinta joka möyhensi maata ja teki sijan kennotaimen istutusta varten. Harjoitteluaseman pihassa oli pieni veryttelyesittely, jossa myyrän vinhasti pyörivä terä nosti kiven ”porarin” jalkoväliin, myöhäismurrosikäänsä elelevä yleisö pidätteli naurua, päivän tähti itkua.
Metsään meno peruuntui enkä ole sen koommin laitteesta kuullut. Mikäänhän ei estä istuttamasta pottiputkella taimia koskemattomaan maahan, mutta kyllä kääntömätästyksistä näkemäni istutuskuusten ylösnousut ovat sen verran komeita, etten lähtisi tässä kohtaa euroja ”säästämään”.
Laittakaa hehtaarille 1600 kuusta ja tuleville ensiharvennuksen ajourien sijoille isoja rauduksen taimia 4 metrin välein; hakatkaa koivut vanerina ensiharvennuksessa urilta pois. Sysmäläisen etevän mo:n metsässä pelitti hyvin. Ei pelitä tietenkään savi- saati turvepohjilla.
Kolaritilastosta puuttuu pahoja kolareita. Ruotsalainen tutkija kartoitti sikäläisiä kuolonkolareita ja paljastui, että nokkakolarin tai metsään ajon syy oli joissain tapauksissa hirven tai muun riistan väistäminen, mitä ei kirjata riistakolariksi.
Toinen riistakolareiden aliarvioon johtava syy on pullossa, humalassa ei jää kuski peuran raadolle kykkimään tai soittele virkavallalle tapahtuneesta.
Olemme sorkkaelikoiden vahinkojen kanssa Ruotsin tiellä; siellä tammi-maaliskuussa ajettiin 10 000 kauris-, liki 1700 hirvi- ja 1400 villisikakolaria. Sorkkaelukat lisääntyvät, ihmiset, ml. metsästäjät huonosti, vain jokin kurja eläintauti voi kohtuullistaa tilanteen teillä ja taimikoissa.