Kirjoittelussa mainittiin, että hirviogelmaan ratkaisu on vuokrasopimus. Olen samma mieltä. Nykyisin riistamiehet perustelevat sopimuksen vastikkeettomuutta aivan oikeutetusti sillä, että he pitävät hirvet ja muut otukset sellaisella tasolla, että eläinten aiheuttamat haitat vähenevät olennaisesti.
Sopimuksissa on kysymys niin metsästäjien kuin metsänomistajien oikeuksista. Sopimuksissa ei metsänomistajan oikeuksia ja siten metsästäjien velvoitteita ole avattu, yksilöity ja sidottu johonkin objektiivisesti todettavaan kriteeriin. Sopimuksissa tulisi sopia, paljonko eläimiä tulee kunakin vuonna ampua, jotta päästään yhteisesti sovittuun tavoitteeseen. Mikäli metsästäjät eivät pääse tavoitteeseen, siitä tulee määritellä sopimuksessa mitä sitten tehdään.
Perusongelma on siinä, että metsä – kauppasopimuksissa ei määritellä, miten sovittuja tukkien pituus – mittoja käytetään. Eräälläkin yhtiöllä kauppasopimuksessa ilmoitetaan tukkien pituusmitoiksi 4.3-5.5m ja että myyjä voi käyttää vielä kahta lyhyempääkin mittaa. Tämä antaa ostajalle pelivaraa. Myyntisopimuksessa pitäisi yksiselitteisesti sopia, että puut katkotaan tukkisaanto optimoiden. Mikäli tästä poiketaan, sitä ostaja ja myyjä sopivat erikseen. Jos tukkisaantoa yhdessä sovitusti piennetään, pienennys korvataan rahalla.