Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Totta virkat. Risuista ei autuus valkene .
Jokainen saa touhuta metsässän aivan kuinka haluaa , mutta jos muiden työpanos on tarpeen , tarvitaan hommaan myös selkeät säännöt . Nämä säännöt suojaavat tarvittaessa kaikkia osapuolia.
Jokamiehenoikeudet ja niden rajaaminen tuntuvat tässä tilanteessa hirvittävän kaukaa haetulta . Jos metsä on hoidon puutteessa , jälkien parsija on se taho , jonka toiminnalla on jotain merkitystä . Satunnaisella metsässä kulkijalla on vain jokamiehenoikeus , joka ei oikeuta kajoamaan toisen omaisuuteen.
”vihreen koneen kuskilta” jälleen tanakkaa ja monipuolisesti ajateltua asiaa ! Kiitos!
..vielä vähän tilastoista…
Hirvikolareiden määrä on vähentynyt 61% ”ennätysvuodesta” 2001 . Muutos on 3034 kolarista 1195:een epätoivottuun kohtaamiseen hirven kanssa .
Vuoden 2011 kolarimäärä oli alhaisin sitten vuoden 1993 . (Mikähän muuten oli liikennesuoritteen määrä v 1993 ? Ei ainakaan vuoden 2011 suoritetta suurempi)
Hirvien määrä on lähes puolittunut 2000-luvun alkuun verrattuna.
Vuoden 2011 jahtikauden kantaa leikkaava vaikutus ei vielä näy tilastoissa , mutta hirvien määrä on laskenut varmuudella edellisestä kaudesta.
Näitä taustoja vasten tarkasteltuna vuoden 2005 vahinkotilastot ja valtakunnan metsien inventointitulosten käyttäminen hirvikannan määrän ohjailuun on pahasti jälkijättöistä . Ollaan menossa vahvasti vika raiteille , jos jo pakastettujen ja syötyjen hirvien synnit luetan tähän päivään mennessä puolittuneen eläinkannan syyksi. Jos hirviä on puolta vähemmän , kuin huippuvuosina , on enemmän kuin todennäköistä , että vahingotkin ovat puolittuneet.Hirvien määrä arvioitiin puutteellisten menetelmien johdosta väärin 1990-luvun puolivälissä . Joku oli päätellyt , että hirvikanta on taantumassa . Tämän seurauksena lupamamääriä pudotettiin jopa kolmasosaan totutusta. Suotuisissa olosuhteissa eläinmäärä moninkertaistuikin muutamassa vuodessa liian pienen metsästyspaineen takia.
Vertailun vuoksi totean , että seurueemme kaatoluvat pudotettiin pyyntiluviksi muutettuna 7:stä 2:teen vuoden 95 jälkeen ja lupia myönnettiin varovaisesti 2000- luvulle saakka. Koko pitäjän 13 seurueen yhteislupa-alueella noudatettiin samaa kaavaa.
Metsästystä tehostettiin varsin nopeasti , kun eläimiä todettiin olevan selvästi liikaa . Useana vuonna peräkkäin kaadettiin 4-6 eläintä tuhannelta hehtaarilta koko pitäjän alueella , mikä merkitsi enimmillään kaatomäärien kuusinkertaistumista vuoteen 96 verrattuna.
Tänä päivänä hirvien määrää määritellään jokaiselta metsästyspäivältä laaditun havaintokirjanpidon perusteella . Tehdyt havainnot ja kaadot suhteutetaan metsässä käytettyyn aikaan niin miesten kuin jopa koirienkin osalta. Havainnot hirvikannan rakenteen muutoksesta kertovat omalta osaltaan kehityksen suunnan .
Kun havaintoja ja kaatoja on kertynyt vähän , on kaatotavoitteita laskettu . Nyt metsästellään n. 1,5:n hirven tasolla / 1000 ha ja arvioitu jäävä kanta on n. 2/ 1000ha.
Jos laskelmat epäilyttävät , ovat epäilijät tervetulleita mukaan tekemään havaintoja metsästäjien avuksi. Metsästyksen voimakkuus perustuu tänä päivänä todelliseen ajantasaiseen tietoon saalistettavista , ei ikivanhoihin tilastoihin , uskomuksista puhumattakaan.Gla:
”En tiedä, mikä pakottaa noita nykyään käyttämään enemmän metsätalouden tarpeisiin kuin jossain toisessa tilanteessa. Omistaja pyrkii joka tapauksessa maksimoimaan omaisuutensa arvon huomioiden omasta mielestään kohtuullisen luonnonhoidon tason.Minusta monimuotoisuutta ei pidä karummilla paikoilla väheksyä sen takia, että jossain rehevässä tai kosteassa paikassa asia hoidetaan viimeisen päälle hyvin. Luonnossa on erilaisia elinolosuhteita, jotka kaikki ovat tärkeitä. Niin vt-kangas kuin omt-puronvarsikin.”
Kannatan monimuotoisuutta olosuhteista riippumatta , kunhan sillä ei tarkoiteta männyntaimikkoa tuhoava hieskoivikkoa. Mitä tulee omistajien haluun huomioida kohtuullinen luonnonhoidon taso , on olemassa tuoreitakin esimerkkejä jopa käräjille asti johtaneista hakkuiden jälkipyykeistä . Maanomistaja on halunnut ulottaa hakkuut tärkeille luontokohteille . Siellä ovat sitten maanomistaja ja korjuuorganisaation edustaja punastelleet kilvan käräjäsalissa.
Ja vielä kerran! Metsästäjät ryhtyivät leikkaamaan hirvikantaa jo paljon ennen 2005- vttkv:n raportin julkistamista. Paljon on tapahtunut myös tämän jälkeen. Yhteisesti sovittuun 2- 3 hirven talvehtivaan kantaan / 1000 ha on päästy lähes koko maassa , monin paikoi jopa alle. Nyt voi hyvällä syyllä sanoa pallon olevan metsänomistajalla. Hän voi omalla kohdallaan vaikuttaa siihen , houkutteleeko alue hirviä vai ei.
Väärinkäsitysten välttämiseksi totean ,että en ollut tekemässä Metsälehden jutun leimikkoa . Viittasin aiemmin talvella tekemääni runsaan 20 ha:n myöhästyneeseen ylispuidenpoistoon , jolla kohteella Metsälehden toimittaja vieraili . Erinäisistä syistä johtuen siltä palstalta Metsälehteen tuli vai tilannekuva . Palstalla syntyneet ajatukset puolestaan Mikko puki tekstiksi eri toimijan ja metsänomistajan kohtella.
Tarkoitus oli (ja mielestäni Mikko onnistuikin varsin hyvin )välittää viestiä , mihin hoitamattomuus johtaa ja kuinka metsänhoito puolestaan palkitsee. Lähekkäin oli molemmissa (omassani ja Metsälehden artikkelin tapaiuksessa ) erinomaiset vertailukohteet. Samanikäisillä ”koealoilla” ero metsän kehityksessä ja laadussa oli valtava.En halua puolustella liiallista hirvieläinkantaa , mutta vanhojen tilastojen ohella on seurattava tämän päivän tilannetta . Kaatotilastot ja hirvikannan alueelliset ja rakenteelliset muutokset on otettava huomioon reaaliajassa. Niistä voi päätellä , mitä tulevaisuudessa tapahtuu .
Talvilaidunalueet , joille monien pitäjien hirvet kerääntyvät , ovat jatkossakin paikallinen ongelma .Vahinkoja ei kuitenkaan esiinny merkittävästi muualla .
Metsien hyvä tuotto ja monimuotoisuus ovat itselleni elintärkeitä asioita . Siksi toivoisinkin , että metsiä hoidetaan huolella alusta alkaen . Näin saadan paras tuotto ja voidaan vähentää erilaisten luonnotuhojen (myös hirven) vaikutuksia kasvatettavalle puustolle.Monimuotoisuutta turvaamaan voidaan jättää veden vaivaamia alueita , leveämpiä suojakaistoja vesistöjen ja purojen varsille sekä vaikeasti udistettavissa olevia maastollisesti ongelmallisia alueita. Nythän näitäkin kohteita joudutaan käyttämään metsätalouden tarpeisiin . Parempien kasvualustojen tehokkaampi hyödyntäminen koituisi myös monimuotoisuuden eduksi.
.. . ja vielä vähän metsästyksestä.
Olin lopettamassa hirvien jahtaamisen viime vuosituhannen lopulla. Kuitenkin päätin jatkaa harrastusta nimenomaan vahinkojen vähentämseksi niin metsissä , kuin maanteilläkin. Sillon hirviä vilisi joka puolella. Nyt sorkkaeläin on lähes yhtä harvinainen näky , kuin 60-luvulla. …että jotain on ainakin yritetty tehdä vahinkojen vähentämiseksi.”jees-harjavallan” kannattaa lukea Metsälehden n:o 8:n artikkeli ”Kuusentaimikko sai uuden elämän” loppuun asti . Viimeisen otsikon alla piilee tarinan opetus. Valitsemallasi menetelmällä ollaan hädin tuskin ensiharvennusasteella , kun toinen vaihtoehto on korjata 300 kuution / ha tukkileimikko samassa ajassa. Luonnollisesti harvennuspuut jo paljon tätä ennen.
Riikilän Mikon kanssa pähkäiltiin , onnistuuko metsän pelastaminen hiukan järeämmäksi karannessa lehtipuu/havupuu yhdistelmässä aiemmin talvella. Alueelta oli jonkin verran kuva-aineistoakin ”vanhalla palstalla”. Ennuste sen metsän osalta ei todellakaan ole häävi ja pahoin pelkään , että siinäkin metsässä , josta lehtijuttu oli , voi varautua yllätyksiin .
…ja olen edelleenkin sitä mieltä , että kelvollinen metsä syntyy alle 2000 taimen ha tiheyksillä . Tätä suurempi runkomäärä hidastaa puuston järeytymistä , heikentää laatua ja kohottaa voimakkaasti korjuukustannuksia (=alentaa kanohintaa)
…ja vielä…ruotsalaismenetelmällä saadaan taimikko varmasti järeytymään nopeimmin oikeaksi metsäksiRuotsissa käytettävä varhaisperkausmenetelmä saattaa olla tehokkuuden ohella myös edullinen tapa varmistaa taimikon hyvä kehitys. Jos tarvitsee poistaa vain sormenvahvuisia vesoja , ei kaluston eikä työntekijän tarvise olla pro-tasoa. Syksyyn mennessä tapahtunut uusi kasvu syö ”virrat” keväisestä kannosta todella tehokkaasti . Kun kannosta lähtevä kesän kasvu eliminoidaan , ei istutetulla taimella ole tulevina vuosina hädän päivää . Se selviää varmuudella voittajana ja nujertaa loputkin kilpailijat aikaa myöden saamansa etumatkan turvin.
Menetelmä säästää , paitsi energiaa ja voimavaroja , myös luontoa. Palstalla ei tarvitse ”tuusata” jatkuvasti , kun työ tehdään kerran kunnolla. Tähän asti vallalla ollut tapa toimia (= odotellaan vähän , että saadaan kemerat) on johtanut ikuiseen raivauskierteeseen .Myöhästynyt raivaus on edesauttanut haitallisen kilpailevan kasvuston kehitystä. Paksumpi kanto tuottaa tehokkaammin uutta kasvustoa. Jos raivausta ei ole tehty lainkaan , on monesti menetetty suurin osa istutetuista taimista tai niiden mahdollisuudesta kehittyä laadukkaaksi tukkipuuksi. Tämän lisäksi hakkuuajnkohta on siirtynyt 10-20 vuotta eteen päin .
Palsta on luonnollisesti ennakkoraivattava ennen hakkuuta , mikä ei ole useinkaan helpoimpia tehtäviä . Tuhansien ”onkivapojen” kaateleminen hakkuuta haittaamasta on jo täyttä työtä . Tekijältä ja raivauslaitteelta vaaditaan runsaasti pro-ominaisuuksia ja teettäjältä paksua lompakkoa.Omatoimisten ja kustannustietoisten metsänomistajien taimikonhoito tapahtuu melkoisella varmuudella jatkossa ”ruotsiksi” , niin houkuttelevalta menetelmä vaikuttaa.
70-luvulla ojitettiin runsaasti soita ja ojituksen tuloksena hirvien ”laitumet ” parantuivat . Valtava ruokapotentiaali oli muutamassa vuodessa hirvikarjan elinoloja parantamassa . Ojanpenkereet kasvoivat valtoimenaan pajua ja koivua. Samoihin aikoihin luotiin myös tehokkaasti metsätieverkkoja , jotka myöhemmän laimean kunnosapitoinnon vuoksi tuottivat runsaasti hirvien herkkuja veskoituvilla pientareillaan .
Metsätöiden koneellistumisen myötä taimikoita hoitavien metsureiden määrä väheni jyrkästi . Kun tähän lisätään maatalouteen keskittyneiden maanomistajien ajan puutteesta johtuva työpanoksen aleneminen metsäpuolella , ei ole ihme , että hirvikarjalle syntyi pienessä ajassa loistavat elinolosuhteet . Metsänomistuksen siirtyminen kauemmas asutuskeskuksiin vain paransi tilannetta hirvien kannalta.Hirvikannan arvionti oli vielä 90-luvun lopulle saakakka pitkälle arpapeliä , mikä osaltaan vaikutti kannan hallitsemattomaan kasvuun. 70-luvun alun alhaiset hirvitiheydet saattoivatkin olla arviointivirheistä johtuvaa tilastoharhaa. Tähän päätelmään on olemassa runsaasti näyttöä alueita , joilla olen 40 vuoden ajan liikkunut . 70- luvulla metsät olivat hirvien polkuja täynnä , nyt saa samoilla alueilla vaeltaa useita kilometrejä näkemättä jälkeäkään.
Paikallisia hirvivahinkoja saattaa esiintyä syrjäisillä seuduilla , joiden metsienhoito on puutteellista . Metsästyspainettakaan ei vättämättä suunnata riittävästi näille peitteisille , vaikeasti metsästettäville alueille . Samaan yhtälöön kuuluu myös usein seikka , että alueen omistajakaan ei suhtaudu suopeasti metsästystapahtumaan.
Hirvikanta saadaan pysymään hallinnassa , kun sekä maanomistajat , että metsästäjät huolehtivat omasta osuudestaan . Mikään taho yksinään ei pysty tätä tekemään.
