Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvikannan paisumien yhtäkkiä yllättävän suureksi ei välttämättä johtunut lainkaan metsästäjistä . Tutkijat ovat jälkikäteen tunnustaneet , että toimivia laskentamalleja hirvikannan kehityksen ennustamiseksi ei ollut . Sapluuna ei yksinkertaisesti toiminut kannan vomakkaimman kasvun aikana . Metsänomistajien passivoituminen omaisuutensa hoidon suhteen heitti vielä lisää bensaa liekkeihin.
Metsien yleisen peitteisyyden lisääntyminen oli vaikeuttamassa omalta osltaan hirvikannan arviointia . Peitteiset alueet jäivät luonnollisesti aktiivisemman metsästyksen ulkopuolelle jo pelkästään turvallisuus – ja eläinsuojelullisista syistä ( haavoittamisriski) .
Jokainen vähänkin hirvien elintapoja tunteva tietää , että eläin viihtyy parhaiten suojaisilla ruokamailla. Suosikkipaikkoja ovatkin autiotilat , joiden pellot kasvavat edelleenkin vähän heinää ja ojat runsaasti vesakkoa . Jos viereen osuu hoitoa vaille jäänyt uudistusaala , ovat olosuhteet optimaaliset hirven kannalta . Syrjäinen sijainti , umpeen kasvava tie tilalle ja tien päässä järeällä lukolla varustettu puomi varmistavat hirvile täysin riskittömän elinympäristön . Metsästyskielto alueella kruunaa kaiken .
Nämä tosiasiat on syytä pitää mielessä , jos arvostellaan pelkästään metsästäjiä hirviongelmista .Kyllä tuntuu tuottavan suuria vaikeuksia eräille tunnustaa , että hirviä alkaa olla vähemmän kuin 20 vuotta sitten . Hirvi-invaasio oli ja meni .
Metsästäjät alkoivat vähentää paisunutta hirvikantaa huomattavasti ennen , kuin keskiverto mo tajusi , että vahinkoja on syntynyt ja elukoita on liikaa. Tuntuukin aika merkilliseltä tuo nykyinen vahinkovouhotus , kun kannan ollessa suurimmillaan vahinkoilmoituksia ei tehty merkittävässä määrin . Nyt sitten vaaditaan metsästäjien päitä vadille ja hirviä lahdattavaksi viimeistä elukkaa myöten , kun virhe on korjattu ja eläinmäärä puolitettu…… no taisihan tosiaan vielä viime vuosikymmenellä joku ”japsi” piileskellä viidakossa kuvitellen , että toinen maailmansota on vielä käynnissä…sallittakoon siis Anttoonin elää uskossan , kun ”(hirvi)sodan” päättymisestä on vasta muutama vuosi aikaa.
PS . Tämä ei ole kusetusta!Jokainen saa touhuta metsässän aivan kuinka haluaa , mutta jos muiden työpanos on tarpeen , tarvitaan hommaan myös selkeät säännöt . Nämä säännöt suojaavat tarvittaessa kaikkia osapuolia.
Jokamiehenoikeudet ja niden rajaaminen tuntuvat tässä tilanteessa hirvittävän kaukaa haetulta . Jos metsä on hoidon puutteessa , jälkien parsija on se taho , jonka toiminnalla on jotain merkitystä . Satunnaisella metsässä kulkijalla on vain jokamiehenoikeus , joka ei oikeuta kajoamaan toisen omaisuuteen.
”vihreen koneen kuskilta” jälleen tanakkaa ja monipuolisesti ajateltua asiaa ! Kiitos!
..vielä vähän tilastoista…
Hirvikolareiden määrä on vähentynyt 61% ”ennätysvuodesta” 2001 . Muutos on 3034 kolarista 1195:een epätoivottuun kohtaamiseen hirven kanssa .
Vuoden 2011 kolarimäärä oli alhaisin sitten vuoden 1993 . (Mikähän muuten oli liikennesuoritteen määrä v 1993 ? Ei ainakaan vuoden 2011 suoritetta suurempi)
Hirvien määrä on lähes puolittunut 2000-luvun alkuun verrattuna.
Vuoden 2011 jahtikauden kantaa leikkaava vaikutus ei vielä näy tilastoissa , mutta hirvien määrä on laskenut varmuudella edellisestä kaudesta.
Näitä taustoja vasten tarkasteltuna vuoden 2005 vahinkotilastot ja valtakunnan metsien inventointitulosten käyttäminen hirvikannan määrän ohjailuun on pahasti jälkijättöistä . Ollaan menossa vahvasti vika raiteille , jos jo pakastettujen ja syötyjen hirvien synnit luetan tähän päivään mennessä puolittuneen eläinkannan syyksi. Jos hirviä on puolta vähemmän , kuin huippuvuosina , on enemmän kuin todennäköistä , että vahingotkin ovat puolittuneet.Hirvien määrä arvioitiin puutteellisten menetelmien johdosta väärin 1990-luvun puolivälissä . Joku oli päätellyt , että hirvikanta on taantumassa . Tämän seurauksena lupamamääriä pudotettiin jopa kolmasosaan totutusta. Suotuisissa olosuhteissa eläinmäärä moninkertaistuikin muutamassa vuodessa liian pienen metsästyspaineen takia.
Vertailun vuoksi totean , että seurueemme kaatoluvat pudotettiin pyyntiluviksi muutettuna 7:stä 2:teen vuoden 95 jälkeen ja lupia myönnettiin varovaisesti 2000- luvulle saakka. Koko pitäjän 13 seurueen yhteislupa-alueella noudatettiin samaa kaavaa.
Metsästystä tehostettiin varsin nopeasti , kun eläimiä todettiin olevan selvästi liikaa . Useana vuonna peräkkäin kaadettiin 4-6 eläintä tuhannelta hehtaarilta koko pitäjän alueella , mikä merkitsi enimmillään kaatomäärien kuusinkertaistumista vuoteen 96 verrattuna.
Tänä päivänä hirvien määrää määritellään jokaiselta metsästyspäivältä laaditun havaintokirjanpidon perusteella . Tehdyt havainnot ja kaadot suhteutetaan metsässä käytettyyn aikaan niin miesten kuin jopa koirienkin osalta. Havainnot hirvikannan rakenteen muutoksesta kertovat omalta osaltaan kehityksen suunnan .
Kun havaintoja ja kaatoja on kertynyt vähän , on kaatotavoitteita laskettu . Nyt metsästellään n. 1,5:n hirven tasolla / 1000 ha ja arvioitu jäävä kanta on n. 2/ 1000ha.
Jos laskelmat epäilyttävät , ovat epäilijät tervetulleita mukaan tekemään havaintoja metsästäjien avuksi. Metsästyksen voimakkuus perustuu tänä päivänä todelliseen ajantasaiseen tietoon saalistettavista , ei ikivanhoihin tilastoihin , uskomuksista puhumattakaan.Gla:
”En tiedä, mikä pakottaa noita nykyään käyttämään enemmän metsätalouden tarpeisiin kuin jossain toisessa tilanteessa. Omistaja pyrkii joka tapauksessa maksimoimaan omaisuutensa arvon huomioiden omasta mielestään kohtuullisen luonnonhoidon tason.Minusta monimuotoisuutta ei pidä karummilla paikoilla väheksyä sen takia, että jossain rehevässä tai kosteassa paikassa asia hoidetaan viimeisen päälle hyvin. Luonnossa on erilaisia elinolosuhteita, jotka kaikki ovat tärkeitä. Niin vt-kangas kuin omt-puronvarsikin.”
Kannatan monimuotoisuutta olosuhteista riippumatta , kunhan sillä ei tarkoiteta männyntaimikkoa tuhoava hieskoivikkoa. Mitä tulee omistajien haluun huomioida kohtuullinen luonnonhoidon taso , on olemassa tuoreitakin esimerkkejä jopa käräjille asti johtaneista hakkuiden jälkipyykeistä . Maanomistaja on halunnut ulottaa hakkuut tärkeille luontokohteille . Siellä ovat sitten maanomistaja ja korjuuorganisaation edustaja punastelleet kilvan käräjäsalissa.
Ja vielä kerran! Metsästäjät ryhtyivät leikkaamaan hirvikantaa jo paljon ennen 2005- vttkv:n raportin julkistamista. Paljon on tapahtunut myös tämän jälkeen. Yhteisesti sovittuun 2- 3 hirven talvehtivaan kantaan / 1000 ha on päästy lähes koko maassa , monin paikoi jopa alle. Nyt voi hyvällä syyllä sanoa pallon olevan metsänomistajalla. Hän voi omalla kohdallaan vaikuttaa siihen , houkutteleeko alue hirviä vai ei.
Väärinkäsitysten välttämiseksi totean ,että en ollut tekemässä Metsälehden jutun leimikkoa . Viittasin aiemmin talvella tekemääni runsaan 20 ha:n myöhästyneeseen ylispuidenpoistoon , jolla kohteella Metsälehden toimittaja vieraili . Erinäisistä syistä johtuen siltä palstalta Metsälehteen tuli vai tilannekuva . Palstalla syntyneet ajatukset puolestaan Mikko puki tekstiksi eri toimijan ja metsänomistajan kohtella.
Tarkoitus oli (ja mielestäni Mikko onnistuikin varsin hyvin )välittää viestiä , mihin hoitamattomuus johtaa ja kuinka metsänhoito puolestaan palkitsee. Lähekkäin oli molemmissa (omassani ja Metsälehden artikkelin tapaiuksessa ) erinomaiset vertailukohteet. Samanikäisillä ”koealoilla” ero metsän kehityksessä ja laadussa oli valtava.En halua puolustella liiallista hirvieläinkantaa , mutta vanhojen tilastojen ohella on seurattava tämän päivän tilannetta . Kaatotilastot ja hirvikannan alueelliset ja rakenteelliset muutokset on otettava huomioon reaaliajassa. Niistä voi päätellä , mitä tulevaisuudessa tapahtuu .
Talvilaidunalueet , joille monien pitäjien hirvet kerääntyvät , ovat jatkossakin paikallinen ongelma .Vahinkoja ei kuitenkaan esiinny merkittävästi muualla .
Metsien hyvä tuotto ja monimuotoisuus ovat itselleni elintärkeitä asioita . Siksi toivoisinkin , että metsiä hoidetaan huolella alusta alkaen . Näin saadan paras tuotto ja voidaan vähentää erilaisten luonnotuhojen (myös hirven) vaikutuksia kasvatettavalle puustolle.Monimuotoisuutta turvaamaan voidaan jättää veden vaivaamia alueita , leveämpiä suojakaistoja vesistöjen ja purojen varsille sekä vaikeasti udistettavissa olevia maastollisesti ongelmallisia alueita. Nythän näitäkin kohteita joudutaan käyttämään metsätalouden tarpeisiin . Parempien kasvualustojen tehokkaampi hyödyntäminen koituisi myös monimuotoisuuden eduksi.
.. . ja vielä vähän metsästyksestä.
Olin lopettamassa hirvien jahtaamisen viime vuosituhannen lopulla. Kuitenkin päätin jatkaa harrastusta nimenomaan vahinkojen vähentämseksi niin metsissä , kuin maanteilläkin. Sillon hirviä vilisi joka puolella. Nyt sorkkaeläin on lähes yhtä harvinainen näky , kuin 60-luvulla. …että jotain on ainakin yritetty tehdä vahinkojen vähentämiseksi.”jees-harjavallan” kannattaa lukea Metsälehden n:o 8:n artikkeli ”Kuusentaimikko sai uuden elämän” loppuun asti . Viimeisen otsikon alla piilee tarinan opetus. Valitsemallasi menetelmällä ollaan hädin tuskin ensiharvennusasteella , kun toinen vaihtoehto on korjata 300 kuution / ha tukkileimikko samassa ajassa. Luonnollisesti harvennuspuut jo paljon tätä ennen.
Riikilän Mikon kanssa pähkäiltiin , onnistuuko metsän pelastaminen hiukan järeämmäksi karannessa lehtipuu/havupuu yhdistelmässä aiemmin talvella. Alueelta oli jonkin verran kuva-aineistoakin ”vanhalla palstalla”. Ennuste sen metsän osalta ei todellakaan ole häävi ja pahoin pelkään , että siinäkin metsässä , josta lehtijuttu oli , voi varautua yllätyksiin .
…ja olen edelleenkin sitä mieltä , että kelvollinen metsä syntyy alle 2000 taimen ha tiheyksillä . Tätä suurempi runkomäärä hidastaa puuston järeytymistä , heikentää laatua ja kohottaa voimakkaasti korjuukustannuksia (=alentaa kanohintaa)
…ja vielä…ruotsalaismenetelmällä saadaan taimikko varmasti järeytymään nopeimmin oikeaksi metsäksi
