Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
”Pihkaniska ” on ollut onnekas! Harvennan parhaillaan toistamiseen männikköä , joka on harvennettu runsas 10 vuotta sitten . Rungot ovat kehittyneet kestäviksi luonnonvoimia vastaan ja poistettavaa tavaraakin tulee ihan mukavasti . Vain muutamia ohuempia runkoja on lumi painanut poikki….MUTTA ….vieressä on samanikäinen harventamaton palsta , joka on riukuuntunut jo pilalle hoitamattomana. Runsaan kolmanneksen rungoista on lumi katkonut aivan hiljakkoin. Kunnon metsää alueesta ei saa parhaalla tahdollakaan. Elävää latvusta on vajaa 20 % rungon pituudesta.
Kun ollaan 180 metrin korkeudella meren pinnasta mitattuna , on tiheä kasvatus pikemminkin laatua(tai määrää) heikentävä menetelmä. Harvennuksen jälkeenkin saa olla sydän kintaan peukalossa vielä monta vuotta. Tulevaisuudessa voi ilmaston muutoksen myötä riski kasvaa tätä alempanakin . Tuuli ainakin kaataa herkästi tiheässä kasvaneita heikkojuurisia puita varmuudella harvennuksen jälkeen .
..Harjavaltaan…
Ensimmäiset energiapuukokeilut olen tehnyt jo yli kymmenen vuotta sitten ja olen tehnyt energiaharvennuksia useita vuosia normaalien harvennusten ohella. Motokokemusta on jo yli 20 vuoden ajalta Harvennan metsiä päätyönäni , en harrastuksena. Mielipiteeni perustuvat siis kohtalaisen vankkaan kokemukseen . Nämä kokemukset ja viimeaikainen kehityksen suunta metsien hoidossa on saanut minut aidosti huolestumaan metsänomistajien puolesta .Uusia asioita , kuten enrgiapuun tuottaminen, on ajettu maailmalle liian vähäisen tutkimuksen ja kokeilujen perusteella . Kun tähän on vielä lisätty tehokas etupainoinen markkinointi , on saatu tämä jämäkkänä tunnettu Harjavallankin mies hurahtamaan energia-aatteen lumoihin.
Suuntaankin Harjavaltaan kysymyksen . Onko sama kuutiomäärä edullisempaa korjata 700 :sta rungosta vai 2000 runkoa keräilemällä ahtaammista väleistä? Ainakin jälkimmäinen vaihtoehto on johtanut siihen , että koneyrittäjien tulokset ovat pudonneet kolmasosaan tavoitetasosta energiapuun tultua mukaan kuvioihin . Alamäken on vaikuttanut myös harvennusten (hoitamattomien) osuuden lisääntyminen hakkuusuoritteesta.Kannattaa pistäytyä lukemassa tämä.
Liikenneturvallisuutta ei suinkaan ole parannettu kaikkialla . Yleiset nopeudetkin ovat kasvaneet autokannan parantuessa . Putkinäkö alkaa vaivata kuljettajia vauhdin kasvaessa . Pari metriä leveämpi tiealueen raivaamien menettää merkityksensä helposti yllä mainituista syistä. Alempiasteisten teiden varret ja lähialueet puolestaan pusikoituvat kiihtyvällä tahdilla korjausmäärärahojen puutteessa ja kinnostuksen metsienhoitoon ollessa vähäinen.
Pensaikkoa kasvavat lähistön peltoheitot ja heikosti hoidetut uudistusalat vetävät hirviä puoleensa . Kun tähän lisätään tienvarsien raivaajan ulottumattomiin jäävä tiesuolan maustama pajukkko , onkin syntynyt varsin ”otollinen” tilanne auton ja hirvien yllättävälle kohtaamiselle. Nykyiset leveät vesakkoa ja katajia kasvavat sähkönsiiroverkon johtokäytävät ovat myös osltaan parantamassa hirvien viihtyvyyttä ja lisäämässä onnettomuusriskiä tien ja johtokäytävän ”risteysalueella”.
Metsästys pääteiden varsilla on haastavaa. Turvallisuussyistä jahtia teiden läheisyydessä vältetään . Tämän seurauksena hirviä voi jäädä enemmän teiden välittömään läheisyyteen. Kauempana puolestaan salot ammottavat tyhjyyttään.
Valtatie halkaisee pitäjämme jahtimaat . Hirvikantaa on tämän vuoksi verotettu alueella tehostetun voimakkaasti. Vaikka kaatolupia on viimeaikoina jäänyt käyttämättä kannan vähäisyyden takia , on vuoden sisällä sattunut pari hirvikolaria. Yhteisinä tapahtumiin vaikuttavina tekijöinä voidaan pitää tien molemmin puolin rehottavaa sankkaa laja-alaista pajukkoa ja lähistön vesakkoa kasvavia uudistusalueita. Toinen kolari tapahtui pimeällä syyssateessa ja toinen keskellä kirkasta päivää suoralla tieosuudella. Niillä paikoilla tuntuu rytisevän aina , vaikka ei olisi hirviäkään.
HUOM !
Nyt ollaan siirtämässä runsaasti sähkölinjoja metsien siimeksestä kulkemaan tien vartta pitkin . Huolto- ja varastolittymät olisi kätevintä tehdä sinä vaiheessa . Pelit ja vempaimet ovat tulloin paikalla.On jo muutaman kerran tullut vastaan tilanne , että puut on ostettu , mutta varstopaikka puutuu. Tämä tietysti on todettu vasta , kun motokuski on asiaa kysellyt. On ollut tienvarsileimikko , sähkölinja palstan puolella tien varressa ja tietä ei ole ollut lupa ylittää.
Koska sähkölinjojen alle ei saa varastoida puita , on tarvittavat varstopaikat liittymineen oltava tiedossa ja kunnossa ennen hakkuun aloittamista !
”tamperelaista” on kohdannut kaksi ongelmaa yhtäaikaa. Taimikko on ollut liian tiheä ja hirviä oli tuona ajankohtana mielettömän paljon.
Osa taimista on varmasti kärsinyt hirvien käsittelystä , mutta ainakin sama määrä vahinkoa syntyy , kun lumi taittelee ja katkoo hentoja taimia. Taimet kyllä kasvavat lähekkäin kiitettävästi pituutta , mutta ei riittävästi paksuutta.
Liian tiheässä kasvava puusto ei kestä lumikuormaa ja toisaalta tiheikkö tarjoaa hirvelle hyvän suojapaikan hyvän ravinnonlähteen ohella.
Saattaisi olla parempi , muokata maata maltillisesti (=ei ylim. vesakkoa) ja koettaa kasvatella taimikko aivan suositusten mukaisessa tiheydessä.…ja kannattaa muistaa , että puiden juuretkin kilpailevat keskenään. Tiheässä juuret eivät kehity riittävästi . Tästä johtuu , että taimia ja runkoja kaatuilee tai kallistuu melkoisesti aivan omia aikojaan. Moneesti tämä tapahtuu kuitenkin vasta harvennuksen jälkeen ja tällöin ei ole enää mitään tehtävissä . Tiheiköstä onkin tullut vajaapuustoinen metsä .
!920- luvulla maassamme oli hirviä vain muutamia yksilöitä . Vielä 1970- luvun alussa otus oli paikoin niin harvinainen , että sitä ei metsästetty kaikilla alueilla edes joka vuosi.
50 vuodessa kanta oli hädin tuskin kehittynyt tasolle , joka kestää yleisesti jokavuotisen metsästyksen.
Kannan lähtiessä voimakkaaseen kasvuun elinolojen parantumisen seurauksena ei kukaan voinut aavistaa , kuinka nopeasti ja kuinka suureksi eläinkanta seuraavassa 30 vuodessa paisuisiVielä 70 – luvun alussa yhtä hirveä viimeisiin jahtipäiviin saakka metsästelleet hirvestäjät eivät voineet kuvitellakaan , että tasan 30 vuotta myöhemmin urakka olisi jopa 25 eläintä , eikä jahtikaan kestäisi viimeisiin lupapäiviin. (toteutui erään yksittäisen seurueen tapauksessa).
Metsästäjien keskuudessa hirvien lisääntymien huomattiin vain siinä , että lupamäärät vähitellen kasvoivat ja , että metsästys oli helpompaa . Kannan arviointikin oli vielä 90- luvun lopulle saakka enmmän tai vähemmän ”hatusta vedettyä faktaa”. Luotettavampiin tilastolukuihin päästiin vasta 2000- luvulla arviointimenetelmien ja seurannan kehittymisen myötä. Näyttää siltä , että 90-luvun alun tilastoitu hirvikanta on ollut todellisuudessa jo huomattavasti suurempi , muuten kannan kehittyminen 10 vuotta myöhemmin vallitsevalle tasolle ei olisi ollut mahdollista .
Nyt ollaan jo monin paikoin alitettu 90-luvun alun todelliset hirvitiheydet . Tämän voi päätellä jo pelkästään siitä , että liikennevahingot ovat liikennesuoritemäärään suhteutettuna huomattavasti ko ajankohtaa alemmalla tasolla. Lisäksi on todettu hirvikannan rakenteen vinoutuneen viime vuosien voimakkaan metsästyksen tuloksena .
Edessä onkin melkoinen haaste , jotta saadaan korjattua rakenneongelmat ja että hirvien aiheuttamat vahingot pysyvät mahdollisimman vähäisinä. On myös tärkeää , että metsästys harrastuksena säilyttää kinnostavuutensa.
