Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvenkaatolupia haetaan hyvin vaihtelevasti. Toiset seurueet haluaisivat ampua naapureidenkin hirvet , toiset taas hakevat lupia varovaisesti todellisen kannan edellyttämän määrän. Metsästyksen muututtua jossakin päin Suomea kaupalliseksi hirvet ammutaan vaikka viimeistä kantturaa myöten. Saaliiksi kelpaa elukka kun elukka , kun luvasta on kerran maksettu.
Tämä valitettavasti vaikeuttaa todellisen kannan määrittämistä ja lupien kohdentamista sinne , missä olisi kenties tarvetta vähentää hirvien määrää.
Sudet eivät ratkaise hirviongelmaa . Ne saattavat ainoastaan lisääntyessään aiheuttaa ihmisten lopullisen kyllästymisen niihin. Jo nykyinenkin petomäärä aiheutta voimakasta vastustusta , kun sudet ravinnon puutteessa siirtyvät taajamien tuntumaan.Metsästyksen täydellinen vapauttaminen johtaisi myöskin ojasta allikkoon. Hirvien määrän arviointi vaikeutuisi entisestään ja yksittäisten metsästäjien ahneus saattaisi asiat entistä enemmän sekaisin.
Varteenotettava todellinen hirvikannan hallintakeino olisi yhteislupamenettelyn laajentaminen hirvitalousalueiden laajuisiksi. Tällöin olisi huomattavasti helpompi puuttua mahdollisiin ongelmakeskittymiin. Yksittäisten seurueen ja vielä pitäjän kokoinenkin alue on liian pieni alue liikkuvan ja vaihtelevan hirvikannan hallitsemiseksi. Laajalla metsänomistajien tarpeet huomioivalla yhteistyöllä on mahdollista hoitaa hirvitilanne kuntoon nopeastikin . Petojen lisäämien ja metsästyksen vapauttaminen saattaisi johtaa vain isompiin ongelmiin .
Viljelymetsissä on syytä pyrkiä kasvatuksellisesti optimaaliseen tiheyteen kasvatettavien puiden osalta. Ylimääräinen puuaines lisää pääasiassa lahoavan puun määrää ja supistaa kasvatettavaksi aiotun puuston osuutta . Lehtipuusekoitus metsissä alentaa tarvittavaa kasvatustiheyttä , ei lisää . Tilanne näyttää kuitenkin olevan nykyään se , että tiheys onkin moninkertainen suosituksiin verrattuna juuri ylimääräisen lehtipuuaineksen vuoksi . Lisäksi männiköiden tautituihoriski kasvaa alueella kasvavien haapojen takia . Näihin perustotuuksiin hirvi ei vaikuta millään muotoa , mutta kylläkin hyötyy merkittävästi siitä , että metsien hoito on puutteellisesti toteutettu.
Riista-aidat ovat kaksiteräinen miekka . Ne vähentävät kolareita (aivan oikein ) vaikutusalueillaan , mutta estävät hirvien luontaisen liikkumisen , mikäli riistakäytävät puuttuvat . Vahingot siirtyvätkin monissa tapauksissa aitojen molempiin päihin.
Aidat vaikuttavat jopa hirvikannan rakenteeseen , jos aita on useita kilometrejä pitkä ja kulkumahdollisuus tien toiselle puolelle puuttuu. Kannan rakenteen korjaaminen puolestaan edellyttää metsästysrajoituksia alueella.Metsästyksen onnistumiselle tarjoaa ylimääräisiä haasteita tilanne , jossa aidatun tien toisella puolella on niukasti hirviä ja kaatolupia jää tämän vuoiksi merkittävästi käyttämättä. Tien toisella puolella taas voi olla paikallinen hirvitihentymä , jolle ei voida tehdä mitään , kun luvat on käytetty ja alueen metsästäjillä ei ole voimassa olevaa keskinäistä yhteislupakäytäntöä. Juuri viimeksi mainittu tilanne on saattanut olla kyseessä ”Pinsiön vaarin ” suunnistusmaastossa.
Suorittava on joutunut pohtimaan noita ”kuusikon tunteja” useampaankin kertaan.
Hoitamattomana ” sopivasti” pilalle menneen nuoren metsän kunnostukseen kuluu kokemuksieni mukaan pahimmissa tapauksissa enemmän mies- ja konetyöaikaa , kun hyvin hoidetussa metsässä koko kiertoaikana. Tämän vuoksi en liputa kovi vahvasti tiheän kasvatuksen tai energiavaihtoehdon puolesta.
….se mitään perusmetsänhoitoa ole … tuo risujen kasvatus . Paremminkin voidaan puhua sairaanhoidollisia termejä käyttäen leikkaushoidosta , joka nuorelle metsälle on tehtävä virheelisesn hoitomenetelmän (=ei tehdä mitään ) jälkeen . Ja edelleen sairaanhoitotermejä käyttäen …maksatetaan kirurgisten toimenpiteiden kustannukset yhteiskunnalla . Tässä tapauksessa vain itse kirugi jää ilman täyttä korvausta työstään.
Energiaa olisi otettavissa suomalaisista metsistä paljon kustannustehokkaammallakin tavalla , mikäli nukkuva 25 % metsänomistajista osallistuisi puukaupalliseen toimintaan. Jos lisäksi suunnattaisiin vähäiset tukivarat taimikoiden varhaishoidon tehostamiseen , olisi tulevaisuudessakin tarjolla puuta joka lähtöön . Nyt on vaarana , että metsät taantuvat entisestään . Puunkorjuuyritysten talouskaan ei kohene , kun tukea ei ole tarjolla itse työn tekemiseen. …..Ja mitenkäs sitten suu pannaan , kun valtion rahakirstu on tyhjä ja metsät täynnä pelkkiä ongenvapoja ?
Mitähän tekoa sillä haavalla oli havupuutaimikossa ? Mikä oli lehtipuuvesakon osuus (kpl/ha) taimikossa? Oliko hirville tehty kulkuväyliä kolmostien ali ?
Pinsiön vaari lienee törmännyt meidän ihmisten tekemään ongelmaan. Riista-aidalla suljetaan hirvien kulkureitti ja miljoonat havanvesat koivunvarvuilla höystettynä kirittävät hirvet paikalle jopa maakunnan kokoiselta alueelta . Saattaa hyvinkin olla mahdollista , että suurin osa varsin laajan aluekokonaisuuden vahingoista on keskittynyt juuri läpikäymällesi alueelle.
Vahingot ovat todella harmillinen asia , mutta niitä voi jokainen vähentää osltaan perkaamalla taimikot hoitosuositusten edellyttämällä tavalla . Lisäksi on toivottavaa , että metsästystapahtumaankin löytyisi riittävästi väkeä. Metsästäjien määrä vähenee voimakkaasti aivan lähi vuosien aikana luonnollisista syistä . Uusia harrastajia tarvitaan joukkoihin mukaan , mikäli aiotaan estää hirvikannan kasvaminen nykyistä suuremmaksi .
20 000 eläimen tasolle ei maassamme valitettavasti tulla pääsemään , koska hirvien elinolosuhteet tuntuvat parantuvan vuosi vuodelta . Metsästyspaine vähenee vaikeasti metsästettävillä alueilla ja kaukaisimmat kolkat jäävät pysyvästi metsästystoiminnan ulkopuolelle.
Nythän harjavaltalainen todisti oikean tien tarpeellisuuden . Pengertiet eivät ole tarkoittamiani teitä.
Siinä on taas tullut kalikat hintoihinsa , kun on pitänyt kahdella vehkeellä puita kiskoa . Ja kuinka ollakaan …kaikki menee konemiesten piikkiin , vaikka he ovat vain tehneet annettua tehtäväänsä ja kärsineet lisäksi yllättävistä kuluista .Kunnollisen tien puuttuminen ei liene konemiesten vika . Olisi ilmeisesti ollut tilattava helikopterikuljetus kyseisille kalikoille , että ei olsi mennyt sammaaleet littaan väärässä paikassa . Juuri tämän takia kannattaa miettiä kevyempiä kasvatusmenetelmiä tiettömien teiden takana olevilla palstoilla. Harvennuspuita ei ole taloudellista keräillä kovin kaukaa , energiapuusta puhumattakaan. ”Uittokeikan” laskujen makselemiseen voi kulua useamman kuukauden tienestit.
Tuo palstan etäisyys kulkukelpoisesta tiestä oli professori Kärkkäisen vapaasti referoituja ajatuksia jonkun metsäjuklaisun sivulta. Varsin rohkealta tuntui esitys siitä , että kauimmilla palstoilla tulisi olla mahdollista vähentää harvennusten määrää ja kaikkein kauimpana luopua harvennuksista kokonaan. Tuolla metsä annettaisiin kasvaaa harventamatta päätehakkuuseen saakka. Istutustiheydestäkin voitaisiin noissa tapauksissa kustannussyistä tinkiä. Korjuupuolella pitkä lähikuljetusmatka hiertää eniten ajomiehen ahteria ja yrittäjän kukkaroa . Useimmat metsän omistajatkaan eivät käytännön kokemusten mukaan ole kovin hanakoita kanniskelemaan sahojaan kauas salolle. Kustannuksista on kyse heidänkin kohdallaan.
Korkeiden alueiden harvempi kasvatusasento on puolestaan vain sopeutumista luonnon vaatimuksiin. Hakkuukoneenkuljettajan kiireisiin tai kiirettömyyteen sillä ei ole mitään vaikutusta . Paitsi onhan sitä mukavampi yrittää tehdä tukkia ehysitä puista . Katkenneista tai kaatuneista rungoista ei tahdo tukkia syntyä.Lainaus: jes-hv
Siellä Metsälehden mallitapauksessa kyseinen kohde tukineen muistaakseni antoi yli 4000/ha.
Aika hyvä tili esim. kolmenkymmenen vuoden metsän ”unohduskasvatuksella”Siitä tilistä:
250 m3 energiapuuta hehtaarilta a´ 5 euroa /m3 … tekee yhteensä 1250 euroa…. tähän päälle tuet 2750 euroa / kyseinen mottimäärä / ha …. päästään 4000 euroon. Paljonko tili olisikaan todellisuudessa ilman tukia? Vasta 20 vuoden epävarman odotuksen jälkeen nyt korjatulta alueelta saaattaa olla korjattavissa ensiharvennusleimikko!Mitä tapahtuukaan ei unohdetulla kohteella samalla tilalla? Samassa n . 50 vuoden kokonaisajassa hehtaari on tuottanut / tuottaa n. 250 m3 kuitupuuta ja n. 350m3 tukkia. Kuitupuu a´ 17 euroa ja tukki a` vähintään 50 euroa (varovainen arvio , jos tukin hinta laskeee). Viidenkymmenen vuoden onnistuneen puun kasvatuksen tulos on näillä arvoilla laskettuna 21750 euroa hehtaarilta . Vaikka energiaharvennuksen tulokseen lisätään parin kymmenen vuoden kuluttua tapahtuvan ensiharvennuksen tuotot , jäädään hirvittävän kauaksi kunnolla toteutetun kasvatuksen tuloksista. Vielä kauemmas jäädään , jos kaksi kolmasosaa tuloksesta häipyy tukien mahdollisesti poistuessa. Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon tämänhetkisessä päätöstenteossa.
Minusta aika hyvä tili jää saamatta unohduksen ansiosta. Taimet lienee kuitenkin istutettu molemmissa tapauksissa. Vain hoito oli unohtunut toisella palstalla.Pari seikkaa kannattaa huomioida kasvatustiheyttä pohdittaessa. Toinen on kuvion etäisyys puutavaran kaukokuljetusreitiltä (esm . metsäautotie) ja toinen kuinka korkealla kasvupaikka on merenpintaan nähden.
Mitä kauempana tiestä palsta sijaitsee , sitä vähemmän toimenpiteitä palstalla on mahdollista tehdä tuottavasti. Yli puolen kilometrin etäisyydellä tuskin kannattaa montaa kertaa operoida , joten intensiivisen taimikonhoidon tuloksena voisi olla jopa suoraan päätehakkuuseen tähtäävä taimitiheys . Eli ei yhtään harvennusta ennen päätehakkuuta. Lähempänä tietä kannattaa jo kasvattaa kuitupuuta ja energiasekoitukset (tihein kasvatus) tulisi suunnata aivan teiden välittömään läheisyyteen.
Korkealla sijaitsevat metsät (yli 170 m merenpinnasta) ovat kokemuksieni mukaan hyvin alttiita kaikille luonnontuhoille . Tiheä kasvatus lisää voimakkaasti tuhoriskiä näillä alueilla . Kuusta kannattanee kasvatella korkeilla paikoilla suositusten alarajan tuntumassa olevissa tiheyksissä. Tällöin rungot kehittyvät riittävän vahvoiksi kestämään lumitaakkoja jo alusta alkaen ja puiden juuristokin kehittyy paremmin kestämään tuuli – ja lumikuormien vääntöä. Hennot rungot ovat varmuudella toukan ruokana ennemmin tai myöhemmin.
Tämänkin pienpuun käsittelyyn tarkoitetun laitteen kohtalo oli karu . Ei edennyt kunnolla edes sarjatuotantoon , vaikka laitten kehittelijät saivat ideastaan palkinnon oikein presidentin kädestä . Lisää virallista leimaa keksintö sai käräjäsalissa.
Kannattaa tutustua: http://www.metsatrans.com/Lehdet/valmetcombi.pdf
