Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
On juurtunut tuo energiapuuhakkuu tiukasti monen ajatuksiin. ”Muutamia” sellaisia tehneenä ja tulokset nähneenä kannustaisin mieluummin kasvattamaan niitä puita , eikä riuduttamaan tiheiköissä.
Kun energiapuun tukeminen loppuu ja työstä aletaan periä korjuun todelliset kustannukset , voi tulla suru puseroon. Vielä murheellisemmaksi mieli tulee , kun näkee palstan muutama vuosi hakkuusta luonnon suorittaman apuharvennuksen jälkeen.
Laadukasta puuta saa riittävästi , kun raivailee palstan ankaralla kädellä ja turvaa näin puuston kehittymisen kokonaisuutena parhaalla mahdollisella tavalla. Oksattomasta puusta ei paljoa makseta , jos se on nurin ja lahonnut tai keskeltä poikki.
Yksi havaintoesimerkki lukijoiden kuvissa sivulla 5 ”tiheä kasvatus taitolaji , vai uhkapeliä”
Mitä sivistykseen tulee , olisi suurten ikäluokkien koulunkäynti saattanut kärsiä , jos petoja olisi ollut mekittävästi heidän (/meidän) kouluaianaan. Viisi kilometriä, tai yli, synkän korven läpi olisi ollut menemätön paikka monelle pienelle koulukkaalle . jos alueella olisi esiintynyt petoja. Esi-isämme olivat kaukaa viisaita tappaessaan pedot yhdettömiin.
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 10 cm läpimitaltaan oleva lehtipuun kanto tuottaa tehokkaimmin uutta kantovesaa (pieniläpim.energiakohteet suurelta osin läpimitaltaan tätä luokkaa tai alle). Sen raivauskierroksen joutuu siis tekemään ennen seuraavaakin hakkuuta ..ja sitä seuraavaa. Syvät raiteet tulevat luonnolliseti korjuutapahtuman kaupanpäällisinä , kun kokopuun korjuussa ei synny kantavuutta lisäävää hakkuutähdemattoa ajouriin.
..että näin maalaisjärjellä ajatellen myöhästynyt taimikonhoito tulee tällä menetelmällä todella kalliiksi. Kemeratkin on jo puolitettu ja on enemmän kuin todennäköistä , että risukoihin niitä ei enää jatkossa heru.
Vertailun vuoksi vastaava työkustannus MÄNTYVALTAISELLA kohteella oli 28,25 euroa /m3. Kumpaakohan mieluummin ostetaan , lehtipuuta vai havupuuta , jos TODELLISET työkustannustekijät otetaan huomioon?
PS nämä tiedot ovat peräisin Metka eli metsäenergiaa kannattavasti hankkeen yhteydessä tehdystä tutkimuksesta.
Monissa seuroissa on mahdollisuus harrastaa metsästystä eri muodoissa. Yksinkin voi metsästää , mikäli ampumataito on hyvä ja saaliinkäsittely on hallinnassa.
On täysin mahdollista ,että metsävahinkoja kärsineelle seurueen jäsenelle annetaan liusävaltuuksia omilla maillaan . Aikoinaan koiranohjaajana toimiessani minulla oli jatkuvasti mahdollisuus ampua vasa ”omin päin” , mikäli kaatokiintiötä oli jäljellä.Tätä mahdollisuutta käytin aina tilaisuuden tullen myös omilla maillani.Silloisesta runsaasta hirvikannasta huolimatta seuruejahti tuotti enemmän kaatoja. Yksittäisiä hirvenkaatoja tuli harvakseltaan , mutta ilman houkuttimia ei syntynyt tulosta.Taimikon reunassa sai norkoilla tuloksetta pitkiä aikoja , mutta ruisoraan kimpusta saattoi joskus sen vasankin päästä yllättämään. Koiralla metsästettäessä oman tilan maat kävivät ahtaaksi , mutta kaadon voi tehdä muuallakin seurueen alueella. Seurueeseen kuulumattomalla ei olisi tätä mahdollisuutta.
Ilmoitus jahdinjohtajalle oli luonnollisesti tehtävä ennen metsästykseen ryhtymistä ja varapäällikölle silloin , kun itse olin porukan vetäjänä. Tällöin oli varmistettu se ,että apua oli saatavissa , mikäli jahdissa tulisi ongelmia . Saaliin käsittely ”pystystä pakkaseen” oli kohdallani 100%sti hallinnassa.Metsästys on nykyiselläänkin varsin vapaata toimintaa . Tuntuukin ihmeelliseltä , että toimivaa järjestelää alettaisiin muuttaa huonompaan suuntaan jonkun ryhmätoimintaan sopeutumattoman suuriäänisen kellokkaan vaatimuksesta. Mahdollisuuksia metsästää monipuolisesti seurueenkin sisällä löytyy jo nykyisinkin.Tämä on vain neuvottelukysymys . Lisäksi organisaation kautta on mahdollisuus vaikuttaa oikeasti kehityksen suuntaan . Puskista huutelu tuottaa harvoin tulosta.
Tuo paju tuntuu olevan hirvien parasta herkkua ja kun ne sitä ovat jossakin tottuneet saamaan , palaavat varmasti vuodesta toiseen samoille mestoille.
Seurasin aikoinaan oman parinkymmenen peltohehtaarin reunapajukoita syövien hirvien touhuja ympäri vuoden. Elukoita saattoi olla viisikin samalla pajupuskalla. Kun peltojen kasvu alkoi kärsiä. Pajuille tuli lähtö lopullisesti . Näin hävisivät myös hirvet ja niiden jäljet meidän peltoaukeilta.Organisoidulla toiminnalla on saatu ylisuuri hirvikanat puolitettua. Paikalliset kotitarvemetsästäjät eivät olisi tähän pystyneet. Nyt suurin osa maanomistajista asuu kaupungeissa eikä heillä ole aikaa eikä haluja ruveta tuhraamaan hirvemehtuun parissa. On aivan eri asia kaataa muutama elukka pitäjästä verrattuna siihen , että saalis on kymmen- , jopa monikymmenkertainen. Osaamisen ohella tarvitaan yhteistyötä ja laajaa sellaista.
Tasaisempaa hirvikantaa toivon minäkin . Kymmenen vuotta sitten 27 hirven urakka oli jo loppusuoralla. Nyt on käytetty vasta 2,5 pyyntilupaa kuudesta . Tänäänkin oli ainoastaan yksi havainto , joka poistui kiireenvilkkaa eri pitäjään. On enemmän kuin todennäköistä , että lupia jää käyttämättä ja lähes varmaa , että ensi syksynä ei metsästetä lainkaan.
On anteeksipyynnön paikka ”Korpituvan Tanelilta”. En ole tarkoittanut loukata asiansa osaavia metsänomistajia. Piikkien kärjet on suunnattu passiivisen joukon aktivoimiseksi .
Suurimmassa osassa tapauksista metsän oikeaoppisella hoidolla voidaan merkittävästi vähentää tai jopa kokonaan välttää hirvivahingot. Kannan ollessa liian suuri jossakin (voi olla hyvinkin suppea alue) voi joutua kokemaan Tanelin kohtaamia murheita.
Metsästysvoimakkuuden säätely ei ole yksinkertaista. Metsään mennään , jos lupia anotaan liikaa (=lupia jää käyttämättä , mikä on pois isomman alueen kaatomääristä). Sama vaikutus on myös sillä , jos tyydytään liian vähäiseen lupamäärään. Toiminnan on kuitenkin oltava organisoitua , jotta metsästyksen jatkuvuus laillinen toiminta turvataan.
Täällä oletetaan , että yksin pyytämällä hirvi on helppo saalis. Tämä on varsin kaukana todellisuudesta . Eläimet liikkuvat ja ruokailevat pääasiassa öisin ja ovat monesti päiväsaikaan hyvinkin kaukana taimikosta , jossa ovat yöllä ruokailleet. Tämän vuoksi riittävän suuri metsästysalue ja riittävä määrä metsästäjiä parantaa onnistumismahdollisuuksia jahdissa.
Oma lukunsa on epäonnistunui riistalaukaus. Yksinäisten metsästäjien jäljiltä jää varmasti ”kipeitä” eläimiä luontoon. Loukkaantunut eläin voi kulkea pitkiäkin matkoja , joten 1000ha:n metsästysaluekin käy helposti pieneksi. Tuore esimerkki tästä on , että ”leimattu ” hirvi eteni 15 kilometriä ampumapaikasta kolmen eri seurueen alueella ja jatkaa matkaansa edelleen kohti tuntematonta metsästäjien sinnikkäistä pysäytysyrityksistä huolimatta. (väsytti kolme jäljestänyttä koiraa eikä pysähtynyt haukuttavaksi). Seurojen yhteistyön ansiosta jäljestystä voitiin jatka pimeään asti ilman rajoituksia. Miten olisi onnistunut yksinäiseltä ”Matti metsästäjältä” rajatulla alueella?Tuli tuosta Antonin sukupuutto hokemasta mieleen erään tuttavani lapsukaisen tokaisu isoäidilleen .”Koska mummu kuolee sukupuuttoon?” Tämän lapsukaisen isä oli käyttänyt sukupuutto-ilmaisua miltei jokaisessa kuolemaan liittyvässä keskustelussa….
Sukupuuttoon kuoleminen tuskin toteutuu hirvien kohdalla Antonin hartaista toiveista huolimatta.
4 you Jesse
Jos ne viidakot perataan tiheyteen 1600 runkoa hehtaarilla , EI TAVITSE TUODA VENÄJÄLTÄ KALIKKAAKAAN!
Liian tiheässä lehtipuut tuhoavat toisensa , mutta sitä ennen ne ehtivät tuhota istutetut taimet. Tuskin sinäkää saat 10 000-20 000 haavanvesaa/ha järeytymään riittävästi korjuuta ajatellen ilman toimenpiteitä. Lehtipuu tarvitsee kasvuunsa runsaasti valoa , siksi harvempi kasvatusasento.PS. Lukaisepas Riikilän Mikon raivausohje Makasiinista !
