Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Suuri osa metsästysseuroista on maanomistajavetoisia. Näyttää kuitenkin olevan niin , että juuri maanomistajista koostuvien seurojen alueilla hirvikanta on tihein. Miten tämä on oikein mahdollista , jos he todella kokevat hirven haitalliseksi eläimeksi. Onko tämä tulkittava muutaman palstalaisen mielipiteen vastaisesti niin , että ongelma ei olekaan kovin suuri.
Kärkkäisen syyttävä somi kääntyi riistahallinnon suuntaan. Siellä kuitenkin toimittiin , kun saatiin riittävästi oikeita havaintoja hirvien määrästä. Jos olisi odoteltu samaa maanomistajilta , olisi saatu odotella vuosia tai vuosikymmeniä ja silloin oltaisiin oltu todellisessa nesteessä hirvien kanssa.
Riittävän tarkka tieto/arvio antaa riistahallinnolle tarpeelliset eväät määrittää , mikä on kokonaistilanne hirvikannan osalta koko valtakunnassa. Siirryttäessä seurueiden tai yksittäisen maanomistajan tasolle näköala on paljon kapeampi. Aina ei välttämättä tiedetä , mitä naapuriseurueidenkaan / naapurin alueella tapahtuu puhumattakaan suuremmista kokonaisuuksista. Kun tähän vielä lisätään vähän naapurikateutta ja ahneutta , voi kuva olla hyvinkin vääristynyt. Virheet voivat olla isoja suuntaan tai toiseen.
Yhteistyö eri tahojen välillä ja tietoa koordinoiva asiantuntijaelin heidän tukenaan voivat yhdessä vaikuttaa siihen , että sopiva hirvitiheys saavutetaan koko maassa . Rakentava keskustelu asian tiimoilta jatkukoon.
GLA:lle päähänpinttymästä…
Hirviluvat on jaettu perustuen ARVIOON , että talvehtiva kanta olisi n . 85000. Viime aikojen käytännön metsästystilanteet kuitenkin osoittavat , että ARVIO ei ole välttämättä oikea. On toki seurueita , jotka ovat onnistuneet jahdeissaan , mutta entistä enemmän niitä , joilla kaatokiintiö ei täyty alhaisen hirvikannan vuoksi. Väläytetty täysrauhoitus hirven kohdalla ei suinkaan ole tuulesta temmattu asia. Perusteita löytyy , jos viitsii vähänkin perehtyä nykytilaneeseen.
Ei olisi lainkaan ihmeellistä , jos nykyinen hirvikanta olisi arvioitu rajustikin yläkanttiin. Monissa metsästysseuroissa elää valitettavasti ahneuden siemen ja kanta-arvioihin jääväksi kannaksi ilmoitetaan aivan liian suuria lukuja. Luotetaan siihen , että kyllä sieltä naapurin puolelta riittää hirviä jahdattavaksi , vaikka seurueen paikallinen kanta olisikin ammuttu yhdettömiin. Nyt vain on tullut pää vetävän käteen ja jotkut hurjat vielä kannustavat tappamaan viimeisetkin elikot.
Metsätaloudessa ei todellakaan tarvitse enää yleisesti pelätä hirvien aiheuttamia vahinkoja. Toki jossakin niitä tulee niin kauan , kun hirviä yleensä esiintyy. Emä , vasa tai kaksi ja uros ovat jo lauma , joka jättää elämisen merkit jonnekin . Tätä laumaa voi kukin ohjailla metsätaloudellisesti vähemmän arvokkaille alueille metsänhoidollisin keinoin.
Hirvi on laiska eläin . Se viihtyy hyvin siellä, missä ravintoa on runsaasti . Pajukot ja lehtipuuviidakot ovat hirvien mieleen. Alusta asti hyvin hoidettu taimikko kiinnostaa vähemmän , kun ravinto on haettava isommalta alalta ja sen eteen on nähtävä enemmän vaivaa.
En oikein ymmärrä tätä Tanelin hirvihysteriaa enkä tarinoita metsästäjien propakandakampanjasta (anteeksi vain). Päätoimittaja oli tällä kertaa keskittynyt oleelliseen eikä sotkeutunut lillukanvarsiin. Kokemukset syksyn jahtikaudelta ovat jopa metsästäjäjärjestön kantaa/tietoja karumpia.
Viikko sitten omillakin metsästysalueilla oli muutama hirvi , nekin naapureilta lainassa. Jos nyt tehtäisiin kanta-arvio lähialueilla , tuskin pästäisiin edes 2 hirveä /1000ha tasoon. Kolmannes pyyntiluvista on kuitenkin vielä käyttämättä.
Yksi tai ei yhtään havaintoa hirvistä jahtipäivää kohden saa oikeasti huolestumaan , varsinkin , kun se yksi ja ainoa eksyy eteen päivästä toiseen. Aluetta haravoi kuitenkin neljä kokenutta (näyttöjä on kuluneilta vuosilta) koiraa asiansa osaavien koiranohjaajien johdolla.
Pari vasatonta /mahoa naarashirveä on saatu kaadettua samoin ykis uros ja kaksi vasaa. Niidenkin emät kaadetaan lähialueilla , kun vasa ei enää niitä seuraa.
Vuosikymmeniin ei ole ollut näin vähän hirvihavaintoja eikä näin paljon tyhjiä ”vetoja”. On ilmeisesti tehtävä päätös jahdin lopettamiseksi tältä syksyltä. Homma jatkuneekin koirien kouluttamisen merkeissä ilman asetta.Suurin osa korjuun kohteena olleista energiapuuleimikoista olisi jopa täyttänyt tukin mitat istutetun puulajin osalta , mikäli hoitotoimenpiteet olisi tehty ajallaan.
Ei liene suuremmin syytä paukutella henkseleitä , jos 80-luvun alussa päätehakatusta ja uudistetusta alueesta saa tänä päivänä ”hikisesti” 40-50 kuutiota energiapuuta (a` 5 €/m3) kovan työn tuloksena ja jäljelle jää harvahko , kitulias taimikko , jonka tulevaisuutta voi vain arvailla kauhunsekaisin tuntein. Toipuuko puusto valoshokista ja ennen kaikkea , pysyykö heikkojuurinen puusto pystyssä.
Siellä 15 vuotiaassa taimikossa pärjää mainiosti vielä raivaussahan kanssa. Isompiin koneisiin turvautuminen on ajan ja rahan haaskausta.
Hirvieläimet uhkaavat enää aniharvoilla alueilla metsätalouden harjoittamista. Ihmisten välinpitämättömyys ja lyhytnäköinen ajattelu ovat todelliset ongelmat. Ilmastonmuutoskin on uhkana kyseenalainen.
Juurikääpää pelätään , ja aiheesta . Sen torjuntaan on lisätty runsasti voimavaroja ja puutavaran kesäkorjuita pyritään välttämään heikosti kantavilla maapohjilla.
Mutta mitä tekevät ”energiapuunkasvattajat”? He edistävät tietämättään juurikäävän leviämistä lisäämällä korjuukertoja metsän kiertoaikaan. Taimikot ja (liian) nuoret metsät poljetaan raiteille kesäaikaan tapahtuvan puunkorjuun yhteydessä. Raiteet syntyvät pääsaiassa siksi , että korjuu-urille ei jää riittävästi hakkuutähteitä parantamaan maan kantavuutta.
Metsurin tai maanomistajan kengänpohjat eivät aiheuta pahoja ”korjuuvaurioita” heidän kuljetellessan ja ohjaillessaan raivaussahaa sopivalla hetkellä taimikossa metsän kunnostuksen merkeissä.Avaajan esittämiin kysymyksiin tulee suhtautua vakavasti , mutta kannattaa kuitenkin lukea perjantain Maaseudun Tulevaisuuden (02.10.1012) metsätaloutta koskeva pääkirjoitus ja päätellä tämän jälkeen asioiden tärkeysjärjestys.
Vai että oikein tili ennen ensiharvennusta !?
Käytännössä se tili tulee energiakohteelta myöhemmin , kun normaaliaikaiselta ensiharvennukselta. Hoitamattomuus viivästyttää energiapuun korjuutakin. Kohteet , joita olen käsitellyt energiahakkuin , olisivat olleet ensiharvennuskunnossa jopa 10 vuotta e-puu korjuuta aikaisemmin , jos taimikoista olisi huolehdittu oikeaan aikaan. Kertymäkin olisi ollut käytännössä suurempi ja kantohinta ilman tukia kolminkertainen kuutiota kohden.( energia 5eur/ kuitu 15 eur tai enemmän)
Tilastojen mukaan korjuussa on epäonnistuttu enemmän tai vähemmän 6:ssa tapauksessa 10:stä ja joka kymmenes työmaa on epäonnistunut täysin.
Jos korjuu on vielä huomattavan kallista ja tekijälle tappiollista , en ymmärrä lainkaan miksi moiseen touhuun löytyy edelleenkin kiinnostusta. Laskennallisesti toiminnan kannattavuutta ei ainakaan voida perustella.
…ja riittääkö työvoima!?
Kun energiakohde joudutaan raivaamaan ennen korjuuta synyy kustannuksia . Kokeessa yli 700 euroa hehtaarilta. Tällä rahalla ja vastaavassa ajassa laitetaan jopa kolme hehtaaria nuorta taimikkoa oivaan kasvukuntoon. Kyse on vain oikeasta ajoituksesta. Kumpi onkaan kokonaisuuden kannalta edullisempaa? Se , että metsuri painii kolminkeraisen ajan risukossa kunnostamassa nuorta metsää eneriapuunkorjuuta varten , vai se , että metsuri (ei tarvitse olla edes ammattilainen) raivaa taimikon sopivalla hetkellä ja energiapuunkorjuulta vältytään kokonaan?
Pulaa on paitsi metsureista , myös ammattinsa osaavista koneenkuljettajista. Saman kysymyksen voisi esittää myös heidän kaohdallaan. Onko järkevää uhrata ammattilaisen ja koneen kallista aikaa tuherteluun risukossa , kun tuottavampaakin työtä olisi tarjolla?
Tekijöitä ei tulla saamaan riittävästi heikosti tuottavaan ja kannattamattomaan toimintaan , joten olosuhteita ja toimintatapoja on ohjattava taloudellisempaan suuntaan. Energiapuuta ei tule pyrkiä tuottamaan tinkimällä hyvästä metsänhoidosta ! Kun metsien kasvusta huolehditaan saadaan sekä ainespuuta , että energiaa kilpailukykyiseen hintaan ja ajoittamalla toiminta oikein alhaisilla tuotantokustannuksilla. Uhkaavaan työvomapulaankin töiden sopiva ajoitus tuo helpotusta.
Eritelläänpä hieman tuottavuuksia:
Kokessa käytettyllä koneella pystyy hakkaamaan normaali kouravarustuksella avohakkuulta 150-250m3 puuta vuorossa . Ensiharvennukselta (hoidettu metsä) valmistettua puutavaraa kertyy 35-70m3 vuorossa.
Kun koneeseen tehdään lisäinvestointi ja asennetaan energiakoura tuotokset putoavat roimasti . Kokeessa päästiin 2-3 m3:n tuntituotoksiin , mikä tarkoittaa 16- 24m3/vuoro. Herää kysymys maksetaanko työstä missään niin paljon ,että tehty lisäinvestointi tuottaa itesensä takaisin? Ajokonekin on varustettava vaakalaitteistolla energiakohteille. Tämäkin lisää korjuun kokonaiskustannusta.Kun puu kasvatetaan järeämmäksi , ei moisia lisäinvetointeja tarvitse tehdä. Samalla koneella pystytään tekemään aukot ja harvennukset. Ajokoneeseenkaan ei tarvitse asenta vaakaa. Paljon turhia invetsointeja on siis jouduttu tekemään vain sen tähden , että metsät on jääneet heikolle hoidolle. Nakerretaanko nykyisellä energiapolitiikalla maamme metsätalouden kilpailukykyä?
Eipä siellä taimikossa tarvitse hullun lailla montaa kertaa pyörähtää , kun ottaa mallia ruotsalaisilta. Energiavaihtoehto tarjoaa ikuisen raivauskierteen . Ruotsalaimallissa pari intensiivistä raivauskertaa varhaisessa vaiheessa lopettaa uusien vesojen syntymisen lähes täysin ja metsä saa kasvaa rauhassa ensiharvennukseen saakka ilman metsäkoneen raiteita taimikossa.
Ne energialeimikotkin on raivattava enakkoon. Tutkimuksen mukaan raivauskustannus oli 20 euroa /m3 (reilu 700 euroa /hehtaari) . Mitä jää jaljelle mottihinnaltaan vitosen puusta (energiapuun käypä hinta) , jos siitä ”vähennetään ” raivauskustannus? LASKU 15 euroa /kuutio. Jos korjuun toteuttaja perii työstään oikean hinnan , on LASKU vielä suurempi.
Avauksessa esitetty työkustannus oli syntynyt 4000 rungon tiheydessä kasvaneelta kohteelta , jossa poistettavien runkojen keskitilavuus oli 15-20 litraa.
Näitä taustoja vasten harjavaltalaisen unelmat saada tuloja energiakohteiltaan tuntuvat toiveajattelulta. Kun kaivattu markkinatalous rynnistää metsään täydellä voimalla , voi joillekin tulla suru puseroon. Tuolloin on pärjättävä omillaan ja ilman kemeroita .
