Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Älähän kehu ukko hevostas ennen , kun on rangat reessä…..
Ne kovat myrskyt kaatavat kaiken mitä eteen sattuu , mutta enrgiaharvennuksen jälkeen ei tarvita edes myrskyä puiden kellistämiseen. Senäjoen tuntumassa oli tästä pari vuotta sitten (ja edelleen)”oiva” esimerkki aivan valtatien varressa.Itsellä on takana muutamia työmaita , joita ei uskalla menneä edes katsomaan. Syviä raiteita ja kaatuneita nuoria riukuuntuneita puita…HUH!
Tuossa pyyntiluvattomassa metsästyksessä on se vaara , että metsästetään vain sen verran , kun huvittaa ja jahti loppuu , kun ei huvita. Kaatokiintiöllä on kuitenkin se vaikutus , että se pyritään käyttämään , josskin jopa tulevaisuudesta välittämättä. Jos tavoitetta ei aseteta , mennään siitä mistä aita on matalin.
..ja ne myrskyt muuten purevat noihin energiaksi korjattuihin kohteisiin tosi tehokkaasti . Eräälläkin e-puusavotalla oli hirvittävää katsella , kun kasvatettavaksi tarkoitettua nuorta metsää kaatui , kun heinää hakkuun jälkeen. Tämä tapahtui siitä huolimatta , että korjuutapahtuman yhteydessä ei nojailtu jääviin runkoihin . Puiden juuret vain olivat kehittyneet risukon seassa niin huonosti , että mitään edellytyksiä puiden pysymiseen pystyssä ei ollut.
Tätä olen ollut itse näkemässä ja kokemassa. Sääliksi käy niitä , jotka uhraavat taimikkonsa energiapuun kasvatukselle ja toteavat yllä mainitun vasta , kun hakkuu on tehty. Tämän jälkeen on vain yksi vaihtoiehto. Uudistaa koko alue , ja maksaa uudistus muista tulolähteistä saaduilla tuloilla.
Nimenomaan ENERGIAKOHTEET ovat KAIKKEIN ALTTIIMPIA MYRSKY -ja LUMITUHOILLE.
Meidän kaikkien pitää uskoa metsäsektoriin , mutta tekojakin vaaditaan. Hoitamalla metsiä hyvin löytyy uskollekin perusteita.
En ole heitellyt suinkaan aivan hatusta ajatuksiani energiapuun kasvatuksesta . Taakse on jäänyt monenlaisia ”koealoja” , joita nyt touhua aloittaneet eivät ole vielä nähneet ja kokeneet.
Kaarlo Ounin kolumnin kantaan kemera-tukien vahingollisuudesta siinä vaiheessa , kun niitä alettiin suuntaamaan nuoren metsän kunnostukseen , yhdyn kokemuksien perusteella täysin. Energiapuun kasvattamien istutetussa taimikossa on suurimmassa osassa tapauksita metsälle erittäin vahingollinen toimenpide. Tilanne ei muuksi muutu , vaikka siihen hullutukseen on saanut kannustusrahaa kemeran muodossa. Vielä pahemmaksi tilanteen tekee , jos sieltä taimikosta lähdetään sorkkimaan niitä olemattomia rasseja pinolle. Maahan kaataminen olisi kokonaisuuden kannalta paljon parempi ratkaisu.
Energiapuiden (paino sanalla PUIDEN) kasvattaminen on joissakin olosuhteissa aivan käypäinen ratkaisu , mutta kovin suuria tuloja ei siltä sektorilta kannata odotella. Energiametsätkin on hoidettava puuston järeytymisen turvaamiseksi. Runkotilavuudeltaan vähintään 100-litran haavikko tai lepikko (useita hehtaareita) voi olla aivan kelpo savotta. Nyt tarjolla olevat 10-15 litran vitelikot ovat jotain aivan muuta. Koko toiminta voidaan saada sammuksiin sohlaamalla liian kauan liian pienien risujen kimpussa. Jos vielä onnistutaan samassa yhteydessä pistämään se istutettu taimikko lopullisesti pilalle , ei toiminan järkevyyttä voida perustella mitenkään.
Tuohon KEMERASTA peräisin olevaan 4 sentin läpimittarajaan ennekkoraivauksen yhteydessä pitää saada ehdottomasti muutos.
Vieraalla teetetyn koneellisen korjuun onnistumisen edellytyksenä on , että käsiteltävä puuaines on oltava huomattavasti tätä läpimittaa vahvempaa tavaraa. 10 cm rinnan korkeudelta ja yli , olisi lähempänä järkevän toiminnan vaatimuksia.Tuli tuossa muutama vuosi sitten seurailtua aika aktiivisestikin susien touhuja hirvien kintereillä , kun työmatkat suuntautuivat niiden reviirialueelle. Hirvet eivät kovin kauaa pysyneet yhdellä paikalla, kun toistakymmentä sutta pyöri niitä körmyyttämässä sinne tänne . Hirvet olivat jatkuvasti liikkeellä . Susien muutettua mull….muualle on hirvien liikkuminen ollut huomattavasti vähäisempää. Ne pysyvät tiiviimmin samassa paikassa.
Hirvi on oppivainen elän . Mitäpä ei henkensä säilyttämiseksi tekisi.On aivan yleinen ilmiö , että esimerkisi yksi hirvi laumasta ottaa jalat alleen ja vie koiraa pitkin pitäjiä ja muu lauma jää rauhassa jatkamaan ateriointia.
Kun koira ei saa edes näköyhteyttä hirveen , ei voi haukkuakaan. Usein hirven etumatka on kilometrin luokkaa .Vauhdin ei välttämättä tarvitse olla tässä tilanteessa edes kova 4-5km/ tunnissa , mutta kiihtyy tarvittaeesa jopa 40km:n tunnissa koiran tai suden lähestyessä. (tulokset GPS-seurannasta, nopeus nähtävissä kunkin paikannuksen yheydessä)Tuo kokemuspuoli on varmasti riittävä . 40 vuotta metsästystä koirilla ja ilman antaa ehkä vähän enemmän näkökulmaa metsästystouhuun , kun tiirailu letukan ratin takaa.
Eipäs Anttoni nimitellä. En harrasta moisia laittomuuksia , enkä tunne yhtään salatappajaa. Ne sudet vain hävisivät jonnekin. Kerkisivät kyllä sitä enne tehdä melkoista tuhoa useillakin kotieläintiloilla. Susien seikkailu tiiviin asutuksen tuntumassa ei myöskään liene kenenkään kannalta toivottavaa. Lienevätkö sitten siirtyneet useampia peninkulmia poispäin , jossakin on taas uusia laumoja syntynyt.
Kyllä se hirvi pakenee koiraakin , saati sitten sutta. Susilla vain tuo metsästyskausi kestää koko vuoden. Kun hirven matkamittariin kertyy ahdistettuna kymmeniäkin kilometrejä , joudutaan ylittämään aika monta tietäkin , ja nälkä tuon maratonin jälkeen on melkoinen.
Ennen hirvet pysyivät paremmin haukussa paikallaan , mutta nyt petojen ja ylipitkän metsästyskauden opettamana otetaan jalat alle ja menneään niin kauan , kun suden/koiran läähätys lakkaa kuulumasta.Mitä hirvikannan tasoittamiseen tulee , on operaation onnistumisen perusedellytyksiä riittävän tarkat ja kattavat tiedot hirvien esiintymisestä. Metsien peitteisyyden lisääntyminen on varmasti lisännyt hajontaa arvioissa. Moni hirvi pysyy helposti piilossa tiheiköissä koko jahtikauden ajan , jos koira ei satu ihan pahki kulkemaan. Kun ruokaa on yllinkyllin ja piilopaikka on hyvä , ei hirvi hevillä vaihda maisemaa.
