Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Pistäkääpäs liuotinohnetista maalia kokeeksi muovipurkkiin…..mutta älkää sotkeko itseänne … eikä ympäristöä. Purkki , paksukin, on puhki muutamassa minuutissa…ja kyseessä on pelkkä maali .
Tanelin huomio saattaa olla karua todellisuutta Talvivaarassa.
Tässä meillä on erinomainen esimerkki siitä , miten kannustimia on käytettävä. Pienenkin palkinnon toivossa , kas kummaa, tartutaan raivaussahaan oikealla hetkellä. Kun porkkanat on aikaisemmin kohdistettu liian myöhäiseen ajankohtaan , ei tarvitse ihmetellä taimikoiden kehnoa kuntoa.
Vielä suurempi tuki vasta silloin , kun hommat on täysin päin p…ttä , tuntuu melkoiselta ajattelemattomuudelta päättäjien taholta.Nyt meillä on sen seurauksena kasvamassa puuainesta , jota ei ole kannattavaa lähteä keräilemään moniin vuosiin , vaikka harjavaltalainen sinnikkäästi muuta väittääkin. Hän on virheellisen informaation ja markkinoinnin uhri 100%:sti , eikä varmasti ainoa …valitettavasti.
Taisi muuten tuo männyn istuttaminen liian rehevälle maapohjalle olla yksi merkittävä hirvien määrää lisäävä tekijä . Valtavat vajaatuottoisten yli-ikäisten kuusentureikoiden(=harsinta-ajan jätemetsät) uudistaminen männylle paransi huimasti hirvien elinolosuhteita. Kituliaat kuusikot uudistettiin männylle , koska kuviteltiin , että maapohja oli karumpaa. Tosiasiassa kuusten heikko kasvu johtui niiden korkeasta iästä , ei karusta maapohjasta.
Alkuun taimikoita hoidettiin miesvoimin ja kemiallisen torjunnan avulla , mutta väen vähentyessä ja kun kemiallinen vesakontorjunta julistettiin pannaan , hirvien ruokamaat lisääntyivät räjähdysmäisesti. Kun vielä samaan aikaan pyrittiin kasvattamaan sillä hetkellä alhaista hirvikantaa metsästystä ohjaamalla , oli lopputulos arvaamaton.
Hirviä pystytään ohjaamaan ravinnon avulla metsänkasvatuksen kannalta toisarvoisille alueille. Harsintahakkuut ovat joillekin sopiva keino toisille taas taimikoiden tehokas hoito. Pitämällä hirvelle sopivan ravinnon määrän alhaisena , voi vahingot välttää lähes täysin. Risut pois taimikosta on konsti n:o 1 !
Hirvikolareita oli vuonna 2011 1195 kappaletta .Kuolonuhreista huolimatta hirvionnettomuusaste oli LASKENUT vuodesta 2010 vuoteen 2011 9,6%! Kolareiden määrä on ollut näin alhainen (jokainen toki liikaa) viimeksi vuonna 1991.
Hirvet vähenevät , kuten tilastot osoittavat pyyntilupakäytännöstä huolimatta /ansiosta . Miksi siirtyä epävarmempaan kytäntöön? Asiat saadaan kuntoon paikallistasolla eri tahojen yhteistyötä lisäämällä.
Sitä sorminäppäryyttä on kyllä hiottu jo tähänkin asti. Ylispuiden poistamiset ja energiahakkuut ovat sopivaa harjoitusta kyseisiin hommiin. Metsänomistajilla tosin voi olla opettelemista siinä , että energiahakkuilta ja jatkuvan kasvatuksen kohteilta kantoraha tulee jäämään selvästi nykyistä alhaisemmaksi. Haastavilla kohteilla tarvitaan kovemman luokan ammattilaiset ja välineet. Sillä on oma hintanasa ja se näkyy kantohinnoissa.
Vai ,että koneenkuljettajan taidoista on sekin kiinni , jos metsänomistaja ei hallitse omaa tehtäväänsä? Ilmeisesti on edessä vielä taikurikoulukin…..
Ylitiheistä paikallisista hirvikannoista pääsee kyllä eroon , kun ottaa yhteyttä alueella toimivaan metsästyseuraan. Sen kanssa voi keskustella , missä ongelmia ilmenee ja ryhtyä yksissä tuumin ratkaisemaan niitä. Varsin usein tieto yksittäisten maanomistajien murheista tulee metsästysseurueen tietoon mutkien kautta , jos ollenkaan. Muutoksen saamiseksi suora yhteydenotto paikallisiin metsästäjiin on paras tapa toimia. Koko järjestelmää ei muutamien vahinkoja kärsineiden takia tarvinne romuttaa.
Kun todellakin huomattiin ,että hirviä oli ”mehänpojan ” esittämä määrä vuosituhannen vaihteessa , ei mennyt kauaa , kun kanta oli puolitettu (ja vähenee edelleen). Onko tämä osoitus organisaation toimimattomuudesta ja epäuskottavuudesta? Pyyntilupakäytännöstä vapaalla metsästyksellä näihin tuloksiin ei olisi päästy. Kukaan ei nimittäin (ainakaan metsästäjistä) teurastustalkoon alkuvaiheessa uskonut , että niin suuria hirvimääriä , mitä silloin tarjottiin metsästettäväksi , voitaisiin koskaan kaataa.
En ole lopettamassa kumpakaan. Energiapuuhakkuut vain kohdistuvat tulevaisuudessa järeämpiin puustoihin. Tuistakaan en ole päättämässä , enkä tarkastusten tuloksista.
Moneltakaan ei liene jäänyt huomaamatta , että tuet on jo nyt puolitettu .Toisaalta energiahommat on pysäytetty vähäisten tukien loppumisen vuoksi. Tukien suuntauksestakin on tihkunut ennakkotietoja , joiden mukaan ne kohdennetaan jatkossa taimikoiden varhaishoitoon. Nuoren metsän kunnostukset jäävät metsänomistajan omin varoin toteutettavaksi.
Hirvikanta pienenee koko ajan , mutta hallitusti. Mielestäni organisoitunut ja luvanvarainen toiminta ei estä millään muotoa tavoitteen saavuttamista , jos vain halua ja kykyä yhteistoimintaan löytyy.
Hirvikanta vähenee edelleen meilläkin. 13 seurueen yhteislupa-alueen jahti jatkuu 12 seurueen osalta ja reilu 1/3 kaatoluvista on käyttämättä (p-ala 45 000ha). Vertailun vuoksi vuosi sitten yli puolet seurueista oli tähän mennessä päättänyt jahdin saaliskiintiön täytyttyä , myös me. Vuosi sitten kaatolupia oli 20% enemmän.
Omalla alueellamme voisi olla pinta-alan perusteella maksimissaan 13-15 hirven talvehtiva kanta. Tällä hetkellä alueelta löytyy viikosta toiseen vain 3-4 hirveä. Jahti on siis keskeytettävä (oikeastaan ei olisi pitänyt edes aloittaa) saalistettavien vähäisen määrän takia. Tähänkään tilanteeseen pääsemistä ei ole lupakäytäntö haitannut. Ajatusten ja tiedon vaihto jahdin puolivälissä alueen muiden seurueiden kanssa on tukenut päätöstä metsästyksen rajoittamisesta. Tätä ennen vastaavan yhteistyön seurauksena jahtia on jatkettu.
Se ,että ”hommaa tehdään jatkuvasti” ei todellakaan tarkoita sitä , että siinä olisi hiventäkään järkeä. Taimikoitakin jätetään ”jatkuvasti” ja ”aktiivisesti” hoitamatta.
Ei tule kulumaan montaakaan vuotta , kun taimikoihin ei enää sukelleta energiarisuja penkomaan konevoimin. Stoppi tulee viimeistään silloin , kun työmuodon( lue pelkän päätöksenteon työn aloittamisesta) tukeminen loppuu. Toinen syy , miksi taimikoiden tuhoaminen energiahakkuin tulee tiensä päähän on , että sitä hillitään suosituksia muuttamalla.
Energiapuun korjuussa tapahtuneet epäonnistumiset ovat johtaneet siihen , että metsäkeskukset valvovat ja tarkastavat tulevaisuudessa tehostetusti kyseisen työmuodon tapahtumia. Painopiste harvennusten tarkastuksista siirretään pääosin energiapuusavotoiden tarkastuksiin jo tulevalla hakkuukaudella. Kun saadaan riittävästi tietoa , suositukset muuttavat muotoaan varmasti
….kukaan ei kuitenkaan kiellä ketään lyömästä päätään seinään…siksi vain suosituksia muutetaan.Jos pyritään vähentämään harvennuskertoja tautivaaran vuoksi , on energiapuun kasvattaminen taimikossa unohdettava. Riskeistä pitäisi olla jo riittävä näyttö tämän vaihtoehdon hautaamiseksi. Varmin keino on raivailla lehtipuu maahan kaatamalla harvaan istutetusta taimikosta vaikka useampaan kertaan ennen kasvuston sulkeutumista.
Kuluneen kesän korjuuvauriot eivät vielä näy tilastoissa , mutta jo edellisten vuosien korjuun epäonnistumiset energiapuukohteilla (yli 50% kohteista)ovat selkeä merkki siitä , että tätä vaihtoehtoa ei voi suositella metsien terveydentilan kohentamiseksi.
Energiaksi voi toki kasvattaa pelkästään lehtipuuta tai korjata haketavaraa jo valmiiksi pilalla olevista kohteista. Niitäkin on jo Suomessa aivan riittävästi.Korjuukertojen vähentäminen (myös mönkijäajelut sulan maan aikaan kuusikoissa) pienentää puustovaurioita ja tautiriskiä. Kannattaisikin ottaa pohdintaan , montako käsittelykertaa metsä yleensä tarvitsee. Korkeintaan pari harvennusta ja päätehakkuu riittävät normaalisti . On mös vilautettu ajatusta , että pelkkä päätehakkuu ja uudistaminen tämän jälkeen olisi joissakin tapauksissa paras vaihtoehto sekä taloudellisuuden , että metsän terveyden kannalta.
Jatkuvan kasvatuksen ”urbaaniharsinta” ja taimikoiden riuduttaminen raippaviidakossa heikentävät metsien terveydentilaa kaikkein varmimmin.
