Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Pienimmät koneet eivät tee autuaaksi. Monikäyttöisyys on enemmänkin tätä päivää. Edes energiapuiden korjuuseen ei monenkaan pikku koneen ominaisuudet riitä.
Puita pitää pystyä käsittelemään yksittäin tai nipussa jopa 10 metrin etäisyydellä alustakoneesta. Toisaalta harvennuksilla tulee vastaan tilanteita , että on käsiteltävä isoja jopa kuution tai kahden puita (+ oksat) ja toisella saman työohjelman kuviolla on 50-litrainen keppimetsä käsittelyn kohteena. Ihan ”mopolla” tämä kokonaisuus ei onnistu. Pieni aukkokin voi sisältyä samalla tilalla korjuuseen.
Erikoiskoneiden käyttöalue on aina suppea oli kyseessä sitten pieni tai erittäin iso kone. Keskiraskailla tai raskailla laitteilla puolestaan voidaan palvella asiakasta monipuolisemmin. Luonnollista on , että toimintakin on kustannustehokkaampaa , kun ei tarvitse kiikutella kovin monta eri konetta saman metsänomistajan hakkuukohteille. Turhat siirrot aiheuttavat vain kustannuksia ja painetta kantohintaan.
Tuosta energiapuukaupasta….
Toinen kauppakumppanikandidaatti oli rehellinen …… toinen ei ehkä…
Toinen siis sanoi reilusti , että jokaista kolkkaa ei ole järkevää koluta….toinen taas jättää tuon arvioinnin ja valikoinnin koneenkuljettajan tehtäväksi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa , kun hakkuu on jouduttu keskeyttämään liian pienten puiden , liian pienen kertymän tai maaston kantavuusongelmien takia erityisesti energiapuukohteilla.Työmaan ensimmäinen kuvio oli myös hieman poikkeava käsittetelytavaltaan. Harvennusta sekin , mutta poistettavien puiden tilavuus vaihteli 20-litrasta 1600-litraan. Järeästä mäntyvaltaisesta leimikosta sorkittiin aluskasvoksena syntynyt kuusi ja vialliset männyt pois. Pystyyn jäi keskijäreydeltään reilusti yli kuution petäjikkö. Metsä olisi ollut ikänsä ja kasvunsa puolesta uudistettavissa jo aikoja sitten.
Samalle työmaalle on osunut monta merkillistä asiaa. Selvästi liian vanhaa metsää on harvennettu ja joitakin kuvioita on pystykarsittu , vaikka toimenpiteellä ei saavuteta merkittävää etua. (No , onhan ne komeita ne karsitut tyvet kuitukasassakin.) Tärkein , eli kasvatettavan puuston kasvua hidastava , arviointia ja työskentelyä haittaava aluskasvos on kuitenkin jäänyt pääosin poistamatta. Homma olisi onnistunut varmasti vähemmällä vaivalla , kun jokaisen männyn karsiminen viiden metrin korkeudelle asti.
Esimerkki osoittaa , että metsiä voi Suomessa aika vapaasti hoidella halujensa mukaan. Millainen sekamelska syntyykään , jos mahdollisuuksia vielä tästä lisätään. Koneille ja niiden käyttäjille ainakin on tiedossa lisää haasteita. Kuinka tehdä kannattavasti ja onnistuneesti töitä samanaikaisesti alle 50-litran keppimetsässä ja harvennuksella , jossa puiden tilavuus on pitkästi toisella motilla (= yli 1 m3)?(samassa työohjelmassa molemmat)
….vaihtelua on . Kuluneen syksyn marjasaalis , 70 litraa puolukoita, kerättynä varsin laajalta alueelta kolmen viikonlopun aikana tuotti hirvikärpässaaliksi kokonaista KAKSI yksilöä. Jahdin aikana koko porukallakin oli vain yksittäisiä havaintoja kiusankappaleesta. Näin tosin oli tilanne myös hirvien kohdalla. Monta viikonloppua ilman ainuttakaan havaintoa elävästä hirvestä. Kuukauteen ei ole enää metsästetty ja kolmannes pyyntiluvista jää käyttämättä.
Hirviasiasta on todellakin laadittava laajempi raportti jahtikauden tulosten julkistamisen jälkeeen . Tilanteet vaihtelevat reippaasti eri puolilla maatamme , joten lienee viisasta selvittää , missä oikeasti mennään. Lopputulos saattaa yllättää monet palstalaiset.
Hirvien määrää hyvin korreloiva kolareiden määrä on pienentynyt tasaisesti kymmenen prosentin vuosivauhtia . Vuonna 2011 vahingot ovat vähentyneet tilastojenkin mukaan 1/3 osaan pahimman ajankohdan määristä . Mitä tästä onkaan pääteltävissä? Hirviä on varmasti vähän muuallakin ,kuin meidän ja naapuripitäjissä.
On ilman muuta oltava varovainen , jos on syytä epäillä , että oikeus käyttää kyseistä reittiä on epäselvä . Jos varastopaikka on alunperin merkitty siten , että sinne on pakko mennä mökkitietä/uraa käyttäen , ei tilanteessa enää paljon kysellä. Osto-tai korjuutoimihenkilön on pidettävä huoli siitä , että sopimusasiat on kunnossa. Kuljettaja ei välttämättä saa yhteyttä kyseisiin tahoihin aloittaessaan kiireiseen aikaan uuden palstan vaikkapa keskellä yötä. Kiire on tuntunut olleen ainakin esimerkkitapauksessa.
Tämä oikeustapahtuman julkisuus on kerrassan hyvä asia . Saamme selkeyttä toimintatapoihin ja vastuisiin. Viime aikoina tätä vastuuta on oltu siirtämässä entistä enemmän tahoille , jotka eivät pysty asioihin vaikuttamaan . Koneenkuljettajalla ei ole enää mahdollista kysellä kulkulupia ja maankäyttöoikeuksia tultuaan varastopaikalle. Siitä polkaistaan osoitettua reittiä palstalle enempää kyselemättä ja aletaan kaataamaan puita .
Noita karttoja voi olla eri tahojen arkistoissa useampiakin. Esimerkiksi yhtiöllä on tiedot konekohtaisesti karttoineen ja ohjeineen. Ei siis mikään ihme , että tällainen löytyi. Sen ei tarviotse välttämättä olla koneen mukana.(siellä tod. näk . kopio alkuperäisestä)
Aika mielenkiintoinen tilanne , jos motokuski tehtyään saamiensa ohjeiden mukaisesti joutuisi kantamaan kovin suurta vastuuta. Hänhän liikkui vain osoitettua reittiä kenties hyvässä uskossa , että asiasta ja menettelytavoista on sovittu tontinomistajan kanssa.
Mitä tulee korvauksiin , tuomittiin hiljakkoin henkirikoksen tehnyt maksamaan uhrin alaikäiselle pojalle n. 10 000 euroa. Kyseessä oli törkeä rikos….. että siitä voisi lähteä miettimään runsaan 20 000 euron korvausvaatimuksen menestymismahdollisuutta huomattavasti vähäpätöisemmässä asiassa. Vahinkoahan ei kukaan ole kiistänyt. Korvaussumma vain ei ole kohdallaan.
Vanha viisaus ,”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus , ei voi olla lakikaan” on syytä palauttaa mieliin juuri tässä tapauksessa. Korvausvaatimus näin vähäpätöisessä asiassa on kohtuuton. Maansiirtokone paikalle , pari kuormaa mursketta , kunnon tie pihaan ja puista tupla hinta , niin ollaan lähempänä oikeudenmukaista ratkaisua.
Nyt on runsas pari viikkoa tutustuttu palstaan ja sen tilanteeseen. Metsän kehitys on ollut epätasainen , paikoin puusto on järeydeltään ja kehitykseltään kohtalaista , paikoin aukkoista ja maapohja sopimattoman puulajin valtaamaa. Jälkimmäisen tapauksen puusto on aivan liian pientä korjattavaksi. Sitä olisi voinut kasvattaa vielä vuosia.
Pystykarsinnan tehnyt taho on ollut todella aktiivinen . En ole löytänyt koko työmaalta YHTÄÄN KARSIMATONTA PETÄJÄÄ !! Raivaus on sitävastoin jäänyt reilusti puolitiehen. Liekö ollut tarkoitus tehdä energiapuun korjuu , johon raivausläpimitat nippanappa riittäisivät. Todellista hyötyä raivauksesta ei ole ollut.
Kyseisen palstan kokemuksiin nojaten pidän muotiin tullutta näkemäraivausta liian lievänä toimenpiteenä.Aluskasvos on sen verran kookasta , että se vaikeutta merkittävästi poistettavien puiden valintaa. Kun kaikki puut on lisäksi pystykarsittu , ei ole edes oksia merkkinä huonompilaatuisten runkojen kupeessa. Liian monta kertaa on tullut raapaistua pusikon keskeltä se parempi yksilö ja huonompi on jäänyt kasvamaan. Tämä vain siksi ,että puuta ei ole nähnyt riittävän monesta kulmasta.
Tuoreille metsänomistajille antaisinkin neuvon , että poistakaa aliskasvos palstalta enne muita tomenpiteitä. Sen jälkeen on helpompi vaikkapa valita ne muutama sata paraslaatuista runkoa karsittavaksi .Puuston arviointikin onnistuu paremmin avoimemmissa olosuhteissa. Hyvä näkyvyys varmistaa myös oikeat valinnat puita korjattaessa.
