Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vähän on vanhaa tietoa jessen käteen osuneessa vihossa.Juteltiin aivan hiljakkoin esimies- ja päällikkötason henkilöiden kanssa ja he totesivat näkemäraivauksen aivan virattomaksi toimeksi. Energiakohteillakin raivausraja on ,että alle 6- senttisiä ei alueella saa olla. Ainespuukohteilla KAIKKI alle 8 -senttiset pois lukuunottamatta ojanvarsia ojan puolella. Siellä saa kasvaa ,mitä kasvaa. …että näillä ohjeilla mennään…Jos ei ehdot täyty , jätetään metsä kasvamaan.
Erityisesti runsaasti (aluskasvos)lehtipuuta sisältävät leimikot on syytä raivata useampia vuosia ennen hakkuuta. Jos hakkuu tehdään välittömästi raivauksen jälkeen , versovat lehtipuiden kannot hanakasti.
Jos aluetta ei harvenneta heti , vesominen tyrehtyy säilyvän varjostuksen ja kasvukilpailun takia nopeasti .Aluskasvoskuusikko hidastaa merkittävästi metsän kasvua. Harvennusta voi olla viisasta lykätä 5-10 vuotta tuonnemmas , jos taimikonhoitoja ei ole tehty. Liian monesti on joudutta harventamaan olematonta keppimetsää , kun on seurattu sokeasti päivittämätöntä metsätaloussuunnitelmaa. Raivauksen jälken on helppo todeta oikea harvennusaajankohta . Siis RAIVAUS ENNEN , kun suunnittelet PUUKAUPPOJA !
Edelleenkin on tartuttava tuohon 4 cm:n raivattavien puiden minimiläpimittaan….
Paras lopputulos saavutetaan , kun raivataan KAIKKI ALLE AINESPUUVAHVUINEN PUU POIS hakkuualueelta. Pitkät kannot eivät haittaa , jos raivaus tehdään 2-3 vuotta ennen hakkuuta .Muussa tapauksessa poistettavien puiden tyvillä on aluskasvos kaadettava mahdollisimman lyhyeen kantoon . Sellaiset termit , kun reikäperkaus ja näkemäraivaus on syytä karistella mielestä jo kättelyssä . Niiden vaikutus hakkuutyöhön ei ole riittävä . (=sama ,kun pissaa pakkasella housuunsa)
Raivauksen tarkoitus ei sunkaan ole ainoastaan miellyttää motokuskia , vaan ensisijaisesti helpottaa työn suunnittelua ja oikeiden valintojen tekemistä. Puiden arviointi ja onnistunut apteeraaminen edellyttävät hyvää näkyvyyttä poistettaviin runkoihin eri etäisyyksiltä ja eri kulmista. Mahdolliset maastoesteet ja pehmeikötkin on helppo kiertää , kun ne voi havaita riittävän kaukaa.
Kasvatushakkuiden ajourien välit on helpompi pitää riittävän suuruisina , kun edelliselle ajouralle ja sen varteen tehdyille puunipuille on esteetön näkyvyys. Näkyvissä olevat nippujen päät auttavat sopivan etäisyyden määrittämisessä.
Otetaanpa esille sellainenkin mahdollisuus (joita varmasti tulee) , että metsän hakkuutulos (peitteisen metsän) ei täytäkään metsänomistajan odotuksia. Oletetaan , että puut korjaa ammattitaitoinen puunkorjuutyöntekijä joko koneella tai manuaalisesti. Tukkipino on kuitenkin odotuksiin/mo nähden matala ja korjuujälki haastavien olosuhteiden vuoksi kamala.
Tapahtumia lähdetään penkomaan ja metsäkeskuksen viranomaiset toteavat metsän vaativan uudistamisen ja metsänomistaja puolestaan syyttä työn toteuttajaa heikosta sannosta. Hän voi jopa epäillä mittauksen oikeellisuutta ja syyttää puuiden ostanutta tahoa varastamisesta.
Näitä tapauksia on aika-ajoin nähty julkisissakin tiedotusvälineissä. Kaiken tämän sekamelskan ja porun alkuperäisenä syynä on kuitenkin useinmiten peitteisen metsän arvioinnissa tapahtunut virhe ja metsänomistajalle syötetty virheellinen informaatio jatkuvan kasvatuksen erinomaisuudesta.
Jatkuva kasvatus ja metsän hallittu peitteisenä kasvattaminen sopii pienille aloille ja metsänhoitoon hyvin perehtyneiden metsänomistajien käyttöön . Tavallisen kansan on viisainta keskittyä kasvattamaan metsiä suoraviivaisemmin (istutus / taimikonhoidot / harvennukset/ avohakkuu) ja selkeämmin menetelmin ilman isompia ja parempaa ammattitaitoa vaativia kikkailuja. Metsän liiallinen peitteisyys aiheuttaa vain epämiellyttäviä yllätyksiä eri tahoille ja toimijoille. Ei nähdä metsää puilta.
Kuinkas alas sitä hirvien määrää oikein halutaan? Jätin juuri saalisilmoituksen RHY:lle , jossa todettiin saaduksi 3 aikuista hirveä ja kaksi vasaa. Jääväksi kannaksi laitettiin 5 yksilöä (/3800ha) , vaikka 1,5 kuukauteen ei ole nähty ainoaakaan otusta…..niin ja kolmasosa luvista jäi käyttämättä…
Se moka on myönnetty oikeussalissakin. Siihen johtaneet syyt ja ylimitoitettu korvausvaade ovat johtaneet siihen , että keskustelua on käyty näinkin kauan. Ettei tulisi väärää kuva , niin kyllä siellä metsässä pyritään vastuuta kantamaan ja ottamann selvää asioista epäselvissä tilanteissa. Hommat pysäytetään varmasti , jos on vähänkin syytä epäillä , että kaikki ei ole kunnossa.
Esimerkkitapauksessa kuljettaja on tulkinnut asioiden olevan ok ja tehnyt vain työtään.Ne kesämökin lähellä olleet puut pitäisi nähdä , jotta niistä voisi muodostaa oikean mielipiteen. Ovatko ne sesimerkiksi olleet niin isoja , että ne on erikseen kaadettu ja valmistettu puutavaraksi , vai vähäpätöisiä varpuja , jotka ovat kaatuneet koneen pyörän painamana .
Puukauppaa ryhdyttäessä on syytä muistaa tämän tarinan opetukset. Kaikki asiat on sovittava ennakkoon ja saatettava kirjalliseen muotoon kaikkia yksityiskohtia myöten. Mitään ei voi jättää uskon ja toivon varaan . Myös sopimukset ulkopuolisten omistamien maa-alueiden käytöstä on tehtävä hyvissä ajoin ennen hakkuuta.
Jos lait tuntuvat lepsuilta , on niitäkin tilanteita , että naapuri vaikeuttaa järkevää toimintaa ihan vaan ”piruuttaan”.Kerran jouduin kulkemaan hakkuupalstalle pitkän kiertotien kautta ja polkemaan hakkuualueen raiteille , kun sitä joutui ”sahaamaan” turhaan päästä päähän. Kuvion keskelle olisi ollut lyhyt reitti (jota oli käytetty iät ja ajat) , mutta naapuri oli ”hyväntahtoisesti” kaadellut reitin yli puita murrosteeksi . Saman kohteen toinen naapuri sai puolestaan pari ilmaista murskekuormaa , kun varmistettiin , että tie hänen maillaan ei mene huonoon kuntoon.
Tanelille vastaan , että kyllä ne omenapuut jää varmasti kaatamatta. Kukaan ei vain ole kertonut minkä kokoluokan puista on ollut kyse. Puita neovat nipin napin minimikuidun mitatkin täyttävät puut.Suhteellisuuden taju tuntuu olevan kantajalta kateissa koko jutussa , puhumattakaan pienemmistä yksityiskohdista.
Kuljettajalla ei ole ollut käytössään GPS-laitetta , eikä nykyaikaista karttaohjelmistoa. Hän on tehnyt päätöksesnsä paperikartan perusteella , jonka mittasuhteita emme tiedä. Kyseessä voi olla hyvinkin pienen mittakaavan kartta. Kartankin hyöty on rajallinen , jos siihen on merkitty vain yksi ja ainoa varasto.
Ratkaiseva asia on , että kuljettajalle on osoitettu varastopaikka , jonne hän on koneensa vienyt. Varstopaikalta on johtanut ura (tosin liian kapea) leimikolle . Tämä tarkoittaa sitä ,että kuljettaja ei ole päättänyt varstopaikasta , eikä kulkureitistä. Päätöksen on tehnyt joku muu ja joku toinen asianosainen on todennut (tämän ketjun erään kommentin mukaan) ,että” kyllähän siitä voi kulkea , eikä tarvitse edes kysellä”. Kuljettaja on tullut samaan loppupäätelmään .
Se miksi olen tästä asiasta jauhanut näinkin pitkään , johtuu siitä että avaajan esittämä tapaus ei ole suinkaan ainoa laatuaan. On tapauksia , joissa on ostettu puut , mutta varasto tai kulkuyhteydet eivät ole kunnossa. Näistä sopiminen ei kuulu koneenkuljettajan tehtäviin eikä vastuulle. Vain silloin , kun on osoitettu karttaan useampia vaihtoehtoja , voi kuljettaja valita parhaan. Nyt on ollut käytössä vain yksi todellinen vaihtoehto.
Onko konekuskille tarjottu muuta vaihtoehtoia edetä varstopaikalta leimikolle ? Viimeistään ostoesimiehen tehtävä on selvittää onko ura riittävä ja voiko sitä levittää. Jos ei , tarjotaan toinen vaihtoehto. Tässä tapauksessa olisi ollut toinenkin vaihtoehto, mutta sitä ei tarjottu. Oliko kuljettaja ollut edes tietoinen siitä ?
Varastopaikka oli merkitty mökkitontin viereen , ei mahdollisen kiertotien päähän tai varteen . Alunperinkään ei siis ole otettu huomioon muita reittejä. Konemies on luottanut siihen , että puiden kuljettamisesta ja mahdollisista puiden poistamisista on neuvoteltu tontinomistajan kanssa .
Sekaannuksia on aiheuttanut myös suosituksista poikkeava alueen ja sähkölinjan merkintätapa. On taas käytetty sitä nauhaa , mitä taskusta on sattunut löytymään. Sähkölinjoja ei merkitä punaisin nauhoin , vaan keltaraidallisella.
nauhalla . Punainen on laimikon ja tilan rajoja varten.Saamani käsityksen mukaan reitti palstalle on ollut haastava . Tämän vuoksi ei ole edes ihmeellistä , jos 4 metrin etäisyydellä talosta sijainneita puita on poistettu ja kantavuuden parantamiseksi paineltu pienempiä räippiä raiteeseen.
Käsiteltävän jutun loppuratkaisulla on muitakin mahdollisia vaikutuksia . Jos maisema-arvot alkavat näytellä kovin suurta osaa korvauksissa , ei ole pitkä matka siihen , että mökkien omistajat voivat estää naapureidensa metsien käyttöä hinnoittelemalla esim kuulemismenettelyn vaativissa hakkuissa nimikirjoituksensa kohtuuttoman hintaiseksi.
