Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kaiikki paksut puut eivät valitettavsti ole tukkipuita tai pylväspuita. Tekninen laatu ratkaisee. Puutavaraerä oli puolestaan kolmen eri ammattihenkilön toteama ja mittaama 4, 5m3. Mukana metsänomistajien edustaja valvomasssa metsän/tontinomistajan etua. Kun tämä kuutiomäärä (4,5m3) jaetaan runkoluvulla 114 kpl., päästtään keskimääräiseen runkotilavuuteen , vähän yli 40 l/ runko . Jokunen isompi runko(2 tai 3) joukossa merkitsee sitä , että suurin osa rungoista on ollut lähes taimia.
Kumpi lienee oikeampi tulos ? Kolmen eri ammattilaisen mittaama , vai motokuskin arvioon perustuva tulos? Mielestäni mittaus voittaa aina arvioinnin . Jos mittaustulos ei miellytä , ei liene tarpeen syyllistää ja herjata mittaajia.Kiistämätön vahinko on tapahtunut , mutta sen käsittely ja asian hoitaminen on mennyt pahasti överiksi. Lisäksi on mustamaalattu metsäammattilaisia , jotka ovat tehneet parhaansa OIKEUDENMUKAISEEN lopputulokseen pääsemiseksi. Tämän sotkun selvittelyyn on käytetty myös aika suruttomasti meidän vakuutuksenottajien maksamia vakuutusmaksuja. Lopputulos vaikutta enemmänkin kostolta , kuin asian oikeudenmukaiselta ratkaisulta..
..tulipahan kalikat hintoihinsa…
4,5 kuutiota keskim 40 litraista kuitupuuta” vika paikasta” korjattuna aiheuttivat yli 50 000€:n korvausvaateen kuluineen . 15€:n kuitupuun käyvällä hinnalla laskien oli tapahtunut vain 67,50 euron vahinko.
Tunteiden astuessa peliin on päästy huimiin summiin. Vaaditun 50 000 euron kassan saamiseksi on myytävä pystymyyntinä 3300 kiintokuutiometriä harvennuspuuta pystyyn (40 litraista ehkä enemmänkin).
Tämä tarkoittaa 60 rekkakuormaa (kuorma puuta 55m3 x 15 € = 825 euroa /kuorma ) ja lähes 100:n metsähehtaarin käsiteltyä pinta-alaa. Vähän runsas 30 kuution hehtaarikertymä on odotettavissa , kun puhutaan 40 litraisista puista. Lisämainintana mittasuhteista on todettava , että kantajan puunökkösiä menee n .12 kappaletta yhteen rekkakuormaan!…että onkohan ne yhtiön miehet lopultakan mitään rikollisia , kun ovat palauttaneet jutun kantajaa vähän lähemmäs maanpintaa korvausvaatimusten suhteen. Ymmärrän hyvin , jos jossakin tilanteessa on käytetty vähän värikkäämpiä ja ”arkisempiakin” ilmaisuja asiasta keskusteltaessa.
Onko oikeudenmukaista , että rajan toisella puolella sama puutavaralaji maksaa 15 euroa kiinnolta ja toisella puolella rajaa 11111 EUROA kiinnolta!!! Toisessa tapauksessa(=isompi summa) kyse on kuitenkin pelkästä tunteesta.
Ei pidä syyllistää pelkästään organisaatioita virheellisistä ohjeista. Varsin usein on kysymys epäonnistuneesta toteutuksesta. Vielä 30-40 vuotta sitten hoidettiin metsien uudistamiset monesa tapauksessa vähän ”toisella kädellä”. Maan muokkauksessa tingittiin , istutukset hoituivat usein vähemmän motivoitununeiden kesätyöllistettyjen teinien tekemänä. Kun vielä taimikoiden hoito jäi tekemättä , on ollut lopputuloksena Kujalan mainitsemat epäonnistuneet uudistusalat. Organisaatiot ovat olleet voimattomia tämän ongelman edessä. Maanomistaja on lopulta päättänyt , mitä tehdään …tai pääasiassa mitä on jätetty tekemättä. Neuvot ovat kaikuneet kuuroille korville.
Lehtipuusta ei oikein ole männyn oksien ”hoitajaksi”. Kilpailu juuristossa jää valitettavasti monelta satunnaiselta metsäharrastajalta huomaamatta. Valitettavan usein on käynyt harvennuksen jälkeen niin , että pöheiköstä on löytynyt kylläkin oksatonta , mutta samalla latvatonta ja juuretonta mäntyä. Karsiutuminen on ollut liiankin tehokasta . Hyöty kuitenkin menetetään , kun puulta puuttuvat juuret ! Selkärepun kokoinen juurinyytti ei paljon pysty välittämään ravinteita maaperästä , puhumattakaan , että se jaksaisi pitää puuta pystyssä.
…ja edelleenkin pitäisin tuota raivaustähteiden merkitystä enemmänkin optisena harhana. Totta kai taimikon kasvu piristyy , kun taimet saavat lisää tilaa ja valoa , ja kilpailu ravinteista vähenee. Kasvu olisi ollut voimakkaampaa jo aikaisemmin , jos ei olisi ollut kilpailua em. tekijöistä.
Jotta saataisiin oikea kuva siitä , johtuuko taimikon kasvupyrähdys raivauksen jälkeen juuristokilpailun loppumisesta vai ravinteiden lisääntymisestä ( raivattujen puiden maatuminen) , olisi oltava sellainenkin koeala , jossa ei alunperinkään ole ollut kilpailevaa taimiainesta. Olen kohtalaisen varma siitä , että tehokkaan varhaisperkauksen ansiosta taimikko kasvaa koko ajan moninverroin nopeammin , kun taimikko , jota ei ole hoidettu . Myöhemmällä perkauksella saadaan toki aikaan kasvupyrähdys , mutta se ei vastaa kasvuvauhtia , minkä ajoissa perattu taimikko on saavuttanut. Sen saama kasvuetumatka on ja pysyy.
805:llä minäkin ensimmäiset rungot karsin ja katkoin. ”Nokka” oli kuormaimen ja prosessorin merkki …ja vipuja niiin p…leesti. Kaatopääkin värkistä löytyi jo vuonna 87. ….ja sitten Jokeri samoilla varusteilla …Kocums / Keto 100…..Lokomo 990 / Outokumpu 750 ja 752 . Timberjackit 870 A ja B , 1270 (useita) A, B . kourat 762 B ja C , 754, 730/energia) ….1070 ja koura t 754 ja 730…että onhan näitä nähty ja kokeiltu
Moto/metsuri yhdistelmäkorjuu ei ole mikään uusi keksintö. Oma metsäurani alkoi hankintahakkuista omalla maalla ja jatkui 80-luvun puolivälissä harvennusten erilliskaatohommissa.
Koko palsta kaadettiin kerralla nurin (valitut puut) . Kaikki puut kaadettiin järjestelmällisesti samaan suuntaan ja poikittain hakkuukoneen etenemisuuntaan nähden. Kone alkoi karsia puita päivastaisessa järjestyksessä. Kone aloitti palstan viimesisestä kaatamastani puusta.
…epäilen vahvasti homman mielekkyyttä tänä päivänä. Pahat rinteet ja hankalat , kulkukelvottomat maastot voivat vaatia moto/metsuri yhteistyötä. Muussa tapauksessa menetelmästä ei ole vastaavaa hyötyä. Tyhjäkäyntiä tulee jommalle kummalle tai molemmille. Hankalimmat kohteet voi suosiolla jättää korjaamatta ja keskittyä niihin alueisiin , joiden korjuu onnistuu ilman temppuilua.
…mitä vakautta parantaviin lisälaitteisiin tulee , ne saatavat toimia tasaisella ja kovalla alustalla , mutta eivät metsässä. Maataloustraktorit ja muut harrasteluvälineet ovat ei juttu. Ammattikäytössä ylimääräiset vimputtimet ovat vain hidaste ja yksi remontinkohde lisää.
Karsinta on todellakin alettava latvasta.Puu on laskettava kertaalleen läpi , jonka jälkeen koura käännetään , ja katkotaan ja kuutioidaan karsittu runko. Lisätyön ohella mittaustulos kutistuu muutamalla prosentilla , kun runkoa syötetään kouran läpi toiseen kertaan. Latvasta tyveä kohden ajettaessa , ei puuta voida kuutioida eikä mitata. Mittalaite ei hyväksy kasvavia läpimitta-arvoja runkoa syötettäessä.
Tehokkain tapa on edellenkin valmistaa runko suoraan , kun siihen on kerran tartuttu. Erilliskaato on vain lisäkustannus.
Koneiden suurentamiselta vältytään , kun harvennukset tehdään pääosin alaharvennuksena ja isommat puut otetaan aukosta. Siellä ei tarvitse kurkotella ja uhmata fysiikan lakeja. Keskiraskaallakin koneella homma onnistuu mainiosti molemmilla kohteilla.
Jesselle totean , että aika paljon on tapahtunut kehitystä koneiden kohdalla niiden 25 vuoden aikana , jolloin olen työskennellyt niiden parissa. Lähes 20:llä eri koneella olen puita katkonut ja karsinut. Kokopuutakin olen keräillyt kolmella eri ”keksinnöllä”. Kehitys jatkuu edelleen enkä suinkaan sitä vastusta. On vain tiettyjä asioita , jotka on jo kokeiltu ja todettu , että kaikki innovaatiot eivät ole kehittämiskelpoisia.
Jos tuodaan motinkin puu pystyssä 10 metrin etäisyydeltä ajouralle karsittavaksi , tarvitaan 30 tonnia ( tai yli ) painava traktori tämän tempun tekemiseen (fysiikan lakien mukaan). Pelkän tyhjän kouran (1200-1500kg) vieminen tuohon etäisyyteen aiheuttaa isollakin motolla vakausongelmia. Kuormaimenkin on oltava myös ”kohtalaisen” riski . Nopeudesta ei ole suurtakaan hyötyä , kun hakkuualue on peitteinen . Voima ja alustan vakaus ovat tärkeimmät ominaisuudet isojen runkojen poimintahakkuissa. Isotkin rungot on saatava kaadettua hallitusti oikeaan suuntaan ja tarvittaessa on kyettävä siirtämään runko pystyssä sopivalle käsittelypaikalle taimikon säästämiseksi.
