”tamperelaista” on kohdannut kaksi ongelmaa yhtäaikaa. Taimikko on ollut liian tiheä ja hirviä oli tuona ajankohtana mielettömän paljon.
Osa taimista on varmasti kärsinyt hirvien käsittelystä , mutta ainakin sama määrä vahinkoa syntyy , kun lumi taittelee ja katkoo hentoja taimia. Taimet kyllä kasvavat lähekkäin kiitettävästi pituutta , mutta ei riittävästi paksuutta.
Liian tiheässä kasvava puusto ei kestä lumikuormaa ja toisaalta tiheikkö tarjoaa hirvelle hyvän suojapaikan hyvän ravinnonlähteen ohella.
Saattaisi olla parempi , muokata maata maltillisesti (=ei ylim. vesakkoa) ja koettaa kasvatella taimikko aivan suositusten mukaisessa tiheydessä.

…ja kannattaa muistaa , että puiden juuretkin kilpailevat keskenään. Tiheässä juuret eivät kehity riittävästi . Tästä johtuu , että taimia ja runkoja kaatuilee tai kallistuu melkoisesti aivan omia aikojaan. Moneesti tämä tapahtuu kuitenkin vasta harvennuksen jälkeen ja tällöin ei ole enää mitään tehtävissä . Tiheiköstä onkin tullut vajaapuustoinen metsä .

Tamperelaiselle:
Aavistelusi osuu oikeaan . Lähitulevaisuudessa metsästäjien määrä tulee väistämättä vähenemään kahdestakin syystä. Metsästysseurojen ukkoontuminen on kiistämätön tosiasia ja nuoremmalla polvella tuntuu olevan parempaakin tekemistä , kun seisoskella viikonloput räntäsateessa odottelemaassa saalista , jota ei tule.
Itse olen harrastanut lajia 40 vuotta. Kun aloitin , metsästys oli maaseudun pojalle arvokas harrastus varsinkin , kun muita harrastuksia oli vähemmän tarjolla . Nykyisessä maailmassa metsästystä ei kovin laajasti arvosteta (arvostellaan kyllä siitäkin edestä) , mikä on osaltaan syynä siihen , että uutta verta ei saada touhuihin mukaan.
Tämä hirvikannan vähentämisoperaatio osui kyllä viimeiseen mahdolliseen saumaan . Metsästäjillä oli vielä riittävästi intoa ja kuntoa osllistua talkooseen. Alueilla , joilla ei vielä ole päästy hirvikannan harventamisessa tavoitellulle tasolle , saattaa metsästäjien vanheneva ikärakenne olla yhtenä syynä laihoihin tuloksiin. On kuitenkin todettava , että vastaavasti suuressa osassa maatamme on toimittu liiankin tehokkaasti .
Metsästysharrastuksen jatkuvuus on pyrittävä turvaamaan kaikin mahdollisin keinoin ja samalla holehdittava siitä , että haitallisiksi koettujen riistaeläinten eniinolosuhteita ei paranneta jättämällä metsäomaisuus huonolle hoidolle. Jos jommassa kummassa (tai molemmissa) epäonnistutaan ovat Anttonin teesit karua todellisuutta . Nyt niissä on vielä fiktiivinen leima.

mehänpoika :”Nyt selvästi närästää, kun entistä useampi metsänomistaja jättää metsänsä vuokraamatta hirviseurueelle. Ei pitäisi närästää, koska vuokraaminen on kokonaan vapaaehtoista ja kaiken järjen mukaan metsänomistajille järkevin teko omaa metsäänsä ajatellen. Saahan sieltä huseeramasta pois metsänomistajia etuja loukkaavat harrastelijat hirvilaskentoineen, joilla tuloksilla voi yhtähyvin pyyhkiä takapuolta. ”

Yllä oleva kommentti tuo selkeästi ilmi , että monelle hirvivahingot ovat ”yks hailee” , mutta se , että metsissä harrastetaan metsästystä saa tunteet pintaan .

Tänä päivänä hirviluvat jaetaan hirvien esiintymistiheyden perusteella. Nämä tiheystiedot ovat peräisin dokumenteista , jotka ”mehänpoika” olisi käyttämässä intiimiin hygieniaan . Metsästysseurojen ei tarvitse tavoitella suuria pinta-aloja metsästyalueiksi , kunhan 1000 ha:n minimitavoite täyttyy. Mehänpoika voi täten ketään häiritsemättä jättää vuokrasopimuksen allekirjoittamisen väliin . Vastuullisen metsästysseuran alueella on aina rauhoitusalueita ja tätä kiintiötä täyttämään maasi varmasti sopivat erinomaisesti ja hirvetkin voivat paremmin.

Mitään tukia ei tarvita , kun enrgiaksi ohjataan riittävän järeää puuta. Tekijän kannalta jo suuri osa ensiharvennuksistakin on kannattamattomia .

Pienirunkoista puuta kästeltäessä ja peitteisessä metsässä kannatatvuusongelmat tulevat vastaan yllättävän nopeasti. Moni metsää omistava ei valitettavasti tiedä , että samalla , kun hän itse paukuttelee henkseleitään saatuaan kohtuullisen tilin tukien avittamana hoidotta jääneestä pöheiköstä , koneyrittäjä nieleskee samanaikaisesti tappion karvasta kalkkia. Kohonneisiin työkustannuksiin tukea ei valitettavasti ole herunut . Ainoastaan siihen , että on vauhditettu metsänomistajan päätöstä tehdä pusikolleen jotakin. Yrittäjä parka puolestaan koettaa kuolettaa koneitaan kiinteällä taksalla käsiteltävän puuston tilavuuden pienenemisen vaikuttamatta työn hintaan lainkaan. Energiapuun korjuussa riski on ulkoistettu varsin tehokkaasti yrittäjien harteille.

Jaakolan viestin voisikin tiivistää ajatukseen , että metsien hoito tehdään siihen sopivilla välineillä (raivaussahalla) ja vasta metsän järeydyttyä riittävästi korjataan OIKEITA puita kannattavasti koneella. Tuet eivät saa hämärtää tätä ajatusta ja ohjata toimintaa epätaloudelliseen suuntaan . Energiaa ei ole järkevää yrittää tuottaa laiminlyömällä oikea-aikaiset toimet kussakin metsän kasvatusvaiheessa. Jokainen työvaihe kannattaa tehdä silloin , kun työkustannus on alhaisin . Kun näin menetellään , tukiakaan ei tarvita.

Gla : ”Porukoiden jatkuvuus on minunkin käsitykseni mukaan ongelma, ja samaan suuntaan vaikuttaa varmasti väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Ei jaksa lähteä Helsingistä 300 km:n päähän kotipaikkakunnalle hirvestämään.”

Paitsi , että ei jakseta lähteä hirvestämään , myös metsäpalstojen hoitaminen jää tekemättä . Perintöveroaukkokin kasvaa kaikkea muuta kun aluperin istutettua (jos sitäkään) puulajia . Pensaikko saataa olla jopa osuvampi ilmaus . Hirville on runsaasti ravintoa ja suojaa pusikossa , josta ei löydy luodinkaan metävää aukkoa.
Syyssateiden pehmittämä ja umpeen kasvava tiepohjakaan ei houkuttele harvoja metsästäjiäkään paikalle . Raiteita ei vieraiden teille mielellään tehdä. Monta metsästysvuokrasopimusta on purettu em syystä.

Yllä olevassa kappaleessa käy ilmi se , että metsästyskäytön ulkopuolelle on jäämässä entistä enemmän alueita syistä , joihin metsästäjät eivät voi vaikuttaa . Näille alueille vähätkin hirvet kuitenkin keskittyvät asustelemaan. Jos ne hetkeksi erhtyvät alueelta poistumaan , tulevat kiireen vilkkaa takaisin vaaran uhatessa .
Nämä eläimet jäävät monesti myös pois metsästäjien havaintokorteilta , kun pelkän kuullun rytinän tai vanhojen jälkien perusteella ei havaintokorttiin merkintöjä tehdä. Saattaa jopa käydä niinkin , että havaintokorttiin tulee pyöreä nolla alueelle jäävän kannan kohdalle , kun kaikki nähdyt hirvet on ammuttu , eikä muita havaintoja ole. Seuraavana vuonna ei sitten metsästetä …. eikä sitä seuraavana . Hyvin paikallinen, hoitamattomalle metsäpalstalle majoittunut hirvipopulaatio puolestaan jatkaa kasvuaan kaikessa ruhassa tarjotakseen myöhemmin katsantokannasta riippuen mukavia tai epämukavia yllätyksiä.

…oman lisähaasteen metsästykseen tuo myös nopeasta hirvikannan vähentämisestä johtuva kannan rakenteen voimakas vinoutuminen . Vinoutuman oikaiseminen vaatii paikoin rajoituksia metsästykseen . Kantaa on kasvatettava , jotta terve kehitys turvataan.