lainaus: ”Minun metsiä ei ainaskaan hoideta konemiesten ehdoilla.”

Mielenkiintoinen näkökulma , johon on syytä puuttua.
Puutavaran korjuussa on jo vuosia painiskeltu kasvavien kannattavuusongelmien kanssa . Metsien heikko hoito ja tämän myötä hitaasti kehittyvä puusto hakkuuta haittaavine aluskasvoksieen ovat merkittävä työn kannattavuuteen vaikuttava tekijä .
Työn hinnoittelu on valitettavsti tehty parempien (normaalien) olosuhteiden perusteella , mutta olosuhteiden vaikutus on jätetty täysin yrittäjän riskiin kuuluvaksi.
Nykyisin koneyritysten tulos on tuskin kolmasosaa siitä , mitä kannattava liiketoiminta edellyttää . Tämä siitäkin huolimatta , että kantohinnoista on nakerrettu palsia kohonneisiin työkustannuksiin yleisesti . Varsinkin parempien leimikoiden myyjät ovat joutuneet tyytymään leimikon todellista arvoa alempiin kantohintoihin. Onkin syytä kysyä , kenen pussista metsätalouden tuotantoketjuun sopimattoman kasvatustavan aiheuttamat lisäkustannukset maksellaan ? Onko laskun oikea osoite metsäänsä vaalinut metsänomistaja vai työn osittain talkoolla tekevä koneyrittäjä ?
Kumpikaan taho ei tunnu oikein luontevalta.

Mikäli metsänomistaja aikoo hyödyntää puustopääomaansa ei liene kohtuutonta vaatia , että puiden kasvatustapa soveltuu nykyaikaisen puunkorjuun asettamiin vaatimuksiin. Tämä ei missään nimessä ole metsänomistajan taloudellekaan huonompi vaihtoehto . Tekemätön työ metsässä kasvaa korkoa 10 %:n vuosivauhtia. Tekemätön työ tulee siis aikaa myöten todella kalliiksi.

PS. Paljonko ”pihkaniskan” kantorahatulo olis ollut ilman ”kemeroita” ?

jees h-valta : ”Siinä kyse oli täysin hoitamattomasta mutta silti järkyn tuottavasta kohteesta.”

Luin kyseisen jutun tarkkaan…ja loppuun asti . Siellä lopussa todettiin , että samalla tilalla vastaavaan aikaan uudistettu hoidettu metsäkuvio oli saavuttanut puustoltaan jo tukkikoon . Risukon seassa riutunut taimikko , mikäli se edes toipuu ylispuiden äkillisestä poistamisesta , on harvennettavissa vasta parin kymmenen vuoden kuluttua. Tällöin ollaan siis vasta ensiharvennusvaiheessa!!!! Hoidettu palsta puolestaan on jo kaadettu uuden puusukupolven tieltä. Ero tuottavuudessa on hurja , vaikka halpahintaista energiapuuta onkin saatu korjattua 50 vuodessa 250 m3 hehtaaarilta. Toisella palstalla on tuotettu 500-600 m3 ainespuuta samassa ajassa.
Yllä mainittu tapaus kiinnosti erityisesti , koska olin kutsunut toimittajan vierailemaan samantyyppisellä unohduksissa olleella palstalla muutama kuukausi aiemmin. Siellä puutavaran kertymät eivät olleet tuota luokkaa , mutta työn vaikeusaste melkoinen. Sillä kohteella hämmästytti erityisesti, kuinka tehokkaasti kipaileva lehtipuu jarruttaa istutettujen taimien kehitystä. Vapaasti kasvaneet taimet olivat kehittyneet jo tukkikokoisiksi , mutta lehtipuiden varjossa runkojen tilavuus oli 15-30 litraa!!!…siis kyseessä olivat samanaikaisesti istutetut puut .

Taimikon varhaishoidon suhteen olemme harjavaltalaisen kanssa samalla aaltopituudella edellyttäen , että toimenpide tehdään ajoissa ja , että tuloksena on alle 2000 rungon taimitiheys. Lehtipuuta ei saa jättää tässä vaiheessa edes tilkkeeksi havupuutaimikoihin ! Tätä myöhemmin syntyvä lehtipuusto ei enää uhkaa istutettujen taimien kehitystä.

Metsien oikea käsittely sataa lopulta kaikkien laariin . Esimerkki jälleen tuoreelta hakkuutyömaalta. Samanikäinen tiheikkö palstan vierellä tuottaa tällä hetkellä pelkkää toukan ruokaa hoidon laiminlyöntien takia . Katkenneita ja heikkovoimaisia runkoja on runsaasti . Jopa niin runsasti , että ötökkälain sanktioraja on hyvin lähellä .
Hoidetulta ja jo kerran harvennetulta alueelta tipahtelee kasoihin tasaiseen tahtiin tukkia ja pikkutukkia . Heikolle hoidolle jääneen palstan puut täyttävät tukin mitat vasta vuosikymmenen kuluttua edellyttäen , että harvennus tai energiapuuhakkuu tehdään viivyttelemättä.
Selvyyden vuoksi on myös todettava , että korjuun kohteena olevin puiden kasvatukseen ei ole uhrattu senttiäkään/markkaakaan Kemera-varoja . On ainoastaan toimittu oikein menetelmin oikeaan aikaan.

Mitä tehokkuusvaatimukseen tulee , tuntuu kummalliselta , että koneiden kehitystyö ja työntekijöiden koulutus valuvat täysin hukkaan , kun korjuuolosuhteet vaikeutuvat metsänomistajien vähät välittäessä omaisuutensa tilasta . Ajanmenekki korjattua puukuutiota kohden kasvaa koko ajan , vaikka laitteet ovat kehittyneempiä ja koulutukseen on uhrattu runsaasti voimavaroja. Osasyy kantohintojen maltilliseen kehitykseen löytyy varmasti työmäärän kasvun mukanaan tuomasta kustannuspaineesta.

PS. Yllä mainittu harvennuskohde on tulevaisuudessa mitä mainioin ulkoilualue .Näkymät ovat avarat , maastossa on helppo likkua ajouria hyväksi käyttäen , ja mikä parasta , hyviä sieni- ja marjapaikkoja on runsaasti . Parhaat marjasaaliit olen saanut vuosien ajan mutama vuosi aikaisemmin harvennnetusta ja päätehakkuuta vuosikymmenen kuluttua odottavasta metsästä.

..Harjavaltaan…
Ensimmäiset energiapuukokeilut olen tehnyt jo yli kymmenen vuotta sitten ja olen tehnyt energiaharvennuksia useita vuosia normaalien harvennusten ohella. Motokokemusta on jo yli 20 vuoden ajalta Harvennan metsiä päätyönäni , en harrastuksena. Mielipiteeni perustuvat siis kohtalaisen vankkaan kokemukseen . Nämä kokemukset ja viimeaikainen kehityksen suunta metsien hoidossa on saanut minut aidosti huolestumaan metsänomistajien puolesta .

Uusia asioita , kuten enrgiapuun tuottaminen, on ajettu maailmalle liian vähäisen tutkimuksen ja kokeilujen perusteella . Kun tähän on vielä lisätty tehokas etupainoinen markkinointi , on saatu tämä jämäkkänä tunnettu Harjavallankin mies hurahtamaan energia-aatteen lumoihin.
Suuntaankin Harjavaltaan kysymyksen . Onko sama kuutiomäärä edullisempaa korjata 700 :sta rungosta vai 2000 runkoa keräilemällä ahtaammista väleistä? Ainakin jälkimmäinen vaihtoehto on johtanut siihen , että koneyrittäjien tulokset ovat pudonneet kolmasosaan tavoitetasosta energiapuun tultua mukaan kuvioihin . Alamäken on vaikuttanut myös harvennusten (hoitamattomien) osuuden lisääntyminen hakkuusuoritteesta.