Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tuo palstan etäisyys kulkukelpoisesta tiestä oli professori Kärkkäisen vapaasti referoituja ajatuksia jonkun metsäjuklaisun sivulta. Varsin rohkealta tuntui esitys siitä , että kauimmilla palstoilla tulisi olla mahdollista vähentää harvennusten määrää ja kaikkein kauimpana luopua harvennuksista kokonaan. Tuolla metsä annettaisiin kasvaaa harventamatta päätehakkuuseen saakka. Istutustiheydestäkin voitaisiin noissa tapauksissa kustannussyistä tinkiä. Korjuupuolella pitkä lähikuljetusmatka hiertää eniten ajomiehen ahteria ja yrittäjän kukkaroa . Useimmat metsän omistajatkaan eivät käytännön kokemusten mukaan ole kovin hanakoita kanniskelemaan sahojaan kauas salolle. Kustannuksista on kyse heidänkin kohdallaan.
Korkeiden alueiden harvempi kasvatusasento on puolestaan vain sopeutumista luonnon vaatimuksiin. Hakkuukoneenkuljettajan kiireisiin tai kiirettömyyteen sillä ei ole mitään vaikutusta . Paitsi onhan sitä mukavampi yrittää tehdä tukkia ehysitä puista . Katkenneista tai kaatuneista rungoista ei tahdo tukkia syntyä.Lainaus: jes-hv
Siellä Metsälehden mallitapauksessa kyseinen kohde tukineen muistaakseni antoi yli 4000/ha.
Aika hyvä tili esim. kolmenkymmenen vuoden metsän ”unohduskasvatuksella”Siitä tilistä:
250 m3 energiapuuta hehtaarilta a´ 5 euroa /m3 … tekee yhteensä 1250 euroa…. tähän päälle tuet 2750 euroa / kyseinen mottimäärä / ha …. päästään 4000 euroon. Paljonko tili olisikaan todellisuudessa ilman tukia? Vasta 20 vuoden epävarman odotuksen jälkeen nyt korjatulta alueelta saaattaa olla korjattavissa ensiharvennusleimikko!Mitä tapahtuukaan ei unohdetulla kohteella samalla tilalla? Samassa n . 50 vuoden kokonaisajassa hehtaari on tuottanut / tuottaa n. 250 m3 kuitupuuta ja n. 350m3 tukkia. Kuitupuu a´ 17 euroa ja tukki a` vähintään 50 euroa (varovainen arvio , jos tukin hinta laskeee). Viidenkymmenen vuoden onnistuneen puun kasvatuksen tulos on näillä arvoilla laskettuna 21750 euroa hehtaarilta . Vaikka energiaharvennuksen tulokseen lisätään parin kymmenen vuoden kuluttua tapahtuvan ensiharvennuksen tuotot , jäädään hirvittävän kauaksi kunnolla toteutetun kasvatuksen tuloksista. Vielä kauemmas jäädään , jos kaksi kolmasosaa tuloksesta häipyy tukien mahdollisesti poistuessa. Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon tämänhetkisessä päätöstenteossa.
Minusta aika hyvä tili jää saamatta unohduksen ansiosta. Taimet lienee kuitenkin istutettu molemmissa tapauksissa. Vain hoito oli unohtunut toisella palstalla.Pari seikkaa kannattaa huomioida kasvatustiheyttä pohdittaessa. Toinen on kuvion etäisyys puutavaran kaukokuljetusreitiltä (esm . metsäautotie) ja toinen kuinka korkealla kasvupaikka on merenpintaan nähden.
Mitä kauempana tiestä palsta sijaitsee , sitä vähemmän toimenpiteitä palstalla on mahdollista tehdä tuottavasti. Yli puolen kilometrin etäisyydellä tuskin kannattaa montaa kertaa operoida , joten intensiivisen taimikonhoidon tuloksena voisi olla jopa suoraan päätehakkuuseen tähtäävä taimitiheys . Eli ei yhtään harvennusta ennen päätehakkuuta. Lähempänä tietä kannattaa jo kasvattaa kuitupuuta ja energiasekoitukset (tihein kasvatus) tulisi suunnata aivan teiden välittömään läheisyyteen.
Korkealla sijaitsevat metsät (yli 170 m merenpinnasta) ovat kokemuksieni mukaan hyvin alttiita kaikille luonnontuhoille . Tiheä kasvatus lisää voimakkaasti tuhoriskiä näillä alueilla . Kuusta kannattanee kasvatella korkeilla paikoilla suositusten alarajan tuntumassa olevissa tiheyksissä. Tällöin rungot kehittyvät riittävän vahvoiksi kestämään lumitaakkoja jo alusta alkaen ja puiden juuristokin kehittyy paremmin kestämään tuuli – ja lumikuormien vääntöä. Hennot rungot ovat varmuudella toukan ruokana ennemmin tai myöhemmin.
Tämänkin pienpuun käsittelyyn tarkoitetun laitteen kohtalo oli karu . Ei edennyt kunnolla edes sarjatuotantoon , vaikka laitten kehittelijät saivat ideastaan palkinnon oikein presidentin kädestä . Lisää virallista leimaa keksintö sai käräjäsalissa.
Kannattaa tutustua: http://www.metsatrans.com/Lehdet/valmetcombi.pdf
Kannattaa kysyä itseltään , onko tulevaisuudessa tukia . Energiapuun tuotanto ja korjuukin on oltava tehokasta , jotta puu olisi kilpailukykyinen vaihtoehto .
Alkuvuodesta Lapin metsätalouspäivien bioenergiaseminaarissa puhunut Metlan tutkija Juha Laitila totesi seuraavaa :
”Taimikonhoidon laiminlyöntiä ei voida perustella energiapuuhuollon turvaamisella , sillä pieniläpimittaisen puun korjuu on aina rajusti tappiollista. Hakkuukoneen tuottavuus on suoraan verrannollinen puuston järeyteen.”
Tämä on todettu käytännön olosuhteissa jo kauan sitten , mutta nyt viesti on menemässä perille . Kehottaisiin energiavaihtoehtoon kallellaan olevia tutustumaan mahdollisimman moneen kohteeseen , joilla on tehty korjuuoperaatio . Tähän kannattaa todellakin paneutua huolella ennen touhuun ryhtymistä . Ja vain sen takia , että on varma tieto siitä , millainen vaihtoehto reunaehtoineen ollaan valitsemassa .
Pieni vertaus rakennusmaailmasta:
Rakennusyrittäjä valitteli ”Remontti Reiskalle” , että Reiskan remontit TV:ssä etenevät luonnottoman nopeasti . Meillä ainakin sama homma kestää puolta kauemmin……… Tähän ”Reiska” :… VAIN ME AMMATTILAISET TIEDÄMME TÄMÄN . Tämä pätee varsin hyvin myös energiapuutouhuissa. Asian markkinointi on onnistunut , mutta toteutuksessa on vielä paljon haasteita.
Kannattavuudesta.
http://www.koneyrittajat.fi/?action=news&news_id=231
Tilanne oli tämä runsas vuosi sitten , mutta tämän jälkeen tukipolitiikan poukkoilu on aiheuttanut lisää vaikeuksia energiapuun korjuuseen . Ja kuten KY:n pj totesi , TUKI EI KANAVOIDU ITSE TYÖN TEKEMISEEN.
On aivan selvää , että keppimetsät eivät tulevaisuudessa käy kaupaksi . Markkinatalous tulee pitämään tästä huolen tukien vähin erin loppuessa . Kaikilla on vapaus valita , haluaako hyödyntää metsäänsä taloudellisesti vai ei .”Pitkäparran” esittämä malli saattaa olla hyväkin rehvillä mailla . Sen verran kuitenkin palstaa pitäisi vaalia , että puut järeytyisivät kohtuullisen kokoiseksi . Yli 100- litraisista rungoista kertyy tavaraa pinolle ihan kohtuudella ja pienillä kuluilla . 10- 20- litraiset räipät puolestaan ovat vain turha kustannuserä , joiden keräilyn työkustannus liikkuu 50 euron kieppeiilä kuutiolta. Nämä on joko raivattava ennakkoon tai annettava järeytyä rauhassa vähintään 70 litraisiksi.
Harjavallan miehen kannattaisi käydä katsomassa , kuinka ”helppoa”
työskentely energiaviidakkossa todella on . Vahvasti sokeroidut esitelmät enrgiapuun tuottamisesta ja innokkaiden konekauppiaiden mainospuheet omien innovaatioidensa erinomaisuudesta ovat joskus varsin kaukana todellisuudesta . Tarvitaan kokemusperäistä tietoa tasapainottamaan mielipiteen muodostusta.PS. Ruokohelpikin oli vuosia eräiden piirien mielestä varteenotettava energivaihtoehto. Mutta kuinkas kävikään? Tukien loputtua tunnustettiin , että hommassa ei ole ollut alunalkaenkaan mitään järkeä. Sama todetaan ennemmin tai myöhemmin myös energiapuun kohdalla , mikäli sitä ei ruveta kasvattamaan järeämmäksi. Tämä tapahtuu joko hoitamalla energiapalstat tai odottamalla riittävän kauaan , kunnes luonto on harventanut ja tarvittava puuston tilavuus saavutettu . Odottajan aika voi kuitenkin käydä pitkäksi.
Eka sivulta löytyy vastaus (suunnattu harjavaltalaiselle) kokemuksesta. 75% työmaistani on 25 vuoden aikana koostunut harvennuksista ja energiahakkuista . En katso olevani asiassa aivan untuvikko .
Energiahakkuita tein jo 2000- luvun alussa , jolloin haettiin kelvollisia kohteita (=jossa työ on kannattavaa) kissojen ja koirien kera. Työmaita ei tahtonut löytyä sillonkaan , vaikka oltiin ”monopoliasemassa”. Nyt on alalle pöllähtänyt runsaasti uusia yrittelijöitä ja kunnolliset työkohteet ovat entistä enemmän kiven alla. Raivaussahan koskemattomia ryteiköitä on kylläkin valtavasti , mutta taloudellisen tuloksen teko niissä on mahdotonta .Vielä vähä asiantuntemiuksesta pienpuun korjuussa… Saimme pari vuotta sitten yrityksenä e-puu koulutusta. Vuosia kouluttajana toiminut metsätoimihenkilö(/metsäkeskus) teki johdattelevan kysymyksen harvahkossa onkivapametsässä , että eikös olekin kelpo kohde. Tähän yrityksemme kenttäpäällikkö vastasi , että olisi tullut lavetilla ja vienyt koneen pois , jos olisi tiennyt olosuhteet. (Edellisen palstan ”ei tule kunnollista metsää , eikä halpaa energiaa” -kohde) . Se ratkaisu tehtiinkin , kun kouluttajat poistuivat paikalta.
ja niitä nippuja on tullut liikuteltua pystyasennossa enemmän , kuin harjavaltalainen voi kuvitella , isoja ja pieniä , joskus jopa pari vuotta yhtäsoittoa läpi vuoden.
”Petelle”
En suinkaan vastusta männyn istuttamista /kylvöä sopivalle mapohjalle . Tarkoitukseni oli todeta , että väki säikähti paljon enemmän vänkyräisiä taimikoita kuin hirviä konsanaan. Virheen oikaisuliike saattoi olla liian voimakas .Nykyinen hirvien määrä ei ole enää merkittävä uhka taimikolle , jos sen varhaishoidosta on huolehdittu . On syytä muistaa , että vain 10%:lla uudistusaloista varhaishoito on tehty asianmukaisesti .
Kannattaa seurata VMI:n tilastoista myös metsienhoidon kehityksen suuntaa rinnan hirvikannan kehittymisen kanssa . Voidaan varsin selkeästi osoittaa , että samalla , kun taimikot ovat jääneeet vähemmälle huomiolle , on hirvikanta kasvanut . Kasvuun on toki osaltaan vaikuttanut heikosti toiminut kannan arviointisapluuna , jota käytettiin vielä 90-luvulla. Tämän ovat tutkijatkin yksimielisesti todenneet.
Korostan vielä , että paikallisia eroja hirvitiheyksissä saattaa vielä olla .Tiheän kannan alueille annetaan kannan edellyttämät lupamäärät ja tilanne korjautuu varmasti. Suurimmassa osassa maatamme hirvikanta on jo alhainen , eikä uhkaa merkittävästi metsätalouden harjoittamista. Vanhat tilastot vain kummittelevat ja ohjailevat toimintatapoja liian varovaisiin valintoihin metsänkasvatuksessa.”Kuusi ohitti männyn istutuksessa jo 1993.”
Jo oli aikakin. Hirvillä eikä hirvimiehillä ei tosin ollut asian suhteen osaa eikä arpaa . Tuolloin oli havahduttu vain siihen , että oli yritetty tunkea mäntyä väärälle maapohjalle . Palaaminen kuusivoittoiseen uudistamiseen oli järjen voitto. Koko Suomea ei haluttu täyttää räkämänniköillä.
Mäntyä valitettavsti istuteltiin aikoinaan perehtymättä maaperän koostumukseen ja viljavuuteen . Päätehakattu kitulias jätekuusikko (aiempaa harsinnan tulosta) oli antanut väärän kuvan maaperän viljavuudesta. Yllätys olikin suuri , kun männyntaimet muutaman vuoden kuluttua pinnistelivät valoa kohden sakeassa heinikossa.Osa taimista menehtyi ja osa jatkoi kasvuaan monivääriksi paksuoksaisiksi ”rehupuiksi”. Nämä virhearvioinnin tuloksena istutetut vajaalaatuiset männiköt lienevät suurempi uhka luonnon monimuotoisuudelle , kuin hirvi on ollut koskaan ja missään.
