Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Palstan kirjoituksissa on joskus valitettu tukien välin olevan liian pitkä. Risukko kasvaa nykyään nopeammin haitallisiin mittoihin. Tämän vuoksi onkin järkevää seurata vain kasvua eikä sitä ,milloin kuvio on tukikelpoinen. Tuet ovat muutenkin jo liipaisimella, joten on syytä alkaa valmistautua henkisesti ja fyysisesti siihen ,että niitä ei jaeta. Ei varsinkaan osaksi kantorahaa kaupallisen toiminnan yhteydessä. Homma kannattaa ilman tukiakin ,kun toimenpiteet tehdään kasvatettavan puuston ehdoilla ja tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.
Sieltähän se taas tuli! Odotellaan riittävän kauan , että työhön saadaan varmasti tukea. Työmäärän lisääntymisestä veisataan viis. Jotkut siirtävät raivausta jopa niin pitkälle ,että saadaan maksimaaliset tuet ja teetettyä työ muilla. Rästejä kasvatetaan aivan tietoisesti ja työmäärää moninkertaisesti. Sekään ei tunnu haittaavan ,jos istutetuista taimista tuhoutuu 90% etukasvuisen risukon alle. Pääasia tuntuu olevan tukien maksimointi. Ei puuston hyvinvointi. Fokus on hämärtynyt pahemman kerran. Päätavoite pitäisi kuitenkin olla taata taimille esteetön kehitys mahdollisimman pienellä työpanoksella.
Toistetaan vielä kerran ,että työmäärä kasvaa operaation viivästyessä vähintään 10% vuodessa ja kasvaa korkoa korolle. Lisämausteena seuraavat hyvin nopeasti puuston laadulliset ja määrälliset tappiot.
Ei kylmiltään eikä ihan hehtaaria päivässä ,mutta työ tulee todennäköisemmin tehtyä verrattuna siihen ,että edessä on viikon työpanosta vaativa ryteikkö.
Tulee mieleen, että jos pienikin osa siitä energiasta ja ajasta ,mitä punttisaleilla käytetään rautojen siirtelyyn , uhrattaisiin taimikoiden kunnossapitoon , olisivat metsämme huippukunnossa. Sama koskee muutakin liikuntaa. Esim. sähköpyörän korvaaminen ”luomulla” saisi rahat riittämään raivuriin tai jopa useampaan ja vaihtelun vuoksi tehty raivausurakka toisi keholle monipuolisempaa liikuntaa pyöräilyn tai muun liikunnan lisäksi.
Suomessa on 600 000 metsänomistajaa, joiden joukosta löytyy taatusti väkeä tekemään työt , jos työtä ei koeta liian haastavaksi. Aloitustyömaana taimiryteikkö ,jonka käsittely on viivästynyt pahasti , tappaa tehokkaasti innokkaimmankin tekijän työhalut- myös ammattilaisten. Hento konttorineitikin suoriutuu raivauksesta ,kun poistettava puuaines on pituudeltaan alle 1,5 metriä. Operaatio on myös tarvittaessa helppo toistaa, kun ei anna roinan kehittyä yhtään isommaksi.
Kooltaan keskimääräisellä 30ha:n metsätilalla ei raivaus ole ylivoimainen tehtävä. Sen voi toteuttaa helposti huonokuntoisen omistajan lähisukulainenkin jopa talkoohengessä , jos työ on toteutettavissa ha/päivä vauhtia. Jos samaan toimenpiteeseen on uhrattava viikko , voi olla vähemmän halukkaita. Nyt on kyse siitä ,että ”ryhtymiskynnystä” voi alentaa tekemällä työt jo siinä vaiheessa ,kun ne eivät näytä vielä ylivoimaisilta. Mielekkääseen tekemiseen löytyy helpommin tekijöitä.
Tarvitaan tervettä ajattelua ja oikea-aikaisia toimenpiteitä. Ei liene mitään järkeä odotella ja vitkutella tekojen kanssa niin kauan ,että toimenpiteeseen kuluu viikko yhden päivän sijaan ja pahimmillaan tarvitaan vielä satojen tuhansien eurojen hintainen kone toimenpiteen toteuttamiseen.
Työvoimapulaa voi lievittää kummasti ,jos raivaus tehdään niin ,että homma hoituu hehtaari/ päivä -tahdilla. Vaikuttaa kummasti työkustannuksiinkin ,jos ”kallista” työaikaa kuluu vain päivä viikkoon verrattuna ja hehtaareita saadaan kuntoon viisinkertainen määrä .
Kannattaakin ottaa tavoitteeksi ja nyrkkisäännöksi ,että toimitaan niin ,että kertatoimenpide ei istutusta lukuun ottamatta vie metsssä yhtä työpäivää enempää. Raivaukset päivä/ hehtaari ja hakkuut myös harvennusten ja päätehakkuun osalta hyvissä olosuhteissa samalla tahdilla. Jälkimmäinen onnistuu ,kun taimikot pidetään alusta lähtien hyvässä kunnossa.
Suhtautuminen susiin johtuu nimenomaan alunperin sopimuksesta siinä vaiheessa ,kun liityimme EU:iin. Esim. Viron liittyessä myöhemmin suomalaiset konsultoivat heitä mokasta ,joka Suomen kohdalla oli tehty. Varoitus meni perille ja pykälät kirjoitettiin Viron kohdalla järkevämpään muotoon.
Suomen kohdalla ongelmia korostaa korkeimpien oikeusasteiden osaamisvaje metsästysasioissa. Tuomarit ymmärtävät metsästysasioista yhtä vähän ,kun harakka hopealusikasta. Suojelijat vievät metsästäjäpiirejä omien tuomareidensa avulla ,kuin kuoriämpäriä. Kourallinen ihmisiä pitää kannanhoidollisen metsästyksen jumissa puhtaasti ideologisista syistä. Lieneekö kyseessä jopa laajemmat vahingolliset tarkoitusperät saada epäsopua aikaan kansan keskuudessa.
Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, monessako(kymmenessä) vuodessa jk:ssa kaadetun puun tilalle kasvaa uusi. Voi olla, että jaksottaisen kaadetun puun tilalle istutettu taimi päätyy kaadettavaksi nopeammin ,kun jk- kannon ympärillä näkyy edes taimen alkuja. Heinää riittää ,mutta sitä ei lasketa. 😁
On täysin kaksi eri asiaa ,kun puut tuottavat siementä (ei läheskään joka vuosi) ja se , onnistuvatko siemenet itämään. Ainoa varma ,mikä itää ,on heinä. Se tuhoaa terhakkaimmankin sirkkataimen muokkaamattomassa maassa.
Jos on tavoitteena ,että puut eivät vähene ,on jatkuvassakin tehtävä täydennysistutuksia ja joissakin taimettumiselle suotuisissa paikoissa raivattava liiat pois. Pahuksen hankalaksi homma kuitenkin muodostuu ,kun kaikki on levällään ,kun jokisen eväät. Raivuria ja taimisäkkejä saa kanniskella pitkiä matkoja paikasta toiseen siirryttäessä hajallaan olevien kohteiden välillä. Toimenpiteiden vaikutuksen seurantakin on varsin haastavaa.
Jk:ssa poistetun puun tilalle syntyy toinen hyvin hitaalla aikataululla ja joskus ei lainkaan . Tämän myötä puustopääoma hiipuu vähitellen olemattomiin. Näin tapahtuu käytännössä lähes aina , vaikka simulointien tuloksilla tätä tosiasiaa yritetään muuttaa muuksi.
