Mitään tukia ei tarvita , kun enrgiaksi ohjataan riittävän järeää puuta. Tekijän kannalta jo suuri osa ensiharvennuksistakin on kannattamattomia .

Pienirunkoista puuta kästeltäessä ja peitteisessä metsässä kannatatvuusongelmat tulevat vastaan yllättävän nopeasti. Moni metsää omistava ei valitettavasti tiedä , että samalla , kun hän itse paukuttelee henkseleitään saatuaan kohtuullisen tilin tukien avittamana hoidotta jääneestä pöheiköstä , koneyrittäjä nieleskee samanaikaisesti tappion karvasta kalkkia. Kohonneisiin työkustannuksiin tukea ei valitettavasti ole herunut . Ainoastaan siihen , että on vauhditettu metsänomistajan päätöstä tehdä pusikolleen jotakin. Yrittäjä parka puolestaan koettaa kuolettaa koneitaan kiinteällä taksalla käsiteltävän puuston tilavuuden pienenemisen vaikuttamatta työn hintaan lainkaan. Energiapuun korjuussa riski on ulkoistettu varsin tehokkaasti yrittäjien harteille.

Jaakolan viestin voisikin tiivistää ajatukseen , että metsien hoito tehdään siihen sopivilla välineillä (raivaussahalla) ja vasta metsän järeydyttyä riittävästi korjataan OIKEITA puita kannattavasti koneella. Tuet eivät saa hämärtää tätä ajatusta ja ohjata toimintaa epätaloudelliseen suuntaan . Energiaa ei ole järkevää yrittää tuottaa laiminlyömällä oikea-aikaiset toimet kussakin metsän kasvatusvaiheessa. Jokainen työvaihe kannattaa tehdä silloin , kun työkustannus on alhaisin . Kun näin menetellään , tukiakaan ei tarvita.

Gla : ”Porukoiden jatkuvuus on minunkin käsitykseni mukaan ongelma, ja samaan suuntaan vaikuttaa varmasti väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Ei jaksa lähteä Helsingistä 300 km:n päähän kotipaikkakunnalle hirvestämään.”

Paitsi , että ei jakseta lähteä hirvestämään , myös metsäpalstojen hoitaminen jää tekemättä . Perintöveroaukkokin kasvaa kaikkea muuta kun aluperin istutettua (jos sitäkään) puulajia . Pensaikko saataa olla jopa osuvampi ilmaus . Hirville on runsaasti ravintoa ja suojaa pusikossa , josta ei löydy luodinkaan metävää aukkoa.
Syyssateiden pehmittämä ja umpeen kasvava tiepohjakaan ei houkuttele harvoja metsästäjiäkään paikalle . Raiteita ei vieraiden teille mielellään tehdä. Monta metsästysvuokrasopimusta on purettu em syystä.

Yllä olevassa kappaleessa käy ilmi se , että metsästyskäytön ulkopuolelle on jäämässä entistä enemmän alueita syistä , joihin metsästäjät eivät voi vaikuttaa . Näille alueille vähätkin hirvet kuitenkin keskittyvät asustelemaan. Jos ne hetkeksi erhtyvät alueelta poistumaan , tulevat kiireen vilkkaa takaisin vaaran uhatessa .
Nämä eläimet jäävät monesti myös pois metsästäjien havaintokorteilta , kun pelkän kuullun rytinän tai vanhojen jälkien perusteella ei havaintokorttiin merkintöjä tehdä. Saattaa jopa käydä niinkin , että havaintokorttiin tulee pyöreä nolla alueelle jäävän kannan kohdalle , kun kaikki nähdyt hirvet on ammuttu , eikä muita havaintoja ole. Seuraavana vuonna ei sitten metsästetä …. eikä sitä seuraavana . Hyvin paikallinen, hoitamattomalle metsäpalstalle majoittunut hirvipopulaatio puolestaan jatkaa kasvuaan kaikessa ruhassa tarjotakseen myöhemmin katsantokannasta riippuen mukavia tai epämukavia yllätyksiä.

…oman lisähaasteen metsästykseen tuo myös nopeasta hirvikannan vähentämisestä johtuva kannan rakenteen voimakas vinoutuminen . Vinoutuman oikaiseminen vaatii paikoin rajoituksia metsästykseen . Kantaa on kasvatettava , jotta terve kehitys turvataan.

Ilosa uutisisa Anttonille. On selvästi nähtävissä , että hirvenmetsästäjien määrä tulee laskemaan jyrkästi tulevina vuosina (ehkä jopa alle 1 %:n) Pelkkä raitis-ilma ei tunnu enää nuorempaa polvea kinnostavan . Saalista on tarjolla entistä harvemmille ja elävän hirven näkeminen pari kertaa vuosikymmenessä ei riitä tekemään harrastuksesta mielekästä.
Mitenkäs sitten suu pannaan , kun osaaminen jahtimailta katoaa ja hirvien elinolosuhteet paranevat nykyistä tahtia ? Jo tähän mennessä on nähty ja todistettu , kuinka nopeasti liian alhaisen metsästyspaineen seurauksena hirvet täyttävät maan ja tienoot .
Onkin melkoista taiteilua pitää hirvikanta sillä tasolla , että vahinkoja syntyy mahdollisimman vähän ja metsästysharrastus säilyttää kinnostavuutensa . Kaikkia eläimiä ei pystytä kaatamaan , koska piilopaikkoja riittää , ja jos/kun metsästäjäkato yllättä , hirvikanta lähtee ennenäkemättömään kasvuun……..

Hirvikannan paisumien yhtäkkiä yllättävän suureksi ei välttämättä johtunut lainkaan metsästäjistä . Tutkijat ovat jälkikäteen tunnustaneet , että toimivia laskentamalleja hirvikannan kehityksen ennustamiseksi ei ollut . Sapluuna ei yksinkertaisesti toiminut kannan vomakkaimman kasvun aikana . Metsänomistajien passivoituminen omaisuutensa hoidon suhteen heitti vielä lisää bensaa liekkeihin.

Metsien yleisen peitteisyyden lisääntyminen oli vaikeuttamassa omalta osltaan hirvikannan arviointia . Peitteiset alueet jäivät luonnollisesti aktiivisemman metsästyksen ulkopuolelle jo pelkästään turvallisuus – ja eläinsuojelullisista syistä ( haavoittamisriski) .

Jokainen vähänkin hirvien elintapoja tunteva tietää , että eläin viihtyy parhaiten suojaisilla ruokamailla. Suosikkipaikkoja ovatkin autiotilat , joiden pellot kasvavat edelleenkin vähän heinää ja ojat runsaasti vesakkoa . Jos viereen osuu hoitoa vaille jäänyt uudistusaala , ovat olosuhteet optimaaliset hirven kannalta . Syrjäinen sijainti , umpeen kasvava tie tilalle ja tien päässä järeällä lukolla varustettu puomi varmistavat hirvile täysin riskittömän elinympäristön . Metsästyskielto alueella kruunaa kaiken .
Nämä tosiasiat on syytä pitää mielessä , jos arvostellaan pelkästään metsästäjiä hirviongelmista .

Totta virkat. Risuista ei autuus valkene .