Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
”Petelle”
En suinkaan vastusta männyn istuttamista /kylvöä sopivalle mapohjalle . Tarkoitukseni oli todeta , että väki säikähti paljon enemmän vänkyräisiä taimikoita kuin hirviä konsanaan. Virheen oikaisuliike saattoi olla liian voimakas .Nykyinen hirvien määrä ei ole enää merkittävä uhka taimikolle , jos sen varhaishoidosta on huolehdittu . On syytä muistaa , että vain 10%:lla uudistusaloista varhaishoito on tehty asianmukaisesti .
Kannattaa seurata VMI:n tilastoista myös metsienhoidon kehityksen suuntaa rinnan hirvikannan kehittymisen kanssa . Voidaan varsin selkeästi osoittaa , että samalla , kun taimikot ovat jääneeet vähemmälle huomiolle , on hirvikanta kasvanut . Kasvuun on toki osaltaan vaikuttanut heikosti toiminut kannan arviointisapluuna , jota käytettiin vielä 90-luvulla. Tämän ovat tutkijatkin yksimielisesti todenneet.
Korostan vielä , että paikallisia eroja hirvitiheyksissä saattaa vielä olla .Tiheän kannan alueille annetaan kannan edellyttämät lupamäärät ja tilanne korjautuu varmasti. Suurimmassa osassa maatamme hirvikanta on jo alhainen , eikä uhkaa merkittävästi metsätalouden harjoittamista. Vanhat tilastot vain kummittelevat ja ohjailevat toimintatapoja liian varovaisiin valintoihin metsänkasvatuksessa.”Kuusi ohitti männyn istutuksessa jo 1993.”
Jo oli aikakin. Hirvillä eikä hirvimiehillä ei tosin ollut asian suhteen osaa eikä arpaa . Tuolloin oli havahduttu vain siihen , että oli yritetty tunkea mäntyä väärälle maapohjalle . Palaaminen kuusivoittoiseen uudistamiseen oli järjen voitto. Koko Suomea ei haluttu täyttää räkämänniköillä.
Mäntyä valitettavsti istuteltiin aikoinaan perehtymättä maaperän koostumukseen ja viljavuuteen . Päätehakattu kitulias jätekuusikko (aiempaa harsinnan tulosta) oli antanut väärän kuvan maaperän viljavuudesta. Yllätys olikin suuri , kun männyntaimet muutaman vuoden kuluttua pinnistelivät valoa kohden sakeassa heinikossa.Osa taimista menehtyi ja osa jatkoi kasvuaan monivääriksi paksuoksaisiksi ”rehupuiksi”. Nämä virhearvioinnin tuloksena istutetut vajaalaatuiset männiköt lienevät suurempi uhka luonnon monimuotoisuudelle , kuin hirvi on ollut koskaan ja missään.Viimeisen VMI:n aineisto on kerätty 2000- luvun tuhoista ja niissä näkyy 2000-luvun alkupuolen ennätyssuuren hirvikannan tekoset.
Nyt eletään vuotta 2012 ja kuluneella kymmenvuotiskaudella hirvet on ammuttu paikoin yhdettömiin . Oman pitäjämme hirvikanta on nippa nappa 70-luvun alun tasolla . Silloin elukoita näkyi vähän väliä , mutta nyt saattaa aktiiviseltakin metsästäjältä kulua vuosia näkemättä ainuttakaan elävää otusta. Ja ollaan sentään tosissaan hirviä etsimässä.
Lähiaikoina onkin tiedossa metsänomistajille huonoja uutisia. Varsin moni on lopettamassa metsästyksen , koska pelkkä raitis ilma ei kaikille riitä . On luonnollista , että vanhempi polvi siirtyy syrjään harrastuksen parista , mutta nuoret vaativat toimintaa ja tuloksia. Jos harrastus ei tyydytä , laji vaihtuu .Sitten ollaan oikeasti lirissä hirvien kanssa , kun harrastus loppuu ja pyyntitaito katoaa.Elinolosuhteet puolestaan paranevat hirvien osalta kaiken aikaa passiivisen metsänomistajuuden saadessa lisää jalansijaa. Risukoita riittää pureskeltavaksi ja uhka hengen menettämisestä pienenee metsästäjien laittaessa kamppeita naftaliiniin. Joidenkin osalta Anttonin hötkyily saattaa jopa nopeuttaa lopettamispäätöstä.
lainaus: ”Minun metsiä ei ainaskaan hoideta konemiesten ehdoilla.”
Mielenkiintoinen näkökulma , johon on syytä puuttua.
Puutavaran korjuussa on jo vuosia painiskeltu kasvavien kannattavuusongelmien kanssa . Metsien heikko hoito ja tämän myötä hitaasti kehittyvä puusto hakkuuta haittaavine aluskasvoksieen ovat merkittävä työn kannattavuuteen vaikuttava tekijä .
Työn hinnoittelu on valitettavsti tehty parempien (normaalien) olosuhteiden perusteella , mutta olosuhteiden vaikutus on jätetty täysin yrittäjän riskiin kuuluvaksi.
Nykyisin koneyritysten tulos on tuskin kolmasosaa siitä , mitä kannattava liiketoiminta edellyttää . Tämä siitäkin huolimatta , että kantohinnoista on nakerrettu palsia kohonneisiin työkustannuksiin yleisesti . Varsinkin parempien leimikoiden myyjät ovat joutuneet tyytymään leimikon todellista arvoa alempiin kantohintoihin. Onkin syytä kysyä , kenen pussista metsätalouden tuotantoketjuun sopimattoman kasvatustavan aiheuttamat lisäkustannukset maksellaan ? Onko laskun oikea osoite metsäänsä vaalinut metsänomistaja vai työn osittain talkoolla tekevä koneyrittäjä ?
Kumpikaan taho ei tunnu oikein luontevalta.Mikäli metsänomistaja aikoo hyödyntää puustopääomaansa ei liene kohtuutonta vaatia , että puiden kasvatustapa soveltuu nykyaikaisen puunkorjuun asettamiin vaatimuksiin. Tämä ei missään nimessä ole metsänomistajan taloudellekaan huonompi vaihtoehto . Tekemätön työ metsässä kasvaa korkoa 10 %:n vuosivauhtia. Tekemätön työ tulee siis aikaa myöten todella kalliiksi.
PS. Paljonko ”pihkaniskan” kantorahatulo olis ollut ilman ”kemeroita” ?
”Hirven laidunnuksen aiheuttama ohjauspaine metsänviljelyssä ja luontaisessa uudistamisessa on tällä hetkellä merkittävä uhka luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta”.
Miltäköhän vuosikymmeneltä tuokin kommentti on peräisin? Tänä päivänä lause on silkkaa hätävarjelun liioittelua. Niissä harvoissa tapauksissa , joissa hirvet aiheuttavat paikallisia ongelmia , on kyseessä Luojan lähettämä vitsaus passiivisille metsänomistajille.
jees h-valta : ”Siinä kyse oli täysin hoitamattomasta mutta silti järkyn tuottavasta kohteesta.”
Luin kyseisen jutun tarkkaan…ja loppuun asti . Siellä lopussa todettiin , että samalla tilalla vastaavaan aikaan uudistettu hoidettu metsäkuvio oli saavuttanut puustoltaan jo tukkikoon . Risukon seassa riutunut taimikko , mikäli se edes toipuu ylispuiden äkillisestä poistamisesta , on harvennettavissa vasta parin kymmenen vuoden kuluttua. Tällöin ollaan siis vasta ensiharvennusvaiheessa!!!! Hoidettu palsta puolestaan on jo kaadettu uuden puusukupolven tieltä. Ero tuottavuudessa on hurja , vaikka halpahintaista energiapuuta onkin saatu korjattua 50 vuodessa 250 m3 hehtaaarilta. Toisella palstalla on tuotettu 500-600 m3 ainespuuta samassa ajassa.
Yllä mainittu tapaus kiinnosti erityisesti , koska olin kutsunut toimittajan vierailemaan samantyyppisellä unohduksissa olleella palstalla muutama kuukausi aiemmin. Siellä puutavaran kertymät eivät olleet tuota luokkaa , mutta työn vaikeusaste melkoinen. Sillä kohteella hämmästytti erityisesti, kuinka tehokkaasti kipaileva lehtipuu jarruttaa istutettujen taimien kehitystä. Vapaasti kasvaneet taimet olivat kehittyneet jo tukkikokoisiksi , mutta lehtipuiden varjossa runkojen tilavuus oli 15-30 litraa!!!…siis kyseessä olivat samanaikaisesti istutetut puut .Taimikon varhaishoidon suhteen olemme harjavaltalaisen kanssa samalla aaltopituudella edellyttäen , että toimenpide tehdään ajoissa ja , että tuloksena on alle 2000 rungon taimitiheys. Lehtipuuta ei saa jättää tässä vaiheessa edes tilkkeeksi havupuutaimikoihin ! Tätä myöhemmin syntyvä lehtipuusto ei enää uhkaa istutettujen taimien kehitystä.
Sopivassa tiheydessä koko ajan kasvaneissa metsissä ongelmat ovat varsin vähäisiä . Hyvin kehittynyt juuristo pitää tukevarunkoisen puun todennäköisimmin pystyasennossa . Vasta riukuuntumisen jälkeen harvennettu metsä on taatusti vaarassa tuulen yltyessä. Tasarakenteisuus ei suinkaan ole uhka , vaan mahdollisuus oikein toteutettuna.
Metsien oikea käsittely sataa lopulta kaikkien laariin . Esimerkki jälleen tuoreelta hakkuutyömaalta. Samanikäinen tiheikkö palstan vierellä tuottaa tällä hetkellä pelkkää toukan ruokaa hoidon laiminlyöntien takia . Katkenneita ja heikkovoimaisia runkoja on runsaasti . Jopa niin runsasti , että ötökkälain sanktioraja on hyvin lähellä .
Hoidetulta ja jo kerran harvennetulta alueelta tipahtelee kasoihin tasaiseen tahtiin tukkia ja pikkutukkia . Heikolle hoidolle jääneen palstan puut täyttävät tukin mitat vasta vuosikymmenen kuluttua edellyttäen , että harvennus tai energiapuuhakkuu tehdään viivyttelemättä.
Selvyyden vuoksi on myös todettava , että korjuun kohteena olevin puiden kasvatukseen ei ole uhrattu senttiäkään/markkaakaan Kemera-varoja . On ainoastaan toimittu oikein menetelmin oikeaan aikaan.Mitä tehokkuusvaatimukseen tulee , tuntuu kummalliselta , että koneiden kehitystyö ja työntekijöiden koulutus valuvat täysin hukkaan , kun korjuuolosuhteet vaikeutuvat metsänomistajien vähät välittäessä omaisuutensa tilasta . Ajanmenekki korjattua puukuutiota kohden kasvaa koko ajan , vaikka laitteet ovat kehittyneempiä ja koulutukseen on uhrattu runsaasti voimavaroja. Osasyy kantohintojen maltilliseen kehitykseen löytyy varmasti työmäärän kasvun mukanaan tuomasta kustannuspaineesta.
PS. Yllä mainittu harvennuskohde on tulevaisuudessa mitä mainioin ulkoilualue .Näkymät ovat avarat , maastossa on helppo likkua ajouria hyväksi käyttäen , ja mikä parasta , hyviä sieni- ja marjapaikkoja on runsaasti . Parhaat marjasaaliit olen saanut vuosien ajan mutama vuosi aikaisemmin harvennnetusta ja päätehakkuuta vuosikymmenen kuluttua odottavasta metsästä.
