Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
En olisi lainkaan varma , että asiaa on lähdetty ajamaan nimenomaan metsästäjien toiveesta. Uskoisin , että maaseutuyrittäjät ovat olleet aktiivisia juuri tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Suomen riistakanta ei ole kovinkaan runsas täyttämään vaativien turistimetsästäjien odotukset. Oma haasteensa on jokamiehenoikeudet. Elämysmatkailu koirasafareineen ja karhunhaaskoineen on aiheuttanut erimielisyyksiä ympäristössään. Niinkin vaaraton laji , kuin marjastus liiketoimintana , on saanut MTK:n takajaloilleen. Turistimetsästys tulisi tähän samaan sarjaan.
Nimenomaan hirvikannan kasvattaminen riittävän suureksi metsästysmatkailun kannalta on se asia , joka saattaa asettaa hankkeen vastatuuleen.
Tuntuukin vähän oudolta , että jotkut ovat esittänet turistimetsästystä keinoksi vähentää hirvien määrää. Kaupallinen metsästysmatkailu edellyttää saaliskantojen voimaksta kasvattamista.Taimikot saadaan hyvään kasvukuntoon joko Glyfosaatin tai riittävän aikaisen varhaisperkauksen avulla(mieluummin kaksivaiheisen). Tällöin työ- ja ainekustannukset ovat vielä pieniä. Jos se taimikko jää oman onnensa nojaan, metsän järeytyminen hidastuu merkittävästi ja korjuuajankohta siirtyy yli kymmenen vuotta eteenpäin.
Ai että energiaa jossakin välissä ….? Tämä on juuri se vaihe , jossa niitä uusiutumattomia palaa aivan turhaan. Monesti juuri energiapuunkorjuussa kaadettua ja kasattua puukuutiometriä kohden palaa jopa 3 litraa p-öljyä(koneellinen hakkuu). Kunnolla hoidetun metsän ensiharvennuksellakaan ei ”päästä” , kuin hiukan yli litran kulutukseen valmistettua kiintokuutiota kohden. Siis hoitamattomassa metsässä koneellisessa puunkorjuussa saattaa polttoaineenkulutus olla jopa kaksinkertainen hoidettuun verrattuna.
…siis muutama tippa glyfosaattia säästää melkoisesti myöhemmän vaiheen työkustannuksissa. Taimikkokin hoitaa lopulta luonnonmukaisesti itse itseään , kun saa riittävästi etumatkaa.Kaikissa tapauksissa ei tarvita välttämättä edes ennakkoraivauksia , kun on onnistuttu taimikon varhaishoidossa.
Ilman Glyfosaattia maailmassa olisi melkoisesti enemmän nälkäisiä ihmisiä. Toisaalta sekä pellolla , että metsässä kulutettaisiin huomattava määrä enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja (=lue öljy) tuotettua elintarvikekiloa ja puukuutiota kohden.
Metsän kohdalla oikein käytettynä muutamalla pisaralla Glyfosaattia voidaan vähentää korjuuseen ja metsänhoitoon (raivaus) kuluvan pottoaineen määrää jopa satoja litroja hehtaarilla. Kumpi onkaan lopulta kahdesta pahasta pienempi?
…Muistin virkistämiseksi …Karhu pöläytti nautalauman nelostielle kevätkesällä aivan Jyväskylän tuntumassa.Vain ihme pelasti suuremmilta vahingoilta. Läheltäpiti-tilanteita oli vilkkaasti liikennöidyllä tiellä vähintäänkin tarpeeksi. Sama tilanne on nyt pohjoisessa Keski-Suomessa , kun hiehot piilotteevat aivan teiden tuntumassa ja hämärän tullen alkavat etsiä reittiä kotiin niitä pitkin.
Hengestä on myös kyse silloin , kun karhu mielii lasten kanssa samalle hiekkalaatikolle. On aivan sama , onko jätteet lajiteltu oikein vai väärin.
Karhun kuono ei erittele , onko makkara- tai grillituotepaketti tyhjä vai täysi. Lukittu roskakatoskin saa elukan vain menttämään malttinsa ja hakemaan korvaavan ”tuotteen ” vaikka viereiseltä hiekkalaatikolta.Palataan vielä toisen ketjun tapahtumiin.. ..Ne roskapöntöt , joilla karhu vieraili useampaan otteeseen, olivat aivan kyläläisten ulkoilureitin tuntumassa . Reitin suosio laski välittömästi tapahtumien jälkeen. Polun varrella sijaitsevalla lavulla ei ole paljon makkaroita paisteltu , kun Utelias-karhu ilmestyi maisemiin.
Jarjavaltaan :
Täysin lehtipuista vapaata taimikkoa ei tarvitsekaan kasvattaa. Se ,että taimkoiden varhaisperkaukset on jätetty 90 %:sti tekemättä on vaikuttanut voimakkaasti hirvien elinolosuhteiden kehittymiseen hirviä suosivaan suuntaan . Lisääntyneestä peitteisyydestä johtuen , on piilottelevia hirviä jäänyt kaatamatta ja havaintoja mahdolliseti tekemättä.Viime syksyltä tästä on omankin seurueen kohdalla esimerkkejä. Yhtenä niistä , kun hirvi piilotteli muutamaa nopeaa vilahdusta lukuunottamatta kokonaisen päivän pusikoissa koiran haukuttavana. Kyseisen päivän aikana koiran matkamittariin (GPS) kertyi yli 40 kilometriä . Vasta pimeän tultua hirvi palasi lähtöpaikalleen ja koira saatiin kiinni. Metsästyspäivä meni siis täysin ketuille tämän päivän osalta.
Tämä taimikoiden kunnossapito tuntuu olevan varsin vaikea aihe harjavaltalaiselle . Toivottavastei te muut kuitenkin ymmärrätte toiminnan merkityksen. Taimikoiden hoitaminen ei mene hukkaan vaikka ei olisi hirviäkään . Työ ei myöskään ole ylivoimaista , mikäli ollaan ajoissa liikkeellä.
Kuten hirvikannan ohjausryhmän kokoonpanosta käy ilmi , asioita esittelee päätöksiä tekevälle maa-ja metsätalousministeriölle aika monipuolinen joukko eri intressiryhmien edustajia. Varsinaiset metsästäjien edustajat ovat sitkeistä väittämistä huolimatta selkeä vähemmistö.
Kannttaa seurata ohjausryhmän toimintaa ja esittää heille mahdollisia toiveita hirvikannan kehityksen suunnasta. Se on oikea tapa vaikutta asioihin.
Mitä tulee tähän pusikoitumiseen , se on varmasti ollut osaltaan hirvikannan kasvua edistävä tekijä. Kun samalla pyrittiin lisäämään hirvikannan tuottavuutta metsästyksellisin keinoin , karkasi tilanne hetkeksi käsistä. Jos tilanne olisi osattu ennustaa , olisi varmasti toimittu toisin. ( tuskin ydinpommiakaan olisi pudotettu , jos olisi tiedetty seuraukset).
Toteaisin GLA:lle , että tämän palstan kirjoitukset ovat aika yksipuolisesti edustaneet kantaa , jossa metsästäjät on syyllistetty hirvikannan kasvattamisesta. Elinolosuhteiden kehitys , tiedon kulku ja toimimattomat hirvikannan arviointimenetelmät ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Myös se , että tilanne on saatu hallintaan lähes koko maassa , on jäänyt kestovalttajien mielipiteiden varjoon . Mielipiteet puolestaan perustuvat useissa tapauksissa vanhentuneeseen tietoon.
Tarkoitukseni on ollut herättää keskustelua aiheesta ja lisätä näkökulmia asian käsittelemiseksi monipuolisemmin . Asia ei ole lainkaan niin mustavalkoinen , kuin monet ovat antaneet ymmärtää.
…….mutta siitä pidän kiinni , että hoitamalla metsät ja taimikot suositusten mukaan , voi metsänomistaja vähentää merkittävästi hirvivahinkojen riskiä ainakin omalla kohdallaan.
Turha pelätä metsästysmatkailun lisääntymistä ainakaan hirvien osalta nykyisillä kannan tiheyksillä. Jos kymmeniä miehiä ramppaa kolme kuukautta hirvien perässä saamatta kaatokiintiötä täyteen , niin miten voi kuvitella , että onnistuu metsästysmatkailijan vaatiman suurisarvisen sonnin kaataminen. Kaiken lisäksi viimevuosina metsässä on nähty vain nuoria tappisarviuroksia ja vanhoja lehmiä.
Pari asiaa on pidettävä visusti erillään toisistaan . Ne ovat metsästysmatkailu ja normaali seuruemetsästys. Metsästysmatkailu ei ole saanut juurikan jalansijaa nimenomaan maanomistajien vastustuksesta johtuen eikä tule saamaan jatkossakaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Matkailun edellyttämä hirvikannan kasvattaminen ei ole metsästäjienkään päällimmäisiä tavoitteita. Sen verran työläs seikkailu liian suureksi paisuneen hirvikannan pienentäminen oli.
Ei liene sattumaa , että sana hirvi esiintyi niukasti raportissa . Eläin on yksinkertaisesti jo varsin laajoilla alueilla niin harvinainen , että sen metsästysmatkailullinen merkitys on olematon, paitsi ehkä harvinaisena nähtävyytenä. Raportin lintu kuvaa varmasti paremmin tulevan metsästysmatkailun ja yrittämisen luonnetta.
Tolkkuu ja järki!! Joo! Eipä ole tähän mennessä nalle vieraillut roskalaatikoita tonkimassa koskaan kyseisellä kylällä. Siinä emäntä kerkesi hätäisesti kiskaista kersat kainaloon ja sirtyä(=juosta) siätiloihin turvaan karhun havaittuaan. Samassa alkoi roskalaatikko pölistä .
Elukka ehti vierailla kokonaista kuusi kertaa samassa pihapiirissä häädöistä huolimatta. Seuraavakin naapuri tekstiviestin aiheesta saatuaan ennätti häthätää tupaan ihmettelemään , kun karhu jo oli roskalaatikolla kuin kotonaan. Ei häirinnyt koira eikä lähistöllä olleet ihmiset….sitten suunta Multialle…roskalaatikot taas kohteena ja viimeksi pitäjän pohjoislaidalle , jossa veistetty pihakarhukun sai kyytiä roskalaatikoiden ohella……
…että ihan normaalia toimintaa karhulta vai…????
Tässä tilanteessa SRVA -ryhmä on vain joutunut tarkkailemaan tilannetta , vaikka ympäristöstä on kuulunut toiveita , että sitä liipasintakin voisi puristaa. Korostan vielä , että toive on lähtenyt muilta , kuin metsästäjiltä. Lakia on kuitenkin noudatettava ja poliisin ohjeita toteltava. Mutta onko laki kaikille sama , herättää jo enemmän kysymyksiä.
Alle 2 hirveä /1000ha vaatii myös remonttia hirvenmetsästyskäytäntöihin. Varsinkin seurueiden kokoa ja metsästyspinta-aloja on kasvatettava voimakkaasti tai yhteislupakäytäntö ulotettava koko toimintaan.
Pienelle 1000 hehtaaria metästysmaata omaavalle seurueelle ei voida myöntää kaatolupia läheskään joka vuosi. Tänä aikana kuitenkin voi tapahtua ei toivottuja asioita hirvien siirtyessä juuri em seurueen alueelle turvaan. Samaan aikaan kiinnostus metsästykseen sammuu joidenkin osalta. Asetta harvemmin kaivellaan esiin , jos se on kerran laitettu naulaan , varsinkaan vanhemmalla iällä. Nuoremmat puolestaan vaativat toimintaa ja jos metsästys ei sitä tarjoa harrastuksena , vaihdetaan harrastusta.Hirvikannan säätely ei todellakaan ole aivan yksipiippuinen juttu , kuten Nygrenin väitöskirjaan tutustuneet voivat todeta . Varsin monta muuttujaa on oltava kohdallaan , että päästään edes siedettävään kompromissiin eri sidosryhmien välillä.
PS Panittekos merkille , että stressaantunut hirvi syö paljon ja liikkuu tämän vuoksi enemmän. Kun metsästyskautta on jatkettu molemmista päistä , on tätä stressiä tarjolla pidemmän aikaa. Lisääntynyt petokanta on myös lisännyt hirvien ympärivuotista liikkuvuutta. Pienempi hirvipopulaatio saattaakin aiheuttaa tämän vuoksi suhteessa enemmän metsä- ja liikennevahinkoja , kuin ”vanhoina hyvinä aikoina” , jollon metsästettiin vain muutama päivä ja Suomen petokanta oli ”sopiva” ( lähes 0).
