Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä sinne metsään lehtipuutakin mahtuu . On vain huolehdittava oikeasta kasvatustiheydestä. Heikkolaatuisia puita ei kannata edes yrittää kasvattaa .
Monesti kiinnitetään huomiota vain lehtipuuvesakon kesäaikaisiin haittoihin , varjostamiseen tai liian lähellä kasvavan puun piiskausvaikutukseen. Talvella kuitenkin saattaa tapahtua vielä enmmän ikäviä asioita. Lumikuorman alla maahan asti taipuva koivunalku saattaa katkoa ajan kuluessa monenkin havupuuntaimen latvat poikki useiden metrien etäisyydeltä . Kaikki taimien latvarikot eivät siis läheskään aina ole hirvien aikaansaannoksia Tämän vuoksi jättäisin vain parhaat koivuyksilöt kasvamaan . Ei tuhansia , vaan sata , jos sitäkään hehtaarille.
Monesti liian myöhään tai kokonaan tekemättä jäänet perkaukset ovat selkeästi syynä männyn katoamiseen istutusalalta. Hirvet osaltaan täydentävät tuhoa napsimalla vesakon suojassa kituvia taimia vuosi toisensa jälkeen. Kun raivaus tehdään silloin , kun koivu ei ole ohittanut kasvussa havupuuta , voidaan vahingoilta välttyä lähes täysin . Nopeasti varttuva taimikko on myös vähemmän aikaa hirvien ulottuvilla. Ylivoimaisesti pahin uhka männylle on kuitenkin päälle ”karkaava” koivu.
Tuohon perkauksen voimakkuuteen toteaisin sen verran , että jo taimivaiheessa kannattaa poistaa alle 2 m:n etäisyydellä kasvatettavaksi aiotusta puusta kasvava heikompilaatuinen yksilö.Myöhemmin poistaminen on hankalampaa. Jos odotetaan harvennusta , joutuu tällöin poistamaan molemmat lähekkäin kasvavat rungot. Luonto on tosin saattanut kaataa toisen jo sitä ennen. Viimeksi mainitusta on kokemusta aivan lähiajoilta. Paikallinen luonnontuho oli katkaissut tai kaatanut toisen vierekkäin (miltei samassa kannossa) kasvaneista puista yli 60%:n todennäköisyydellä. (kuvasarja Tiheä kasvatus taitolaji vai uhkapeliä + seuraava kuva). Sopivassa tiheydessä alusta alkaen kasvaneet puut ovat selkeästi vahvempia kestämään luonnonvoimia.
Uskon vahvasti , että yhteistyökykyä löytyy enemmän seuran sisältä , kuin ulkopuolelta .
Sopiva varovaisuus jäsenten ottamisessa on tarpeen , koska yksikin henkilö pystyy pilaamaan tekemisillään ja jättämättä tekemättä sovittuja asioita koko seuran maineen . Vähimmillääkin hän pystyy haittaamaan sujuvaa toimintaa. Liiallinen alkoholin käyttö (oltava laillisessa ajokunnossa) , äkkipikaisuus ja yleinen piittaamattomuus ovat esteenä seuraan pääsemiselle . Narsistin eksyminen porukkaan ei tiedä hyvää kellekään.
Ulkopuolelle jääminen on monelle kova paikka. Omaa arvoa kohotetaan ja pettymystä puretaan turuilla , toreilla ja julkisissa tiedotusvälineissä haukkumalla ja arvostelemalla organisaatioita ja toimijoita , joiden taholta on tullut torjutuksi. Viitteitä asiasta löytyy helposti tästäkin keskusteluketjusta.Yhteistyön kehittämien seurueiden välillä ja maanomistajien aktiivisempi osallistumien seurueiden toimintan on tulevaisuudessa erityisen tärkeää. Vähenevien voimavarojen yhdistäminen ja isompien kokonaisuuksien muodostaminen ovat keino estää metsästystoiminnan hiipuminen ja ikävät yllätykset hirvikannan kehittyessä epätoivottuun suuntaan.
Aika estottomasti on kehuskeltu tässäkin ketjussa tiheää kasvatusta. Lukijoiden kuvissa on pari esimerkkikuvaa , joista käy ilmi homman eräs suurimmista riskeistä, kestävyys luonnonvoimia vastaan.
Kun taimikko kasvatetaan alusta alkaen suositustiheydessä ja ja harvennukset tehdään sopivalla hetkellä , voidaan välttyä luonnontuhokuvien kaltaisilta tapahtumilta kokonaan tai ainakin vähentää merkittävästi niiden vaikutuksia.(kuva:”Ei luomua , vaan oikeaa metsää”)
Puun juuriston ja rungon on kehityttävä kestämään tuulta ja lunta. Tiheässä juuristo kehittyy hitaasti ja puun runko kasvaa reippaasti pituutta , mutta ei riittävästi paksuutta, Hoikat , pitkät rungot ja olematon juuristo olivat suurimmat syyt mittaviin tuhoihin kuvan harvennuskohteella. Palstan sijainti pohjoisrinteellä vielä pahensi tilannetta. Luonto oli tehnyt ”ensiharvennuksen” , joka oli jäänyt tekemättä aikanaan.. (Kuva: ”Luonto hoitaa näin”.
Tiheässä kasvattaminen vaatii taitoa. Useimmille meistä se on kuitenkin uhkapeliä.
”tamperelaiselle”
Otetaanpas nyt ihan rauhallisesti….Se hirvien määrä ja kannan säätely ei ole ihan niin yksioikoinen juttu, kuin täällä annetaan ymmärtää. Hirvien todellisen määrän arviointi tuottaa todella suuria vaikeuksia asiantuntijoillekin . Hyvinkin suuri alueellinen vaihtelu eläinmäärissä tuo oman mausteensa soppaan . Kun maastot ovat muuttuneet peitteisemmiksi , voi havaintoja jäädä tekemättä. Kaatolupien määrä perustuu pääasiassa havaintoihin, ei uskomuksiin tai vuosikymmenen takaisiin tapahtumiin.
Se , että joku pajukoitunut metsätie on talvella tai syksyllä ”lavanaan” hirven(1) jälkiä ja ulosteita , ei välttämättä tarkoita , että alueella olisi hirvilauma. Yksikin eläin saa viikossa aikaiseksi melkoisen jälkiviidakon ruokamaillaan.
..mutta niitä kaatolupia ei todellakaan anneta ilman pätevää selvitystä hirvikannan koosta. Tähän voisi ”tamperelainen” ja moni muu , joka ei halua osallistua varsinaiseen metsästykseen, tarjota omaa panostaan. Yksi esille tullut keino olisi riistakamera. Näitä virittelemällä yhdessä paikallisen metsästysseuran kanssa voitaisiin saada tietoa hirvien todellisesta määrästä. Myös jahteihin voisivat metsästystä harrastamattomat osallistua havainnoitsijoina. Saattaisi vähentää luuloja ja lisätä luottamusta molemmin puolin.
Olen nähnyt muutamalta videolta , kun laumanvartijakoira tappaa suden , kuin torakan. Lauma voi olla jo kovempi vastus.
Varsinainen paimenkora on sudelle helppo saalis . Siitä ne sudet näilläkin kulmilla alkoivat teurastuksen .Seuraavana vuorossa olivat lampaat (kymmeniä) ja muut pienemmät kotieläimet. Heinä-elokuussa uhka on suurin , kun sudet opettavat pentujaan suden tavoille.
Monimuotoisuuden nimissä ollaa esittämässä siirtymistä kotieläinten metsälaidunnukseen. Maaseudun Tulevaisuudessa kirjoittaa lampuri puolensadan menetetyn lampaan kokemuksella asian haasteista. (mielipiteet/ lukijalta). Tekstin perusteella voi päätellä , että aina ei oikea käsi tiedä , mitä vasen tekee (valtionhallinnossa). Onko monimuotoisuus todellakin sitä , että viedään lampaat suden ruoaksi?
Plataanpa vielä tuohon kasvatustiheyteen. Koivu kasvatetaan harvemmassa , kuin havupuut. Jos on kyseessä sekametsä , oikea kasvatustiheys on jotain näiden kahden väliltä . Käytännössä monesti se koivu kuitenkin on lisäämässä kasvatustiheyttä , jolloin sen hyöty muuttuukin haitaksi.
Ensin koivu tai koivuryhmä vioittaa istutetun havupuun . Sen jälkeen koivut kilpailevat toisensa hengiltä ja kaatuvat maatuen varsin nopeasti . Monikaan ei edes huomaa , mitä on tapahtunut , syyttää kenties vain huonoja taimia tai hirviä havupuun heikosta laadusta.Kuvatulta alueelta löytyi jopa ötökkälakirajaa ravisuttava kohta. Katkenneita runkoja oli satoja pienellä alueella ja yksittäisiä pökkelöitä lähes koko palstalla. Huomionarvoinen seikka kuitenkin oli , että hyvän runkomuodon omaavat puut olivat säilyneet lähes täysin ilman vaurioita. Lähekkäin kavaneista puista toinen oli poikkeuksetta katkennut , hoikat rungot lähes kaikki.
Muutaman kilometrin etäisyydellä oleva kuusikon tiheän kasvatuksen kokeilu on surkeaa katsottavaa. Harvennuksen (2) jälkeen tuulenkaatoja on paljon ja osa alueesta on hakattu tämän takia aukoksi. Viereisellä normaalisti kasvatetulla alueella ei ole mainittavia vahinkoja.
Tiheää kasvatusta on kokeiltu ja kokemuksista olisi syytä ottaa opiksi. Kasvatustavan ongelmat ovat nähtävillä valitettavasti vasta vuosikymmenten kuluttua.
Kolmas kuva antaa odottaa ilmeisesti itseään. …mutta odotellaan.
Tuo lehtipuiden käyttäminen apuna männyn laadun parantamiseksi vaatii erityistä tarkkuutta. Useimmissa tapauksissa mänty on saanut jo pahasti ”siipeensä” , joskus jopa kuollut , kun on todettu , että metsälle pitäisi tehdä jotain. Latvus on kärsinyt ja uusi latvakin on kenties jo syntynyt . Laadukkaaksi aiotusta puusta on tulossa silkkaa kuitua.
Puhtaat koivikot kasvatetaan havupuita harvemmassa juuri siksi , että puiden rungot järeytyisivät sopivassa suhtessa pituuskasvun kanssa. Miksi kuitenkin jotkut pyrkivät taistelemaan luonnonlakeja vastaan kasvattamalla puuta yli puolta tiheämmässä ? Sama koskee sekametsiä. Miksi niitä koivuja on siellä taimikossa jopa tuhansia lisänä , kun taimikko olisi muutenkin jo riittävän tiheä?
Tämän harrastelun tuloksena syntyy tiheän näköinen , mutta harvennuksen jälkeen usein harva nuori metsä , jota luonto vielä harventaa lisää varsinaisen hakkuun jälkeen , harvennuksen myöhästyessä jo sitä ennen.
