Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa tuo ”hirviongelma” johtua enemmänkin rajoittuneista sosiaalisista taidoista . Valittajien yhteistyökyvyttömyys ja haluttomuus on pahin ongelmia aiheuttava tekijä juuri heidän kohdallaan.
Jos keskustelut aloitetaan haukkumalla terroristiksi , on tuloksellista yhteistyötä vaikeaa sada aikaan.
Tämä ”terroristijärjestö” hupenee luonnollisesta syystä hyvää vauhtia eikä uusia ”terroristeja” ole liiemmin tulossa haukuttavaksi. Jatkossa jokainen joutuu hoitamaan mahdolliset ongelmat aivan itse . Intoa ei ole löytynyt tähänkään asti , kuinka sitten jatkossakaan. Metsästäjien luopuessa leikistä hirvet jatkavat lisääntymistään aiempaa suotuisammissa olosuhteissa . Ketäs sitten syytetään…?
Kaatolupien määrään vaikuttaa myös se , että alueella majailevan susilauman ravinnontarve otetaan huomiooon lupia jaettaessa. Yhden lauman alueellinen vaikutus on kymmeniä kaatolupia vähemmän metsästäjille. Käytännössä tämä tarkoittaa , että joissakin pitäjissä joudutaan turvautumaan hirvien täysrauhoituksiin susien vuoksi.(Vieremä?)
Mistähän muuten johtuu , että noilla pihoissa löntystelevillä ja jolkottelevilla pedoilla on lähes aina panta kaulassa ? On myös kysyttävä , että miksi nämä otukset saavat vierailla toistuvasti ihmisasumusten lähistöllä ?
Pannan tuottaman paikannustiedon pitäisi johtaa yksiselitteisesti eläimen poistamiseen , mikäli pannan kantaja ei pysy syvällä salomailla. On varsin outoa , että paikannustiedot saadaan vasta pakon edessaä tai vasta silloin , kun vahinkoa on jo tapahtunut. Asioita voisi vähän ennakoidakin.
Aiheeseen liittyvät kuvat:
” Kaksin kaunihimpi…?” ”Tiheä kasvatus , taitolaji , vai uhkapeliä”
ja ”Ei luomua , vaan kunnon metsää”Kuvista käy ilmi lähtötilanne ja se mihin ylitiheys voi pahimmillaan johtaa. Kolmannessa kuvassa on toimittu ”vain ” suositusten edellyttämällä tavalla.
Asia , jota on käsitelty vähemmän , on tuholaiset.
Miltä tuntuisi saada naapurilta lasku hyönteistuhoista , joiden alku löytyy tuhoutuneesta tiheiköstä omalta maalta? Jokaisen kannattaa seurata tilannetta omilla maillaan , jotta ei tule edistäneeksi tuholaisten leviämistä. Vastuu / lasku lankeaa hänelle , jonka mailta tuholaisinvaasio lähtee liikkeelle.Mihinkähän tuo väite pitkän kannon haitallisuudesta juuri raivurin terän kohdalla perustuu? Kulkua pitkät kannot saattavat haitata , mutta asia on juuri niin , kun Gla on todennut : Uudet versot nousevat kannon yläosasta . Raivaus on kuitenkin helpompaa , kun tarvitsee ottaa vain ”natsa” pois vanhasta kannosta.
Heiveröisten vesojen poistaminen saattaa tuntua turhalta , mutta se kannattaa. Nyt alkaa olla jo monin paikoin myöhäistä , koska työ on tehtävä reilusti ennen ruskaa. Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälissä ja Keski-Suomessa viimeistään elokuun alussa. Homman voi myös tehdä seuraavana kesänä heinäkuun puolivälissä. Tällöinkin uusien versojen ”tuotto” jää vielä alle 10 %:n. Elinvoimainen taimikko pitääkin jo näistä lopuista huolen.
..ja miksi ne hennot versot poistetaan juuri yllä kerrotulla tavalla?
Siksi , että kantojen kasvuenergia on kulunut uuden verson kasvattamiseen , mutta uusi verso ei ole vielä ehtinyt tuottaa energiaa takaisin juuristoon.Peltopuolella käytettiin vastaavaa periaatetta kesannoinnissa . Menetelmällä pyrittiin vähentämään haitallisten rikkakasvien kasvuvoimaa mekaanisesti ilman torjunta-aineita.
Pelto äesetettiin parin viikon väleiin , kun uusi kasvusto oli alkanut vihertää. Kesän aikana äestys toistettiin 3-4 kertaa. Sadon suhteen kesantokesä oli välivuosi. (Tänä kesänä avokesannointi ei olisi onnistunut kosteiden olosuhteiden vuoksi.)
Metsäjätit tuottavat enemmän energiaa , kuin kuluttavat . Siitä kuitukuormastakin yli puolet päätyy prosessin aikana energiaksi. Metsänomistaja saa tällöin kaikesta puustaan vähintään kuitupuun hinnan.
Suomalainen energiapuun tuottaminen on valitettavasti näpertelyä. Raippojen keräilystä ei millään muotoa saa kannattavaa , oli korjuulaite mikä tahaansa. Tähän tilanteeseen toisi korjausta selkeä pyrkimys tuottaa järeämpää puuta myös energiaksi. Tällöin olisi mahdollista saada entistä useampi jo nykyisin vajaakäytössä olevista metsäkoneista tuottavaan työhön. Nythän yritetään heikosti tuottavaan tai kannattamattomaan työhön haalia jos jonkinlaisia vermeitä jo olevan kaluston lisäksi.
Puu saadaan järeytymään nopeasti korjuukelpoiseksi , kunhan edes metsän perushoidosta huolehditaan. Hoitajia löytyy vielä jonkin aikaa muun muassa maatilojen rakennemuutoksen ansiosta.
Oma metsäpalsta , metsien hoitotyötä ulkopuolisislle kesäisin ja talvisin paikallisen puunkorjuuyrityksen palveluksessa metsäkoneella , on monille kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Joistakin saattaa vuosien saatossa tulla jopa koneyrittäjiä tai metsään keskittyneitä puuntuottajia. Kokemuksia ja koulutusta on kuitenkin syytä hankkia riittävästi ennen suurempien päätösten tekemistä (useita vuosia).
Koivua ja muuta lehtipuuta olisi tulossa täydentämään aukkoisia havupuutaimikoita , mutta homma pilataan sopimattomilla kasvatustiheyksillä ja silkalla hoidon puutteella. Eihän ne puut järeydy ikinä , jos niitä yritetään kasvattaa liian taajassa. Lisäksi jätetään metsiä pilaamaan luvattoman huonolaatuista lehtipuuta , joka ei myöhemmässä vaiheessa kestä koneellista käsittelyä. Koura ajaa karsittaeessa ”mutkat suoraksi” ja ainakin osa rungosta päätyy säleinä metsään.
Teollisuuden kiinnostus venäläiseen lehtipuuhun on täysin ymmärrettävää. Venäjältä on tulossa junalasteittain kohtalaisen järeää koivukuitua . Saanto on siitä aivan eri luokkaa , kun suomalaisesta pieniläpimittaisesta keppimetsän tuotteesta . Kun tähän lisätään vielä korjattavien erien pienuus ja se ,että ne kepit keräillään kalliisti harvennukselta , on aivan selvää , miksi puuta tuodaan . Raha ratkaisee. Jos pystytään tarjoamaan isompia eriä nykyistä huomattavasti järeämpää tavaraa tasaisesti , vähenee tuonti aivan varmasti.
Mitä vielä tulee tuohon maamme kulutusta suurempaan metsien kasvuun , se kasvu ei valitettavasti ole läheskään aina järkevästi hyödynnettävissä eikä puuta ole tarjolla riittävästi kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi joudutaan vajetta paikkaamaan tuontipuun avulla . Jos ei olisi tuontimahdollisuutta , ei olisi nykyistä määrää teollisuuttakaan ja vielä suurempi osa kasvusta jäisi hyödyntämättä.
En puolustellut venäläistä tapaa ”hoitaa” metsiä. Totesin vain , että sieltä tuotava puu on selkeästi järeämpää , kuin mitä Suomessa on yleisesti tarjolla. Harvennus lienee Venäjällä varsin tuntematon käsite. Aukoista puolestaan saadaan aina järeämpää tavaraa.
Suomalainen koivukuitu tahtoo olla monin paikoin muutaman kymmenen litran riukua , mikä on erittäin kallista korajata. Leimikoiksi tarjotaan liian usein vitelikoita , jotka hoituisivat edullisimmin raivaussahalla. On kuitenkin tehty päätös myydä metsää ja leimikko korjataan maksoi mitä maksoi .
Koneellisessa korjuussa poistettavien runkojen keskitilavuus tulisi olla lähellä 100:aa litraa . Koivuvitelikot eivät läheskään aina täytä tätä tavoitetta . 50 litraa tai alle on enemmän sääntö , kuin poikkeus.
Metsäyrittäjyyttä todellakin tarvittaisiin , jotta osaaminen metsäalalla lisääntyisi. Isommat tilakoot ja täydellinen riippuvuus metsätuloista ohjaa toimimaan tehokkaasti ja taloudellisesti. Nykyisellään tunnutaan verhottavan vain laiskuus monimuotoisuuden kaapuun ja jätetään metsät hoitamatta.
