Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Katso lukijoiden kuvat sivu 3 ”Tiheä kasvatus , taitolaji vai uhkapeliä”.
Kuvassa tiheässä kasvanutta kontortamännikköä . 180MPY /itään viettävä rinne. Sivu 2.Kuva ”Kaksin kaunihimpi” . Alue , jossa ei vielä ollut kovin paljon tuhoja.Suomalaista mäntyä oli kontortan seassa ja se oli selvästi jäänyt kasvukilpailussa toiseksi. Männyn keskitilavuus oli alle 150 litraa. Kontortasta löytyi jopa 400-litraisia yksilöitä keskitilavuden ollessa lähes 200 litraa.
Laatu ja kestävyys eivät ole kontortan vahvimpia puolia ainakaan Keski-Suomessa. Kokeilumetsät hakataan aukoksi mahdollisimman varhain.
On myös niitä , jotka ovat hypänneet väärään junaan…
Tällä kertaa vastakkain ovat kokemus ja usko . Kannattaa miettiä tarkasti mihin junan hyppää.Olin itsekin vielä kymmenen vuotta sitten sitä mieltä , että nuorien metsien kunnostuskohteilta saataisiin energiapuuta. Sitä kyllä saadaan , mutta viime ajat ovat osittaneet , että se on aivan liian kallista. Työkustannukset ovat kestämättömällä tasolla eikä korjuujälkikään täytä kaikilta osin tavoitteita. Eniten huomautettavaa on ollut juuri energiapuuhakkuiden korjuujäljessä . Raivaussahan oikea-aikaisella käytöllä saavutetaan varmimmin metsän kannalta (ja omistajan kukkaron) paras lopputulos. …ja raiteet sinne metsään syntyvät vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.
Suurta murhetta ehti lähistöllä touhunnut susilauma aiheuttaa ennen muuttoaan syvälle…etelään. Hirviä oli vielä siihen aikaan erittäin runsaasti , mutta kaikesta huolimatta petolauma ei pysynyt hirvien kintereillä , vaan tappoi reviiriltään toiselle sadalle nousevan kotieläinten joukon . Koiria ,siivekkäitä , lampaita ….
Lampaat olivat saaneet laiduntaa rauhassa vuosikymmeniä . Kuitenkin eräänä keväänä alkoi tapahtua . Lampaita paimentanut koira katosi yllättäen. Meni muutama viikko ja löytyi useita raadeltuja lampaita laidunalueelta. Sama toistui useita kertoja. Myös toinen lähistön lammastila joutui susien terrorisoimaksi . Kaukaisimmat laidunlohkot oli pakko hylätä . Pihapeltojen ympärille ilmestyi parin metrin korkuinen sähköaita. (ilmestyä on vähän huono termi , aita maksoi paljon ja pystytykseen kului paljon kallista työaikaa.)
Kun susien ja ihmisten yhteiselo ei ottanut sujuakseen , toisen osapuolen oli väistyttävä. Nyt tuosta ajasta on muistona enää se korkea sähköaita.Raivaus ja energiahommat ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos riuku kaatuu raivaussahalla, puhutaan raivauksesta. Jos puiden keskitilavuus ylittää 50-60 litraa ja hehtaarikertymä on yli 50m3 /ha , voidaan puhua jo jonkin sortin energialeimikosta. Tätä pienemmät on on syytä jättää kasvamaan tai on kiireenvilkkaa raivattava kasvukuntoon .
Varsinkin kaukaa takametsistä ei ole järkevää yrittää korjata ennergiapuuta. Korjuukustannukset ylittävät tuotot monessa tapauksessa. Se kaukana sijaitseva taimikko on aina edullisinta raivata .
…enkä malta olla kertomatta , että hyvä energialeimikko korjuuta ajatellen on jo metsänhoidollisesti pilalla . Energiapuun kasvatukseen ei kannata heittäytyä metsänhoidon kustannuksella.
Energiapuun hintaan ei ole näköpiirissä korotusta , ellei leimikoiden järeyttä saada kohotettua merkittävästi . Todellisten korjuukustannusten suuruus on tullut monille kokeneillekin yllätyksenä . Nyt kiinnitetään entistä enemmän huomiota kohdevalintaan . Jäykempi puu kelpaa , risukot kierretään kaukaa.
Tanelilla oli loistava ehdotus , PEDONKARKOSUSRETKIKUNTA . Tähän voisivat paikalliset vapaaehtoiset hakeutua . Toimeksiannot tulisivat aluehälyytyskeskuksen kautta petojen seurantapantojen tuottaman tiedon tai karjanomistajan ilmoituksen perusteella . Toiminta olisi samantyyppistä , kun suurriistavirka-apuryhmän toiminta. Jälkimminen ryhmä hoitasi vakavammat , uhreja vaatineet tapaukset ja karkotusretkikunta tulisi hätiin vaaran ollessa ilmeinen.
Suurriistavirka-apuryhmälle tulisi automaattisesti myöntää lupa pedon tappamiseen välittömästi , mikäli kotieläimissä on merkkejä petojen vierailusta. Tuholainen palaa varsin usein takaisin kärkkymään uutta saalista , joten poistamien on helppo kohdistaa juuri oikeaan yksilöön. Nopea toiminta estää myös petoperheen nuorimpien ”koulutuksen” lajiominaisuuksiin nähden epätyypillisen saaliin tavoitteluun.
Tähän asti on käännetty vain poske ja annettu tilaneen pahentua sietämättömäksi . Esim. koko susilauma on oppinut hakemaan ravintoa ihmisen reviiriltä , pihoista ja laitumilta. Lopulta on sitten annettu lupa poistaa YKSI tietty eläin . Tämä operaatio on annettu satapäisen joukon tehtäväksi . Epäonnistumisen mahdollisuudet näin menetellen ovat erittäin suuret . Väärä eläin tapetaan ja ongelmat vain pahenevat. Petojen ennakoiva karkottaminen ja ongelmayksilöiden välitön eliminoiminen olisivat varsin yksinkertaiset lääkkeet nykyisiin peto-ongelmiin .Yksi uusi lisäharmi pedoista on pulpahtanut pintaan vasta viimeaikoina. Petojen karjataloudelle aiheuttamat vahingot eivät rajoitu pelkästään fyysisiin vahinkoihin . Eläimen menetys on aina myös merkittävä taloudellinen vahinko. Vielä merkittävämmäksi talouden kannalta on yllättäen koitumassa eläinten EU-tukien edellyttämän laiduntamisvelvollisuuden toteuttaminen.
Petouhka ei poista laiduntamisvelvollisuutta . Jos eläimet joudutaan siirtämään pedoilta suojaan vaikkapa vain jaloittelutarhaan , joudutaan tukiehtoja rikkomaan ja pahimmassa tapauksessa tila menettää tuet tämän seurauksena. Petoja ei lueta pakottavaksi syyksi , jonka perusteella tukiehdoista voidaan poiketa. Lisätukiin kuuluva eläinten hyvinvointiin suunattu tuki voidaan periä takaisin ja muutkin tilan saamat tuet saattavat kokea saman kohtalon. Karjanomistaja joutuu kahta kautta kärsimään petojen lisääntymisestä Suomessa. Kumpi on pienempi vahinko, antaako karhun tai suden syödä karjaa , vai menettää elinkeinon saamat tuet osittain tai pahimmassa tapauksessa kokonaan?(Aiheesta enemmän Keskisuomalainen 15.9)
Rktl:n olisi syytä pitää ne” koiransa” liekassa! Ainakin 17 lammasta kohtasi matkansa pään , kun pantasusi(det) riehui laitumella Äänekoskella .
Mikä on tutkijoiden vastuu , kun seurannassa olevan pedon tiedetään luuhaavan laitumien tuntumassa eikä paikallisia karjanomistajia edes varoiteta vaarasta??!! Suosittelisin ,että häiriköksi osoittautunut peto hoidettaisiin pikaisesti pois päiviltä ”Utelias”-karhun tapaan . Susien riekaleiksi repimät kotieläimet ovat suuri taloudellinen vahinko ja varsin huonoa mainosta nykyiselle petopolitiikalle.
On naurettavaa , että kehotetaan tarttumaan torviin ja kattilankansiin , kun peto uhkaa kotieläimiä. Aseeseen tarttumien olisi oikeampi ratkaisu . Ei sitten myöhemmin tarvitsisi syytellä , että on eliminoitu väärä yksilö , kun tilanteen käytyä kestämättömäksi joudutaan järjestämään isompi operaatio pedon päänmenoksi. Jos peto on kotieälimen kimpussa , ei pitäisi olla epäselvyyttä vahingon aiheuttajasta .Tuo ajourien leveys kummittelee edelleenkin monien mielessä . Isollakin motolla voidaan tehdä niin kapeaa uraa , että puut jäävät normaalilla ajokoneella ajamatta. Urien leveys ei niinkään ole hakkuukoneesta kiinni , vaan lähikuljetuksen vaatimuksista.
Ensiharvennusten kapeahkot ajoväylät ovat kiusana myöhemmissä hakkuissa . Puiden järeytyminen on kaventanut uran ajokelvottomaksi , joten reitin varrelta on poistettava kokonainen rivi puita , että laitteet mahtuvat sekaan . Tämän tuloksena puhutaankin jo jopa 6 metriä leveistä ajoväylistä . Kaiken lisäksi joudutaan monesti poistamaan niitä parhaita runkoja. Urat tuleekin jo ensiharvennusvaiheessa avata riittävän leveiksi (4,5m , mutkissa ja sivukaltoissa enemmän) , jotta uraa ei tarvitse enää myöhemmin leventää.
Suomalaisella metsätaloudelliseti pienehköllä tilalla on monta pientä metsäkuviota , jotka ovat eri kehitysvaiheessa. Puut on kuitenkin järkevää korjata isommissa erissä . Mukana on sekä aukkoa että harvennusta. Hehtaaria tai puolta varten ei ole mitään mieltä lähteä tuomaan eri kokoluokan kalustoa tilalle , joten se keskiraskas tai järeämpi hakkuukone tulevat olemaan järkevin vaiihtoehto korjuutöihin.
Valitettavasti on turvautuminen havuihin , kun kaikkia leimikoita ei ehditä korjata jäätyneen maan aikana . Kilpailijamaissa ei välttämättä ole routaa ollenkaan ja sielläkin pärjätään.
Hyvä ulottuvuus ja riittävä vakaus ovat käypäisen työkonen ominaisuuksia kesällä ja talvella . Pahimpiin paikkoihin ei tarvitse mennä lainkaan , kun puu pystytään poimimaan vähän kauempaa. Pikkukoneella puolestaan on koluttava palsta varsin tarkkaan , että kaikki puut tulee tehtyä. Painumia tulee kesäkorjuussa muuallekin , kun varsinaiselle ajouralle .
Mitäs puhetta se on muuten , että tarjotaan yhtä korjuukertaa lisää metsän käsittelyyn koneellisen nuoren metsän kunnostuksen nimikkeellä? Taimikosta ronkitaan risut kokopuuna yleensä kesäaikaan , tehdään työn vaatimat väljät ajourat jo taimikkoon eikä raiteisiin tule risukaan. Vaikka poistettava puu on pientä , vaaditaan tämänkin homman onnistuneeseen toteuttamiseen keskiraskasta kalustoa.
