Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Alueelliset erot eläinmäärissä ovat valitettavasti melkoiset. Ehkä väitteeni siitä ,että hirviongelmat ovat ohi , eivät pidä aivan joka kolkassa paikkaansa . Tosiasia kuitenkin on , että ongelmat eivät ole enää kovin laajoja , enemmänkin paikallisia.
Viime keväisessä hirvitalousalueen käsittävässä palaverissa todettiin kannan pudonneen Keski-Suomessa paria poikkeusta lukuunottamatta tavoitetason alarajalle. Palaveri kutsuttiin koolle sen johdosta , että metsästäjille oli tuottanut suuria vaikeuksia saada ammuttua saaliskiintiötä täyteen. Monet seurueet olivatkin luopuneet jahdista suosiolla ennen viimeistä jahtipäivää , koska hirviä ei yksinkertaisesti löytynyt.Hirvikannan rakenteen selvä rappeutuminen ja nuorentuminen aiheutti kysymystulvan riistantutkijoille. He vastasivat varovaisin sanakääntein , että kannan leikkaaminen on tapahtunut liian nopeasti . Metsästäjiä kehotettiinkin harkintaan jahdeissaan ja suunnittelemaan metsästys niin , että hirvikannan rakenteen kannalta epäedullinen kehitys pysäytetään. Tämä viesti selkokielellä tarkoittaa , että pyyntilupia ei lisätä ja että metsästyksessä palataan valikoivaan metsästykseen. Kolmanneksen pudotus kaatolupiin verrattuna viime vuoteen ei siis ole mikään oikku , vaan hirvikannan määrään ja laatuun perustuva asia.
Katsopa lukijoiden kuvista ”kuusettuminen uhkaa…”. Näissä lukemattomissa kuvan kaltaisissa tapauksissa on kyse aivan jostakin ,muusta kuin hirvipolitiikan tuloksista.
Hirvivahinkotilastot laahaavat monta vuotta jäljessä nykytilanteeseen nähden. Merkittäviä toimenpiteitä ei suurimmassa osassa maatamme tarvitse enää tehdä kannan leikkaamiseksi.PS. Kuluneeen viikolopun jahti osoitti ,että hirviä on tuskin yhtäkään/1000 ha. Jälkiä oli kyllä harvakseltaan , mutta selvästi viime vuotta vähemmän. Yhteislupa-alueen jahdeissa on ollut poikkeuksellisaen hiljaista . Ensi syksynä häämöttää täysrauhoitus varsin monen hirviseuueen alueilla.
Tuo koivujen kurittaminen kuulostaa hyvältä. Moni jättää turhan paljon koivuja kasvamaan raivauksen jälkeen. Puiden järeytyminen on silloin hidasta eikä runsas runkoluku paranna harvennuksen tulosta. Keskijäreyden pienenemien aiheuttaa korkeammat korjuukustannukset ja alentaa kantohintaa. 10-15 litran rungoista ei paljon pino kasva .
Kahden- kolmen vuoden ”lihotusjakso” on paikallaan raivauksen jälkeen , pari lisävuottakaan ei ole pahitteeksi. Ennakkoraivauksen tuloksena syntynyt kannokko ei tuota läheskään sitä määrää uusia versoja muutaman vuoden varjostusjakson jälkeen. Heti tehtävä hakkuu puolestaan edistää versojen kehittymistä , kun varjostus ja juuristokilpailu vähenee . Kun vettä ja valoa riittää , vesakko valtaa nopeasti harvennetun alueen.
Alla oleva kuusentaimikko kestää mainiosti tämän odotusjakson. Kuuset kannattaa totutella lisääntyvään valoon vähitellen kellastumisen estämiseksi. Kuvaamasi taimet eivät ennätä odotusjakson aikana kasvaa liiaksi , jolloin ne haittaisivat merkittävästi hakkuuta.
Tänään sain hyvin selkeää uskonvahvistusta sille , että ennakkoraivaus on tehtävä useampia vuosia ennen hakkuuta. Alueella , jolla oli tehty ennakkoraivaus juuri ennen harvennusta oli valtava vesakko , vaikka hakkuusta oli kulunut vasta 4 vuotta. Parasta aikaa työn alla olevallee hakkuutyömaalle ei moista tule syntymään , kun versoja mahdolliseti tuottavat kannot ovat lahoinneet olemattomiin (raivaus 4 vuotta sitten).
Kannattaa tehdä ratkaisu metsän kasvun kannalta edullisemmalla tavalla. Kemera-ehdon täyttyminen ei saa olla ainoa toimeenpaneva voima metsänhoidossa. Puuston/ taimikon tila on ratkaiseva tekijä.On olemassa lukuisia esimerkkejä siitä , että kemera-ehdon täyttymistä odotellessa taimikonhoitokustannus on kohonnut saatavaa tukea enemmän ja työ on vaatinut enemmän euroja omasta pussista .
Samalla lopputulos on jäänyt heikommaksi verrattuna siihen , että työ olisi tehty ajoissa.Tähän ongelmaan mahdollinen tuen suuntaaminen taimikon varhaishoitoon on tervetullut ratkaisu. Tällöin saadaan päätökset hoitotoimista syntymään metsän kannalta oikeaan aikaan . Työ tuottaa parhaan tuloksen ja kustannukset pysyvät kurissa.
Leipääntymisestä…. Tuskinpa tänne kirjoittelisin , jos olisin leipääntynyt . Tunnen kyllä koko joukon osaaviakin entisiä motokuskeja , jotka ovat vaihtaneet alaa metsien peitteisyyden innoittamana. Joidenkin kohdalla ura ei ole edes päässyt kunnolla alkuun , kun risukoissa rymyämien on lakannut kiinnostamasta. Vasta vähän aikaa sitten aikuisikoulutuksen työharjoittelujaksolla ollut kaveri totesi jakson päätteeksi , että se on sitten siinä . Tämä ei ole mun juttu. Risukot ei kiinnosta.
Liiallinen peitteisyys yllä ja edellisissä kommenteissa mainittujen seikkojen lisäksi aiheuttaa runsaasti apteerausvirheitä. Suoraankin runkoon nojaileva mutkainen koivunräippä saa poistettavan puun näyttämään kierolta. Jos räippiä on paljon , vaikutelma puuston heikosta laadusta vain vahvistuu. Puut katkotaan sen mukaan , miltä ne näyttävät , ei sen mukaan , mitä ne oikeasti saattavat olla. 1-3 runkoa minuutissa käsittelevä koneenkuljettaja ei kovin kauaa jouda laatua aprikoimaan .
Runsaammin aluskasvosta sisältävän leimikon kuitukertymä on aina suurempi , kuin siellä , missä ei ole apteerausta haittaavia näköesteitä. Kaikki tämä johtuu olosuhteista , ei siitä , mikä firma puuta kulloinkin korjaa.
Halla ei välttämättä aina ole syypää kuusten monilatvaisuuteen. Kyse on varsin usei boorin puutteesta , jonka vaikutuksia hieskoivu vain pahentaa . Kannattaa siis vähän olla kriittinen suhtautumisessa hallantorjuntaan hieskoivun avulla. Varsin monessa energialeimikossa se hies on ennttänyt raiskata kuusen taimet varsin huonon kuntoon . Energiaunelmat saavat monen maanomistajan kohdalla kovan kolauksen , kun lopputulos paljastuu. Antaa vain hirvien listiä ne koivut ja ripautetaan vähän booria kuusikon terveydeksi.
Ennakkoraivauksesta.
Ennakkoraivaus on tehtävä siten ,että keimikkokokonaisuuden hahmottaminen helpottuu. Poistetavien puiden on oltava näkyvissä tyvelle saakka. Noin metrin etäisyydellä runngosta ei saisi olla edes aluskasvosten kantoja haittaamassa kouran sijottamista puun juurelle.Mitä tarkempaan malttaa raivata , sitä paremmin edellä mainittu onnistuu.
Näkemäesteet vaikeuttavat puuston laadun määrittelyä , ajourien suuntausta ja heikon näkyvyyden takia kannot jäävät usein pitkiksi. Ajourien etäisyys toisistaan on aina lyhempi , mitä enemmän aluskasvosta on palstalla. Runkovauriot jäävissä puissa lisääntyvät peitteisyyden myötä.
Jos halutaan lisätä monimuotoisuutta , voi osan vaihettumisvyöhykkeestä , kosteista alueista ja muuten maaastollisesti aroista alueista jättää kokonaan raivaamatta. Sieltä ei korjata puutakaan.Raivauksen ajoituksella voi parantaa metsän kasvua vielä ennen hakkuuta. 3-5 vuotta ennen hakkuuta tehty ennakkoraivaus lihottaa palstan puita. Toisaalta risukko maatuu tuossa ajassa ja kannotkin lahoavat niin , että koneen koura mene varmasti poistettavan puun tyveen asti eikä jää killumaan jonkun kepin nokkaan seurauksena puoli metriä pitkä kanto.
Varhain tehty raivaus takaa paremman hinnan leimikosta. Myös työ on edullisempaa , kun raivattavan risukon läpimitta ja pituus on pienempi. Työ ei möskään ole niin stressaavaa , kun ei tarvitse juosta kilpaa hakkuukoneen kanssa.(valitettavan yleistä vieläkin)
Meillä on metsästysmaina n 3000 ha yhtiöiden maita (UPM, Finsilva/Metsäliitto) Firmojen harrastaman raivauspolitiikan (=kaikki lehtipuu pois) tuloksena on hirvenjäljet hävinneet taimikoista täysin.
Ne harvat hirvihaukut saadaan pakettipeltojen ja hoitamattomien taimikoiden liepeiltä yksityisten mailta. Hirvipakoa on metsästyksen ohella edistänyt voimakas hakkuutoiminta alueella.Pähkäilijälle: Anteeksi epätarkkuus. Tarkoitin koko 70-lukua (70-80).
Liiknnesuoritteessa on kuitenkin merkittävä ero. Vielä 70-luvulla pääteilläkin kulki vähän ajoneuvoja . ”Yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä”. Nyt samoilla väylillä liikenne soljuu jatkuvana virtana .Ei tahdo hirvenmentävää reikää löytyä autojen väleistä , kun joku orpo hirvi sattuu tienylitystä mielimään.ja Harjavaltaan… eikös se ole jo varsin monelta taholta todistettu , että lehtipuu houkuttelee hirvet havupuutaimikoihin? Jos noudatat kasvatuksessa perusohjetta , että lehtipuuaines ei ohita kasvussa havupuuta eikä sitä lehtipuuta ole miljoonia hehtaarilla , ei hirvi ole ongelma.
Harjavallasta….”Niin ja motojakin kulki metsissä huononlaisesti joten siksikin se laskenta varmasti ontui ”.
Motoja oli vähän , mutta hirviä ajettiin miesajolla. Hirvien polkuja oli helppo jolkotella ja niiden varsilta saaliskin löytyi.
Vielä silmät auki liikkumisesta…
Koko maan saalistilastot kertovat , että hirvikarja on nykyisin hyvin nuorta ja sen lisääntymiskyky on heikkenemässä . Nyt on saalikksi saatu pääasiassa nuorta ”karjaa” , mutta niiden loputtua on jo alettu ampumaan enemmän tuottavia naaraita. Siinä saattakin pillä tulevaisuuden yllätys. Kun yhdellä laukauksella kaatuukin 2 tai kolme elävää (sikiöt) on seuraavan vuoden tuotto nopeasti syöty jo etukäteen. Tästä on jo selvät merkit olemassa. Perinteisille talvehtimisalueille ei tulekaan enää hirviä ja jahteja joudutaan keskeyttämään hirvien puutuessa alueelta kokonaan.
Huoli hirvien lisääntymisestä keskittyykin pääasiassa haapaviljelmien tuntumaan.Haapa ja hirvet = hunaja ja mehiläiset :=)
