Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tienvarsihirvien metsästys on helpommin sanottu, kun tehty. Kaukanakin tiestä olevasta hirvestä tulee hetkeksi tienvarsihirvi saatuaan koiran peräänsä.
Koiran kanssa jahdattaessa on melkoista riskipeliä metsästää tien läheisyydessä. Yleensä hirvi ottaa suunnan mieluummin tietä kohden , kuin tiestä pois päin . Koira on helppo pudottaa kannoilta ylittämällä tie ja jossakin tapauksessa koira jää kyydistä pysyvästi ja siirtyy auton avustamana paremmille metsästysmaille.
Metsästystä teiden tuntumassa on vältettävä suuren onnettomuusriskin takia ja hoideltava elukat eräksi turvallisemmissa olosuhteissa kauempana liikenneväylistä. Se ,että teiden varsilla seikkailee punapukuisia , ei tarkoita välttämättä sitä , että varsinaisesti metsästetään. Monesti ollaan estämässä koiraa joutumasta auton alle . Hirvivaara tuolloin on kuitenkin ilmeinen.
Metsästäjät totesivat ,että saareen jäi vielä jahdin jälkeen talvehtimaan ainakin sama määrä eläimiä , kuin mitä joutui metsästyksen kohteeksi . Aikoinaan , kun käytettiin ajometsästystä , oli saari tyhjentynyt jahdin aikana. Koiraa käytettäessä hirvet eivät pakene saaresta.
Sen verran kauan olen metsästystä seurannut , että porukan koostumus vaikutta varsin paljon toiminnan tuloksiin . Maanomistajien väliset isältä pojalle kestävät vihanpidot ja yhteistyöhaluttomuus voivat vaikuttaa paikalliseti paljonkin metsästyksen tuloksellisuuteen.
Satojen hehtaarien erimielisyyksien tuloksena syntyneet ”rauhoitusalueet” keräävät tunnetueti hirviä puoleensa ja vielä enemmän, jos tämä/nämä ”rauhoitusalueen” omistajat ovat loivaliikkeisiä metsänhoitotoimissaan. Näihin vaivoihin ei riistahallinnon hammas pysty eikä voimat riitä. Politiikkaa on turha sotkea koko asiaan , kun ongelma on paikallinen ja ratkeaa vasta sukupolven poistuttua maan poveen , jos silloinkaan. Kun näitä tapauksia löytyy lähes jokaisen seuran alueelta ja pitäjänkin sisältä kymmeniä , ei tarvitse ihmetellä aaltoliikettä hirvien määrissä.
”Mehänpojalle” tiedoksi , että en suuremmin ihannoi esimerkkitapauksen hirvitiheyttä . 2-2,5 kpl / 1000 ha riittää.
Mitään kauhukuvia hirvien uudesta tulemisesta ei kannata vielä tässä vaiheessa maalailla seinälle. Olosuhteet ovat kylläkin edulliset , jos metsästysinto tämän kannan taantuman aikana lopahtaa.Liika raitis ilma ilman saalista karkottaa ainakin nuoret harrastuksen parista.
Vapaa metsästys on utopiaa . Seurueisiin pääsee , jos ominaisuudet riittää. Kynnys ei ole korkealla. Seurojen , rekisteröityjä yhdistyksiä ,kautta viestikin mene helpommin ja uskottavammin perille , kuin satunnaiset heitot eri keskustelufoorumeilla.…mutta kysymykseen, minkätyyppisten seurueiden alueella hirvien määrä ei ole hallinnassa , ei ole tullut vastausta. Maattomat ”mafioosot” vai suljetut maanomistajaporukat eivät pysty pitämään hirvikantaa sopivalla tasolla?
Esimerkkitapauksessa maanomistajista koostunut seurue ei suuremmin hätkähtänyt hirvien suurta tiheyttä. Meidän seurueesta yli 90% on maattomia ja hirvet on harvassa.
Suitsansaaressa 1400ha:n alueella on huima hirvitiheys . 25 eläintä/ 1000ha. Paikallisista maanomistajista ja heidän sukulaisistaan muodostettu seurue on metsästänyt sieltä jatkuvasti yli 10 joskus jopa yli 20 hirveä vuodessa. MAANOMISTAJIEN ilmoitusten mukaan saaressa ei esiinny hirvituhoja sen enempää kuin mantereellakaan , jossa hirvien määrä on vähäinen.
Tästä heräsikin kysymys . Minkä tyyppisten metsästysseurueiden alueella on eniten hirviä/mahdollisia hirvituhoja? Onko hirvien määrä paremmin hallinnassa maanomistajista koostuvien metsästysseurojen alueilla vai pääasiassa maatomista metsästäjistä koostuvien seurojen jahtimailla? Suitsansaaren huikea hirvimäärä ei tunnu maanomistajia suuremmin haittaavan.
Muistan kyllä kirjoituksesi kannan rakenteesta (jees…).
Kannan tasapainon kannalta on toimittu väärin , kun on säästelty niitä naaraita. Toisaalta kaatourakka on ollut niin kova ,että ei ole ajateltu ihan loppuun asti mitä ammutaan.Lueskelin juuri juttua kokenesta metsästäjästä , joka pahoitteli pari vuotta sitten sitä , että ampui vasan ja naaraan heti perään tai yksinäisiä naaraita. Kun hirvet alkoivat vähetä , hän alkoikin ampua VAIN uroksia kannan rakenteen säilyttämiseksi. Tässä hän teki (kuten varsin monet muut metsästäjät) kuitenkin juuri päinvastoin , kuin olisi pitänyt nykysessä tilanteessa tehdä . Olisi pitänyt vähentää edelleen niitä naaraitakin.
Omassa seurueessa tehtiin useita vuosia juuri yllä mainitun kaltaisia virheitä ja sama näyttää toistuneen muuallakin. Kun aivan aidosti pelättiin hirviä vähennettävän liikaa , jätettiin naarat ampumatta , ja toivottiin , että vasovan naaraan säästämisellä korjattaisiin mahdollinen yliverotuksen aiheuttama arviointivirhe. Varmisteltiin liikaa ja nyt ollaan hyvin ongelmallisessa tilanteessa. Hirvikanta taantuu pahasti , jollei metsästystä rajoiteta. Vielä pahemmin on metsästys kuitenkin mennyt pieleen muissa pohjoismaissa.
Metsäautoteiltä käsin voi metsästää turvallisesti , kun ulkopuolisten liikkuminen huomioidaan ja ampumasuunnat on suunniteltu oikein. Monesti tuo tien reunaan (ei yleinen tie) ampuminen on maaston peitteisyyden takia ainoa vaihtoehto.
Tuore esimerkki (tänään) peitteisyyden tuomasta haitasta metsästyksen onnistumiselle oli ( tosin hirveä ei kaadettu tielle ) , että hirvi piileksi useita tunteja tiheikköisessä metsässä koiran haukkuessa sitä . Koiranohjaaja oli lähimmillään 15 metrin päässä saaliista , mutta vain otuksen jalat olivat selkeästi näkyvillä . Hirven epäonneksi se oli rauhallista sorttia ja metsästäjät kokeneita. Eläin saatiin johdateltua vähän ”välkeämmälle” alueelle ammuttavaksi.
Useimmin toistuu tilanne , että hirvi juoksee kiitolaukkaa risukosta toiseen , eikä kenelläkään ole mahdollisuuta suunnata harkittua riistalaukausta sitä kohti . Ajouran tai tielinjan ylitys tarjoaa ampumiseen edes jonkinlaisen mahdollisuuden , mutta ei suinkaan joka paikassa .
… Vanha vinkki metsurin käytäntöihin ,”kaato on ensimmäinen siirtelymuoto”, toimii hyvin myös metsästyksessä . Metsästäjien ikärakenne huomioon ottaen on suorastaan hengenvaarallista kaataa hirvi kauaksi tiestä. Jokainen jahdeissa enemmä mukana ollut tietää , kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Moni on saanut kutsun tuonpuoleiseen juuri rankan ”vetonumeron” seurauksena , vielä useammalla on ollut edessä sairaalareissu.
Kima-aika juoksuttaa hirviä , samoin pedot.
Hirvitutkija (eläkk.) Kaarlo Nygre`n heittää lisää mausteita hirvisoppaan. Hänen mielestään Suomen hirvikannan rakenne on niin hälyttävän huono , että hirvi olisi rauhoitettava välittömästi vuodeksi tai pariksi koko maassa.(M&K n:o 10 /2012)Sen jälkeen tulisi metsästystä kohdistaa voimakkaammin naarashirviin kannan vinoutuman oikaisemiseksi.
Muualla pohjoismaissa tilanne on vielä huonompi . Hirvikannan rakenteen tilaa kuvaava hirvenvasojen paino on muissa pohjoismaissa 20, jopa 40 kg, suomalaisten vasojen painoa alhaisempi. Suomessa ollaan menossa rytinällä samaan suuntaan.
Vasojen alhinen paino on seurausta naaraan myöhäisestä tiinehtymisestä , joka taas johtuu tuottavien sonnien alhaisesta määrästä.Keski-Suomi ei tietääkseni ole saari , vai onko Harjavallassa opetettu mantsan tunnilla toisin.
Saaresta/saarekkeesta voidan puhua silloin , kun hirvet kerääntyvät koko pitäjän alueelta jonkun haavikon liepeille kuolaamaan ja märehtimään . Maakuntatasolla sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä. Keski-Suomi on saamani opin mukaan maakunta ja kommenttini koski hirvikannan hoitoa/suunnitelmaa maakuntatasolla.
