Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Olisivatko nämä muutamat kriittiset henkilöt neuvomassa myös nuoria lääkäreitä ,jotka operoivat heitä tai huoltohenkilöä ,joka tekee perushuoltoa heidän kalliiseen ajoneuvoonsa? Ihminen se on motokuskikin ja tarvitsee työrauhan. Nuoren kuskin onnistumista voi edesauttaa kummasti ,kun toimintaympäristö on kunnossa. Motivaatiotakin löytyy , kun isäntä näyttää esimerkkiä tekemällä koneellisen hakkuun edellytyämät valmistelutoimet kunnolla. Jos ketjun edellinen lenkki pettää , on turha odottaa seuraavaltakaan lenkiltä yhtään parempaa suoritusta.
….Hevonenkin tekee tarpeensa siihen ,missä on entistä …
Peitteisissä pusikoissa ajourien väli supistuu helposti ,kun seuraavalle uralle eikä poistettavien runkojen tyvelle ole näköyhteyttä . Kun alue on raivattu, ei ongelmia. Jos mo: n ammattitaito ei riitä edes raivaukseen ,ei kannata paljon motokuskia arvostella .
..ja kääntäen motokuskin vika ,jos isäntä ei ymmärrä mitään metsänhoidosta?
Läheskään kaikki eivät hakkaa urakkapalkalla ja kaikkein vähiten harvennuksia. Työjäljestä tulee enimmäkseen sanomista vain niissä kohteissa ,joissa mo ei ole tehnyt ketjussa omaa osuuttaan ja teettää raivauksen motolla.
Koneenkuljettajilta vaaditaan tänä päivänä se ”lupakirja”tai oikeammin useita eri alueilta , mikäli työskennellään sertifioidun yrityksen palveluksessa ja sertifioidussa metsässä. Sen saamisen edellytys on riittävä tieto -ja taitotaso. Tietämystä päivitetään useita kertoja vuodessa tai erityisestä syystä.
Valitettavasti kaikki metsänomistajat eivät hallitse läheskään kaikkia asioita , mitä koneenkuljettaja hallitsee. Ovat kuitenkin olevinaan ammattilaisia viisaampia ja yrittävät tyrkyttää kyseenalaisia toimintamalleja.
Jos haluaa olla hölmö ja valita jk:n, niin siitä vaan ,mutta kannattaa olla valmis kestämään myös seuraukset.
Jos menetelmä olisi niin hyvä ,kun muutamat täällä yrityävät todistella ,sitä käyttäisivät kaikki. Marginaaliporukka yrittää tehdä jk:sta jotain elämää suurempaa. Jos homma toimii ,se markkinoi itse itseään. Ei vaan yksinkertaisesti toimi ja markkina-arvo on nolla.
Aikoinaan motokuskin ammattia verrattiin lentäjän työhön ja luotiin houkutteleva kuva alasta. Karu arki koitti kuitenkin opintojen jälkeen. Työ osoittautui vähintään yhtä haastavaksi ,kun lentäjällä ,mutta palkkaus vastasi osa-aikaisen kassan ansioita . Mainostetut huippupalkatkin oli ansaittava tekemällä reilut sata tuntia kuukaudessa ylitöinä.
Jos palkkaus saadaan kohdalleen ,alkaa kouluunkin löytyä osaavaa ainesta. Nyt valitaan mieluummin muita ammatteja pienemmälläkin palkalla ja kouluttaudutaan sen mukaisesti.
Oppilaitosten kisa määrärahoista pakottaa maksimoimaan oppilasmäärät. Tulevaisuus turvataan vain sillä , että ”ajetaan vain täysillä kuormilla”. Sisällöstä ei niin väliä. Saattaa konekantakin vaihtua Deerestä Sampoon , jos oppilaita on niukasti ja määrärahat peilautuvat oppilasmäärään.
…niin mainitsin aloittaneeni metsästyksen keskimääräistä isomman tilan omistuksen turvin. Motokuskina tai metsätyöläisenä polku sorkkaeläinen pyyntiin olisi ollut paljon pidempi ja kivisempi. Olisi todennäköisesti jäänyt väliin koko homma.
Tuo valkohäntien pyynti oli pääasiassa suurtilallisten käsissä kannan räjähtämiseen saakka varsinaisilla valkohäntien esiintymisslueilla. Täällä keskemmällä maata suhtautuminen valkohäntiin oli pitkään epäilevää ja nuivaa. Ei ollut kiinnostava kohde ja maistui eräiden mielestä pahalta.
Oma suhtautumiseni poikkesi valtavirrasta . Rikotut mansikkamaan muovit, syödyt taimet ja etukäteen listitty porkkanoiden varsisto toi hieman syntisiä ajatuksia mieleen. ”Tasasin puntit” kuitenkin laillisin keinoin ampumalla epäröimättä kutsumattomat nelijalkaiset niiden eksyttyä metsästyskaudella sopivasti tilani pellolla ampumahollille. Saman kohtalon kokivat vastaavaan tilanteeseen joutuneet hirvet. Prosessi jatkui tarvittaessa tilan rajojen ulkopuolellakin , jos koira sattui saattelemaan hirven vähän kauemmas.
Vuosituhannen vaihteessa oli pakko ottaa kaikki kynnelle kykenevät mukaan. Eri osissa maata edettiin tosin eri tahtiin. Kehityksestä omaan saman näkemyksen nostokoukun kanssa. Maattomat ja mökkiläiset olivat kauan sivuroolissa metsästyksen suhteen ja ovat sitä pääosin edelleen luottamustehtäviin valituksi tulemisen osalta. Edelleenkin on metsästysseuroja ,joiden säännöt edellytyävät ,että jäsen omistaa maata. Päätösvalta on kuitenkin merkittävillä maanomistajilla. Rahan ääntä on kuunneltava . Samoja kasvoja esiintyy maa-ja metsätaloutta koskevissa luottamustoimissa.