Jälkihoidosta puheen ollen kannattaa jk-väen pistäytyä tiluksillaan toteamassa viimeisen myrskyn aiheuttamat vahingot. Onko vielä tarpeeksi puita pystyssä ,vai”pääseekö”jo tekemään tuulen tuivertaman raiskion aukoksi. Veikkaan ,että moni hyppää jaksollisen menetelmän kannattajaksi ihan suosiolla nähtyään tulevaisuuden unelman maassa pitkin pituuttaan.

..niin ja hernesoppaan runsaasti hirvenlihaa höysteeksi.😊 Laitettiin juuri pari lootaa hirven leikattua lihaa jatkojalostettavaksi. Tuloksena makkaroita, nakkeja ja purkkilihaa kotivaraksi. Kaikki on tarkoitus myös syödä. Kaikenmaailman villitysten mukana ei ryntäillä. Jos maha vähän kasvaa, mitä siitä. Hyvä mieli ja makunautinnot ovat asian toinen puoli. Se parempi. Synkistelijät ja kasviksilla kituuttelevat poistuvat yleensä keskuudestamme nuorempana.

Turha tähän kartelleja sotkea. Hevosajan menetelmät ovat vain hevosajan mentelmiä. Huonoksi havaittu jo silloin. Kun parempia on tarjolla käytetään niitä.

Konekuskeista on huutava pula. Siksi heikompaakin ainesta otetaan mukaan.

Kehittyminen hyväksi ammattilaiseksi kestää vuosia. Monesti kärsivällisyys pettää ennen aikojaan joko kuskilta itseltään tai työnantajalta. Tätä vauhdittaa monesti kohdalle osuvat liian haastavat kohteet ja omapäisten maanomistajien mahdottomat vaatimukset. Lauseet :”Liian monta isäntää” ja ”Nyt loppui risukossa rypeminen” , toistuivat lähes poikkeuksetta alaa vaihtaneiden esittämänä. Metsäalalle toivottaisiin vetovoiman ohella myös pitovoimaa. Kumpaakaan ei löydy , mikäli toimintaympäristöön palkan lisäksi ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Peitteisissä pusikoissa ajourien väli supistuu helposti ,kun seuraavalle uralle eikä poistettavien runkojen tyvelle ole näköyhteyttä . Kun alue on raivattu, ei ongelmia. Jos mo: n ammattitaito ei riitä edes raivaukseen ,ei kannata paljon motokuskia arvostella .