Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tarvitaan tervettä ajattelua ja oikea-aikaisia toimenpiteitä. Ei liene mitään järkeä odotella ja vitkutella tekojen kanssa niin kauan ,että toimenpiteeseen kuluu viikko yhden päivän sijaan ja pahimmillaan tarvitaan vielä satojen tuhansien eurojen hintainen kone toimenpiteen toteuttamiseen.
Työvoimapulaa voi lievittää kummasti ,jos raivaus tehdään niin ,että homma hoituu hehtaari/ päivä -tahdilla. Vaikuttaa kummasti työkustannuksiinkin ,jos ”kallista” työaikaa kuluu vain päivä viikkoon verrattuna ja hehtaareita saadaan kuntoon viisinkertainen määrä .
Kannattaakin ottaa tavoitteeksi ja nyrkkisäännöksi ,että toimitaan niin ,että kertatoimenpide ei istutusta lukuun ottamatta vie metsssä yhtä työpäivää enempää. Raivaukset päivä/ hehtaari ja hakkuut myös harvennusten ja päätehakkuun osalta hyvissä olosuhteissa samalla tahdilla. Jälkimmäinen onnistuu ,kun taimikot pidetään alusta lähtien hyvässä kunnossa.
Suhtautuminen susiin johtuu nimenomaan alunperin sopimuksesta siinä vaiheessa ,kun liityimme EU:iin. Esim. Viron liittyessä myöhemmin suomalaiset konsultoivat heitä mokasta ,joka Suomen kohdalla oli tehty. Varoitus meni perille ja pykälät kirjoitettiin Viron kohdalla järkevämpään muotoon.
Suomen kohdalla ongelmia korostaa korkeimpien oikeusasteiden osaamisvaje metsästysasioissa. Tuomarit ymmärtävät metsästysasioista yhtä vähän ,kun harakka hopealusikasta. Suojelijat vievät metsästäjäpiirejä omien tuomareidensa avulla ,kuin kuoriämpäriä. Kourallinen ihmisiä pitää kannanhoidollisen metsästyksen jumissa puhtaasti ideologisista syistä. Lieneekö kyseessä jopa laajemmat vahingolliset tarkoitusperät saada epäsopua aikaan kansan keskuudessa.
Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, monessako(kymmenessä) vuodessa jk:ssa kaadetun puun tilalle kasvaa uusi. Voi olla, että jaksottaisen kaadetun puun tilalle istutettu taimi päätyy kaadettavaksi nopeammin ,kun jk- kannon ympärillä näkyy edes taimen alkuja. Heinää riittää ,mutta sitä ei lasketa. 😁
On täysin kaksi eri asiaa ,kun puut tuottavat siementä (ei läheskään joka vuosi) ja se , onnistuvatko siemenet itämään. Ainoa varma ,mikä itää ,on heinä. Se tuhoaa terhakkaimmankin sirkkataimen muokkaamattomassa maassa.
Jos on tavoitteena ,että puut eivät vähene ,on jatkuvassakin tehtävä täydennysistutuksia ja joissakin taimettumiselle suotuisissa paikoissa raivattava liiat pois. Pahuksen hankalaksi homma kuitenkin muodostuu ,kun kaikki on levällään ,kun jokisen eväät. Raivuria ja taimisäkkejä saa kanniskella pitkiä matkoja paikasta toiseen siirryttäessä hajallaan olevien kohteiden välillä. Toimenpiteiden vaikutuksen seurantakin on varsin haastavaa.
Jk:ssa poistetun puun tilalle syntyy toinen hyvin hitaalla aikataululla ja joskus ei lainkaan . Tämän myötä puustopääoma hiipuu vähitellen olemattomiin. Näin tapahtuu käytännössä lähes aina , vaikka simulointien tuloksilla tätä tosiasiaa yritetään muuttaa muuksi.
Korjataanpa hieman asetuksia. Jaksollisessa menetelmässä puu on korjuukypsä 50-60 vuoden iässä. Jatkuvassa pitkästä taimivaiheesta ( 40-50v) johtuen vasta 100-120- vuotiaana. Näin, mikäli vaha puu on kestänyt tuulet ja biologisesti iäkkäänä hyönteisten hyökkäykset. Poistettavia runkoja löytyy myös jaksollisen hehtaarilta tuplaten verrattuna jatkuvan runkomääriin.
Luontaisessa uudistamisessa jaksollisen metsänkasvatuksen puolella uudistaminen onnistuu 60%:n todennäköisyydellä. Istuttamalla tai kylvämällä uudistusalat onnistuvat lähes 100 %:sti. Jatkuvassa taimettuminen on huomattavasti epävarmempaa verrattuna suotuisissa olosuhteissa käytettyyn jaksollisen luontaiseen uudistamiseen ja onnistumis-% jää alle puoleen.
Joka tykkää jännityksestä, yllätyksistä ja jolle toiminnan kannattavuus on merkityksetöntä , valitkoon kernaasti jk:n!
Jos ihmisiä on aivopesty ja oikean tiedon saanti estetty kymmenien vuosien ajan (tai käytännössä jopa satojen vuosien,) rauha on tavan igorille tuntematon käsite. Valtaa pitävien sotainto tuntuu vain kasvavan.
Tuli mieleen tuota tuoretta tankkeri-casea seuratessani , että mahtaako kyseisellä rysäyksellä olla jotain yhteyttä Laukaansuun satamassa ”ulkoisten voimien” seurauksena vaurioituneen Koala-tankkerin tapaukseen. Kosto tulee ensiksi mieleen. Valitaan sopiva kohde ja hieman sumuiset olosuhteet. Ajetaan suoraan päin ja satuillaan ,että kyseessä oli vahinko. Naton vitospykälän rajoja kolkutellaan jo uhkaavasti.
Totean Ranelle ,että suhtautumiseni tiettyihin koneisiin perustuu omakohtaiseen kokemukseen, ei omistamiseen. Kerron myös riskeistä ,joihin sopimattomaan kalustoon investoiminen johtaa. Maaseudulla ei ole enää varaa tuottamattomiin investointeihin eikä huonoihin toimintatapoihin. Vähäiset resurssit on suunnattava järkevästi. Esim. raivauksiin ei tarvita satojentuhansien hintaisia vehkeitä , kun alle tonnin työkalulla saadaan sama asia tehtyä halvemmalla ja paremmin.
