Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Se valitettavasti merkitsee sitä ,että tähän asti mhy:n operoimat tuottamattomat ripposet jäävät metsään.
Hirvikannan puolittaminen vei aikanaan koko metsästäjäkunnalta yli 10 vuotta. Valkohännät on hoidettava pienemmällä porukalla, joten homma voi kestää pidempään. Peliväsymys ja pedot pitkittävät tavoitteeseen pääsemistä. Paikoin on kuitenkin onnistuttu yli odotusten ,mutta jossain on vielä työsarkaa paljonkin jäljellä.
Kun tai jos syyllisiä tilanteeseen haetaan ,on valkohäntäpeura ollut alkujaan varsin pienen porukan harrastus. Vasta ,kun homma on karannut hallinnasta, on alettu ihmetellä ja rukoilla apuja ongelmia ratkaisemaan. Pakkokeinotkin on otettu käyttöön, kun jossakin suunnalla on puhuttu kymmenien otusten kaatovelvoitteesta seuran jäsentä kohti. Tämä on kohdistunut niihinkin ,jotka eivät ole edes harrastaneet pienien sorkkaeläinten metsästämistä eivätkä ole vähääkään edistäneet kannan kasvamista sietämätyömälle tasolle. Aikansa jahti voi kiinnostaa, mutta liika on liikaa ,jolloin nostetaan kädet pystyyn. Olisiko siis antautumisen merkit ilmassa siellä ,missä kanta edelleen kasvaa?
Parahin Jovain!
Käy lukemassa viikonloppuna ilmestynyt Maaseudun Tulevaisuus. Siinä jk:een suuntautunut tilallinen sai menetelmästä ainoana hyötynä sen ,että ei synny aukkoja, paitsi pieniä ,jotka oli pakko tehdä , jotta lahon saastuttaman alueen puulaji voitiin vaihtaa.
Puukaupoissa oli tarjolla vain yksi ostajakandidaatti. Sekin maksoi puista niukan harvennuspuun hinnan. Kokonaispottia pudotti lisäksi runsas lahopuun määrä ja siitä seurannut alempi kantohinta. Kokemuksesta voin kertoa, että laho rokottaa merkittävästi tukkiosuutta. Kuituakin kauppaan sisältyi ,vaikka jk-väki toista väittää. ”Saalis ” päätyi poltettavaksi energialaitokselle.
Se paljonko ”rahanreikää” nykyinen jäävä puusto(200m3/ha) sisältää seuraavassa hakkuussa, selviää 15 vuoden kuluttua. Tuolloin selviää sekin ,onko nyt koskematta jäänyt aluskasvos miten pahasti saastunutta. Ennakkoraivaus olisi tuonut vastauksen tähänkin kysymykseen. Voisi nimittäin olla fiksumpaa laittaa se saastunut metsä aukoksi jo nyt eikä pahemmin saastuneena vuosien kuluttua.
Pohjois-Savon tapaus osoittaa ,että väitteeni pienpuun korjuun riskeistä eivät olleet ihan tuulesta temmattuja. Kokopuun kohtalo on taputeltu ,kun tavallisen ensiharvennuspuun käsittelykin johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Se tietää käyttökelvotonta rautaa liiterin taakse ruostumaan ja energiapuun tuottamiseen tarkoitettujen nuorien metsien nopeaan rappeutumiseen. Ei tullut yllätyksenä.
Moni metsänomistaja harrastaa metsissään ja maillaan sitä ”houkutteluruokintaa” huomattavasti enemmän ,mitä metsästäjät konsanaan. Riistaruokinta on vain pieni osa sorkkaeläinten ruokavaliosta. Sekin nykyään pääosin pyynnin onnistumiseen tähtäävää ruokintaa.
Valkohäntien kanta pääsi kehittymään liian suureksi ,kun kannan kehitystä ei seurattu. Sama puute johti aikoinaan ongelmiin hirvien kanssa. Sitten ryhdyttiin vasta korjaaviin toimenpieisiin ,kun tilanne karkasi käsistä. Nyt on kannanhoitosuunnitelmat ja seurantajärjestelmä käytössä sekä hirvien ,että valkohäntäpeurojen kohdalla. Kurssin korjaaminen ottaa aikansa ,mutta peto-ongelma on siirtänyt kehitystä monta pykälää väärään suuntaan. Jos petotilanteeseen ei saada pikaista muutosta , tulevaisuus ei näytä hyvältä. Nyt ei auta korulauseet eikä selitykset. Päättäjiltä tarvitaan tekoja!
Kyllähän kolareita tapahtuu ,kun sudet juoksuttavat saaliitaan 24/7/365. Kolareiden lisääntyminen on suorassa suhteessa petokannan hallitsemattomaan kasvuun. Pienempikin sorkkaeläinmäärä aiheuttaa enemmän ei toivottuja kohtaamisia.
Valkohännät ovat vähentyneet yleisesti ja paikoin tasolle ,jolla metsästys ei ole enää mahdollista saati tarpeellista. Lisää vain petoja ”kantaa hoitamaan”! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää aina liikenneväyliltä puutarhoihin saakka.
”Maastullissa” oli esillä viikonlopulla asiallista tarinaa jk:ta harrastavan mo:n kertomana. Ei hehkuta kannattavuutta eikä menetelmän ylivertaisuutta. Tärkeintä ,että ei synny aukkoja ja maisema säilyy entisellään.
Leimikoilla ei ole isompaa kysyntää. Moni ei edes osta raivaamattomia leimikoita. Käytännössä ostavia asiakkaita ainoastaan yksi.
Puista maksetaan harvennuspuun hinta pitkin hampain. Hakkuualueella esiintyneen lahopuun suuri määrä alensi puusta saatua hitaa merkittävästi.
Pienaukkojakin on tehty ,koska isojen kuusien lahovikaisuuden vuoksi puulajia on ollut pakko vaihtaa. Herääkin kysymys, missä kunnossa jäävä puusto on tässä vaiheessa saati oletetutulla hakkuuhetkellä 15 vuoden kuluttua. Tuottaako nyt jäävä puusto (200m3/ha) silloin tuloa vai pelkkää ”rahanreikää”= lahoa.
Tämä on sitä ylistettyä jk-harrastelijan arkea. Voidaan puhua vain elämäntavasta . Ei taloudellisesti tuottavasta toiminnasta.
Jk-lla saadaan puustopääoma laskemaan ja päästöt lisääntymään. Jos jk yleistyy Luken laskelmat voivat hyvinkin pitää paikkansa. Ainakin jk-tiloilla.
