Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tein männikön raivaukset mieluummin kesänkorvalla ,kun metsässä oli hyvä liikkua ja viileät kelit.
Ravinto ja ravinnon tuoksu ne hirvet jonnekin houkuttelevat. Metsästyksen saalisvarmuus parani kummasti ,kun raivasin loppusyksystä kuusentaimikoiden haapoja ja pihlajaia metsästyskauden kynnyksellä. Hyvin ”pyytävä” syötti oli valmis. Tarvitsi vain laskea koira raivatun reunalta irti. Arvioin tältä käytännön kokemuksen pohjalta , että syys- ja talviraivaus on mäntyjen kohdalla selkeä hirvivahinkoriskiä kasvattava tekijä.
Visalle totean , että esitin männyntaimikoiden raivauksia kesäaikaan nimenomaan niihin kokemuksiin perustuen , joita minulle kerty aikanaan raivauksista omalla tilalla.
Kylvömännikkö on myös oma lukunsa, varsinkin , jos sen raivaaminen tehdään myöhään ja jopa talvella.
Ylitiheän taimikon puusto ei ole kauttaaltaan elinvoimainen. Taimien haitta-ainetuotanto toimii vajaalla teholla kasvukilpailussa hopealle jäävien taimien osalta. Varjostuksen kohteeksi joutunut osa taimista on hirville erityisen kiinnostuksen kohde ja suoranainen kutsu syömään tapahtuu , kun raivaus toteutetaan talvella. Kokonaiset hirvilaumat hakeutuvat kohteelle pelkästään raivauksen aiheuttaman tuoksun perusteella. Kesällä laumoja ei ole ja luonnosta löytyy parempaakin syötävää.
Raivausajankohtaa on siirrettävä riittävän aikaiseksi (vuosissa), jolloin kannon leikkauspinta ei kasva liian suureksi . Työkin on huomattavasti helpompaa. Hirvi hakeutuu sinne ,missä muodostuu ruuan tuoksua. Kesä kuolettaa vahvimmat tuoksut tuoreista kannoista. Lipaisepa poikki haavanräippiä talvipakkasella mistä tahansa. Äkkiä on karvaiset nelijalkaiset kesteissä ja voivat kerääntyä paikalle hyvinkin isolta alalta. En raivaisi männyntaimikoita talvella.
Ihmeen vähän tuntuu vaivaavan puolestaan se seikka, että pakolliset ennakkoraivaukset jäävät monesti viimetippaan . Lisäksi raivattava materiaali on lähes kuitupuun mitoissa. Metsuriparka rientää hiki hatussa sahan kanssa moton edellä kesähelteellä siistimässä palstaa. Silloin ei maannousemat pelota . Kepit nurin vaan ja ilman kantokäsittelyä.
Sääliksi käy yrittäjiä ,kun rangat odottavat tien varrressa haketusta eikä tilistä ole tietoa. Uusia kohteitakaan ei voi ostaa ,kun entisetkin ovat hyödyntämättä. Henkitoreissaan on energiapuuhomma jälleen kerran. Sen varaan ei yritystoiminnassa voi enää paljoa laskea. Vain ainespuulla pärjää ..jos pärjää.
Viimeisin koirani oli labbis. Ihan mukava luonteeltaan ,mutta jäljestyskoiraksi hankittuna meni koko ikä hukkaan allergian takia. Onneksi oli vakuutus. Osoittautui vakioasiakkaaksi eläinääkärille. Luopuminen oli kuitenkin kova koettelemus ,jonka seurauksena päätin ,että ei enää ikinä omaa koiraa. Samaa pohtivat ne ,joiden koira on päätynyt petojen hampaisiin.
Kovimmat koiraharrastajat ovat sitä mieltä ,että paras jalostuskeino on käyttää lapiota. Puudeleita ei määräänsä enempää maailmaan mahdu.
Hyvä hirvikoira ansaitsee puolestaan arvokkaat eläkepäivät. Minä annoin aikanaan 10vuotta vahan palvelijani eläkeparin päivien iloksi. Hyöty oli molemminpuolinen. Koira sai hyvän kodin eikä vanhempien ihmisten tarvinnut ottaa pentua koulutettavaksi.
Nyt tarjoamme sillointällöin mahdollisuutta koirien yökyläilyyn ,kun omistajat käyvät matkoilla. Ollut ihan mukava kokemus tutustua eri rotuihin ja niiden ominaisuuksiin . Ovat viihtyneet ,kun samalle tyynylle tunkevat.
Jos varovaisuus ei olisi lisääntynyt , luku olisi kaksinkertainen. Kannattaa myös tuoda esille tilasto hirvikoirien rekisteröinneistä. Rekisteröintien vahvasti aleneva kehitys ei tiedä hyvää tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta ei ole kyseessä vain koira ,vaan porukka sen ympärillä. Jos ei ole halukkaita koiranpitäjiä ei ole kohta metsästäjiäkään.
