Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jos ei kuukauteen tai joskus jopa vuosiin onnistu näkemään elävää hirveä ,into laantuu. Viime syksynäkin puolet jahtipäivistä kului ilman ensimmäistäkään havaintoa. Riistakameratkaan eivät tuota kuvamateriaalia entiseen malliin ,vaikka kameroita on enemmän. Valkkareita nähtiin kuvissa ainoastaan kaksi koko jahtikaudella. Toinen niistä ammuttiin ,jonka jälkeen kamera on kuvannut vain jäniksiä ja harakoita.
Venäjällä on laitettu asiat tärkeysjärjestykseen. Sotaan syydetään tokuttomasti rahaa ,poliiseista 170 000:n henkilön vaje ja jäljellä olevat keskittyvät toimittamaan omilla aivoillaan ajattelevia vuosikymmeniksi tyrmään. Raiskaajat ja murhaajat mellastavat vapaana , kun väkeä ei riitä heitä pidättelemään. Elävät sananmukaisesti jännittäviä aikoja naapurivaltakunnassa.
Konekuskeja paikkaamaan laiminlyöntejä löytyy vielä vähemmän ja sekin porukka vähenee ,jos tulee jatkuvasti risukoita vastaan. Ko seikka on ollut suurin syy alanvaihdoksiin niiden tapausten kohdalla ,jotka tiedän. Näitä mahtuu 35 vuoteen aika monta. Palkkaus on toinen. Huonosti tuottavasta työstä ei voi maksaa kunnon palkkaa. Osaava ei tilannetta kauan katsele, vaan suuntaa muihin askareisiin.
On siis turha kuvitella ,että metsänhoidon puutteisiin löytyy mistään muualta toimivaa ratkaisua. Omatoimisuutta kasvattamalla kukin voi pitää tilanteen hallinnassa. Kaikki muu on toiveajattelua. Koskee nykyään myös metsästystä.
Muistutetaan vielä kerran ,että hirvikanta olisi kymmenkertainen nykyolosuhteessa ,mikäli halukkaita metsästäjiä ei olisi. Säädösten ohella kysyntä ja tarjonta vaikuttaa metsästyksen voimakkuuteen. Kun saaliskanta laskee ,vähenee metsästyskin vähintään samassa suhteessa. Jossakin vaiheissa kuihtuu olemattomiin. Tämä kuitenkin tapahtuu paljon ennen ,kun saalistettavaa ei ole.
Nopeana lisääntyjänä hirvi ottaa tilan haltuun ja kanta kasvaa tasolle ,jota pientynyt metsästäjäjokko ei pysty enää hallitsemaan. Vielä reilu 20 vuotta sitten tilanne saatiin hallintaan ,mutta tulevasiduudessa vastaava saavutus on liian haastava rasti. Joka on harrastuksesta luopunut ,tuskin palaa jäljilleen ja nykyään on tarjolla runsaasti monipuolisempaa ja mielekkäämpää tekemistä metsästykseen verrattuna. Oma jälkikasvuni ei ole osoittanut vähäisintäkään kiinnostusta lajia kohtaan. Pykäliä on turha syytellä siinä vaiheessa ,kun toiminta on hiipunut.
Jokaisen kannattaa miettiä tahollaan ,mitä tapahtuu yrittäjälle ,joka on korjannut energiapuuta varastoon ,eikä tuote käykään kaupaksi tällä hetkellä . Kyseisen tilanteen edessä tuskailee tuoreiden uutisten mukaan jo moni juuri nyt. Kun kassavirta katkeaa , on tuskaiset ajat edessä. Kuluja on mutta ei tuloja.
Sekin kannattaa tarkistaa ,missä muodossa pääasiallisesti käytetty energiapuu korjataan. Kasvua on energiarangan kohdalla ,joka korjataan normaaliharvennusten tapaan keräämällä eri puulajit samaan kasaan. Kovasti kehuttu koneellinen kokopuukorjuu nuoria metsiä kunnostaen on puolestaan lähtenyt lasku-uralle jo nyt ja tulee varmasti vähenemään työmuotona eniten tulevaisuudessa kalleutensa vuoksi.
Jos energiapuuta tarvitaan nopeasti lisää, se on korjattava järeämmiltä kohteilta. Risukoista kertymä on aivan liian pieni käytettyyn aikaan suhteutettuna eikä tekijöitä ole joka paikassa tarjolla. Ei ole kalustoa eikä kuljettajia. Pienialaiset alle kahden hehtaarin tai alle 100:n motin kohteet jäävät taatusti isännän toimenpiteiden armoille. Syrjäisemmät kuviot logistisista syistä jääneet jo tähänkin asti. Mutta ,jos halutaan jatkaa itsensä pettämistä ,anetaan risujen kasvaa. Tällöin on oltava valmiina kestämään seuraukset kitisemättä ja syyttelemättä muita.
Eikö 20 vuoden metsänomistus ja 35 vuotta konehakkuuta toisten metsissä (kemeroilla ja ilman) anna mielestäsi riittävästi selkänojaa mielipiteille. Energiapuuta olen korjannut reilun 10 vuoden jaksolla ,josta kolme vuotta päätoimisesti.
Otsikossa puhutaan tulevaisuudesta ja viittaan kannanotoillani juuri sinne. Sota loppuu aikanaan ja puunpoltto päätyy pikkuhiljaa pannaan. Eikö ole viisasta varautua siihen? Helpommalla päästään ,kun hoitorästejä ei lasketa syntymään. Toki nyt kannattaa yrittää äkkiä hoitaa entisiä vähemmäs . Vuoden päästä voi olla jo myöhäistä. Sitten odotellaankin niin kauan ,kunnes palsta kelpaa ensiharvennettavaksi ja sekin toteutuu vasta rankan ennakkoraivauksen jälkeen. Siinä tilanteessa tulee taatusti mieleen ,että olisi kannattanut käyttää raivaussahaa pikkuisen aikaisemmin.
Tilanne on ongelma niiden kohdalla, joiden risupuska ei kelpaa markkinoille ja jp:n kohdalla ongelma eskaloituu siinä vaiheessa ,kun odotetussa aikataulussa ei löydykään harvennettavaa ja joudutaan odottamaan päätehakkuuseen saakka seuraavaa tiliä. Sekään ei muodostu kaksiseksi lehtipuuvaltaiseksi muuttuneella kohteella.
Korjuun huono kannattavuus on lopulta metsänomistajankin ongelma. Jos suuri joukko yrittäjistä joutuu laittamaan lapun luukulle huonon kannattavuuden takia ,se merkitsee sitä , että tekijät vähenevät eikä läheskään kaikkia tarjolla olevia kohteita osteta.
Sekin on pidettävä mielessä ,että yhtiöiden ensisijainen tehtävä on hankkia edullista puuta, ei huolehtia metsänhoidosta. Ne toimet kuuluvat ainoastaan ja vain metsänomistajan tehtäviin. Kannattaa varautua siihenkin, että kysynnän laantuessa vain parhaat leimikot kelpaavat. Heikompien kohdalla törmätään helposti ”ostokieltoihin”.
Eikös kenellekään ole tullut mieleen ,että sama taho joka manipuloi britit eroamaan EU:sta on manipuloinut jenkkejä äänestämään Trumpia? Ensimmäinen oli vain testi ja jälkimmäinen seuraava siirto onnistuneen testin seurauksena. Tavoite saada Eurooppa ja USA rikki ja tappelemaan keskenään.
