Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vinkit on tarkoitettu omatoimisille metsänomistajille. Parempi raivata hehtaari alkuvaiheessa kome kertaa hieman etuajassa, kun käyttää hommaan myöhään tehtynä koknainen viikko. AR:n ei kannata pelätä bisnestensä puolesta työläitä rästejä riittää. Kommenttieni tavoite on että rästejä ei enää syntyisi. Kun työ ei ole aloittelijallekaan ylivoimaista ,rästejä kehittyy vähemmän.
Kuluu vähemmän Tricoa,kun on vähemmän taimia. Eikä hirviä välttämättä kiinnosta yhtään hakea evästä laajalta alalta etsien latvus sieltä, toinen täältä. Kyllä ne sorkkaeläimet suunnistavat sinne, missä on reilusti syötävää.
Paikkakunnallemme on kehittynyt oikea hirvien paratiisi ,kun täältä lähtee vesakkoa, männyn taimia ja katajia kasvavia leveitä sähkönsiirron johtokatuja kaikkiin ilmansuuntiin väli-ilmansuunnat mukaan lukien. On lääniä ,missä aterioida eikä monipuolisesta ravinnosta ole puutetta. Tuskin eksyvät viereisiin männyntaimikoihin ,jos ne vain on raivattu.
UPM:n menetelmällä syntyy tuulille ja lumen vaikutuksille altista metsää. Jos ei ennen harvennusta, niin viimeistään sen jälkeen. Liian tiheinä kasvaneiden metsien tila on surullista katseltavaa. Kuitua pukkaa ja tuulikaatoja, mutta vähemmän tukkia. Sehän sopii UPM:n toimintastrategian.
Huonosti käy ,jos niinkin tärkeästä asiasta ,kun juurtuminen ja juuriston kehittäminen, ei huolehdita. Taimien on alusta alkaen saatava kehittyä ilman liiallisen kilpailun seurauksena syntyviä hidasteita. Sitä varten on taimikoiden suositustiheydet määritelty. Kylväen tapahtuvan uudistamisen kohdalla toimitaan jostakin käsittämättömästä syystä toisin.
Porkkanapenkki ja sen käsittely tarjoaa metsiinkin sopivia ratkaisuja. Jos rikkaruohojen torjumiseksi tehtävä haraus myöhästyy päivänkin , kasvaa työmäärä ja porkkanoiden kehitys hidastuu. Harventamattomasta tai huonosti harvennetusta porkkanapenkistä ei paljon syötävää/myytävää kerry ja hoikkien ja mutkaisten porkkanoiden markkinointi on hankalaa. Sama koskee puita. Korjuuajankohta siirtyy helposti kymmenellä vuodella laiminlyöntien seurauksena ja raivaukset joudutaan toteuttamaan ennen hakkuuta pidemmän kaavan mukaan ,jotta saadaan puut kaupaksi. Metsänhoidollista hyötyä ennakkoraivauksista ei kartu. Siistitään vain maisemaa ,että hakkuutyö onnistuisi edes välttävästi.
Porkkanapenkin kohdalla oikea-aikaisten toimenpiteiden aikaikkuna on 1-2päivää. Metsässä vuosi tai kaksi. Alkuajan ahkeronnilla luodaan vahva perusta tulevaisuudelle.
Raivaushommat eivät ole ylivoimaisia , mikäli poistettavan materiaalin pituus ei kasva silmän korkeutta pidemmäksi. Tukikelpoisuutta odotellessa näin voi käydä ja pari-kolmen raivauspäivän sijaan askarrellaankin hehtaarilla kokonainen viikko raivauksen parissa ,kun työtä siirretään tuonnemmas. Tarpeeksi kun siirretään (käy helposti ,kun työ näyttää liian haastavalta) ,ovat latvuksetkin jo pilalla eikä sitä vahinkoa pystytä enää korjaamaan.
Latvusten liiallinen supistuminen on viimeisten tietojen mukaan alentanut puiden kasvua ja pudottanut puuston hilensidontapotentiaalia. Siksikin käytäntöjen muuttaminen järkevämpään suuntaan on enemmänkin ,kun perusteltua. Kaikki maan tarjoama kasvupotentiaali on suunnattava kasvatettaville puille. Risujen ja huonomman materiaalin sääliminen tuottaa vain päästöjä . Mitä aiemmin ne poistetaan ,sitä vähemmän syntyy päästöjä .
Siitähän se varsinainen hirvenpyydys syntyy ,kun jätetään 10 000 tainta hehtaarille. Keskenään kasvukamppailua käyvät taimet tuottavat huonosti maistuvuutta heikentäviä haitta-aineita, jonka johdosta hirvet suunnistavat siihen mäntytiheikköön.
Kokeilisin kylvömänniköidenkin kohdalla mahdollisimman pikaista raivaamista samaan tiheyteen istutettujen taimikoiden kanssa. Miksi kiduttaa taimia liian tiheässä ,kun väljemmässä kasvavat paremmin ,tuottavat haitta-aineita ja ovat vuosia nopeammin hirven turvan ulottumattomissa. Karsiintuminenkin lähtee äkkiä käyntiin kun taimikko on tasainen ja latvuskerros alkaa varjostaa tehokkaasti alarunkoa nopean kasvun seurauksena. Hirvet voivat myös avittaa alaoksien poistamisessa. Syötävää on paremmin tarjolla sivuoksista verrattuna pelkkiin latvakasvaimiin… ja se työmäärä varhain tehtynä on murto-osa siitä, kuin jos työ tehdään taimikon ollessa 5-metristä. Näinhän on aina tehty ,mutta onko se nykytiedon valossa enää viisasta.
Muutama sata mäntyä hehtaarilla sekapuuna ei ole hirvien kohdalla mikään vetovoimatekijä. Ensimmäiset sekapuutaimikot alkavat olla näillä kulmilla kohta ensiharvennusiässä ,eivätkä männyt ole hävinneet minnekään. Hirviä oli taimikoiden perustamisvaiheessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Jos luontaisella männyn taimella on riittävästi tilaa ympärillä, antaa sen kasvaa. Ylimääräiset kannattaa poistaa. Se on ainakin varma menetys ,jos menee sahaamaan väljässä tilassa kasvavat männyt nurin.
Harmi ,kun lähetetyt kuvat vierivät lukijoiden kuviin kovin hitaasti. Olisi näyttöä sille, että oikein ajoitetulla toimenpiteillä myös männikkö saadaan kasvamaan niin ,että ei tarvitse ajatellakaan energiapuuta. Kaikki on kuitua ensiharvennuksessa ja latvusosa mahtuu motokouran sisään ja jää pois pudotettuna ravinteiksi palstalle. Edes kantavuutta sillä ei paljoa parannella. Raivuria kummempaa ei ennen enskaa ole tarvittu.
