Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Gla:lle totean ,että niillä rekkakuormilla vihanneksia pienennetään pienten sorkkaeläinten aiheuttamaa haitallista ruokailupainetta viljelyksillä ja houkutellaan nelijalkaisia pois paikoista ,jossa ne saattavat aiheuttaa haittaa liikenteelle. Pedot pistävät tämänkin paletin sekaisin ja liikuttavat pieniä sorkkaeläimiä sinne ja tänne. Ei ihme ,että tiellä kolisee.
Perkolle totean, että se osaava kuski jatkoi työtään saman yrityksen palveluksessa kiitosmainintojen kera ,mutta etuajassa seuraavalla kohteella. Uutta yritystä tuli tekemään kaveri ,jonka maine oli valmiiksi heikoissa kantimissa. Ei ollut väliä ,onnistuuko vai epäonnistuuko homma. Sai kuitenkin töitä ,kun niitä oli muuten niukasti tarjolla, varsinkin kelirikon kynnyksellä.Että näin…
PS. On paljon mukavampi kantaa vaikka vähän maineeltaan vittumaisen kuskin viittaa ,kun menettää maineensa tilanteessa ,jossa ei pysty toteuttamaan metsänomistajan utopistisia odotuksia. Tehköön itse niin saa mieleisensä tuloksen.
Konekuskilla on roppakaupalla enemmän osaamista ja ymmärrystä ,kun jollakin urpolla isännällä. Parempi ajaa kone lavetille ,jos palvelukset eivät miellytä. Luonnollisesti asiasta kilautetaan kavereillekin ,etteivät erehdy toivottomalle savotalle. Viisas väistää.
Rehellisyyden nimissä on todettava ,että niitä urpoja on todella vähän ja nekin surffaavat tällä palstalla.
Hirvikannan puolittaminen vei aikanaan koko metsästäjäkunnalta yli 10 vuotta. Valkohännät on hoidettava pienemmällä porukalla, joten homma voi kestää pidempään. Peliväsymys ja pedot pitkittävät tavoitteeseen pääsemistä. Paikoin on kuitenkin onnistuttu yli odotusten ,mutta jossain on vielä työsarkaa paljonkin jäljellä.
Kun tai jos syyllisiä tilanteeseen haetaan ,on valkohäntäpeura ollut alkujaan varsin pienen porukan harrastus. Vasta ,kun homma on karannut hallinnasta, on alettu ihmetellä ja rukoilla apuja ongelmia ratkaisemaan. Pakkokeinotkin on otettu käyttöön, kun jossakin suunnalla on puhuttu kymmenien otusten kaatovelvoitteesta seuran jäsentä kohti. Tämä on kohdistunut niihinkin ,jotka eivät ole edes harrastaneet pienien sorkkaeläinten metsästämistä eivätkä ole vähääkään edistäneet kannan kasvamista sietämätyömälle tasolle. Aikansa jahti voi kiinnostaa, mutta liika on liikaa ,jolloin nostetaan kädet pystyyn. Olisiko siis antautumisen merkit ilmassa siellä ,missä kanta edelleen kasvaa?
Parahin Jovain!
Käy lukemassa viikonloppuna ilmestynyt Maaseudun Tulevaisuus. Siinä jk:een suuntautunut tilallinen sai menetelmästä ainoana hyötynä sen ,että ei synny aukkoja, paitsi pieniä ,jotka oli pakko tehdä , jotta lahon saastuttaman alueen puulaji voitiin vaihtaa.
Puukaupoissa oli tarjolla vain yksi ostajakandidaatti. Sekin maksoi puista niukan harvennuspuun hinnan. Kokonaispottia pudotti lisäksi runsas lahopuun määrä ja siitä seurannut alempi kantohinta. Kokemuksesta voin kertoa, että laho rokottaa merkittävästi tukkiosuutta. Kuituakin kauppaan sisältyi ,vaikka jk-väki toista väittää. ”Saalis ” päätyi poltettavaksi energialaitokselle.
Se paljonko ”rahanreikää” nykyinen jäävä puusto(200m3/ha) sisältää seuraavassa hakkuussa, selviää 15 vuoden kuluttua. Tuolloin selviää sekin ,onko nyt koskematta jäänyt aluskasvos miten pahasti saastunutta. Ennakkoraivaus olisi tuonut vastauksen tähänkin kysymykseen. Voisi nimittäin olla fiksumpaa laittaa se saastunut metsä aukoksi jo nyt eikä pahemmin saastuneena vuosien kuluttua.
Pohjois-Savon tapaus osoittaa ,että väitteeni pienpuun korjuun riskeistä eivät olleet ihan tuulesta temmattuja. Kokopuun kohtalo on taputeltu ,kun tavallisen ensiharvennuspuun käsittelykin johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Se tietää käyttökelvotonta rautaa liiterin taakse ruostumaan ja energiapuun tuottamiseen tarkoitettujen nuorien metsien nopeaan rappeutumiseen. Ei tullut yllätyksenä.
