Käyttäjän Sulli kirjoittamat vastaukset
-
Nävertäjähän se siellä, vuodesta 2016 kun Parkanon terminaali valmistui on tullut tuota ohikulkiessa seurattua. Suurimmalta osin on Metsähallituksen maita ja osa Natura-aluetta. Hassu juttu että ötökkälaki ei koske kuorellisen raakapuun varastointia terminaalialueilla. Väylävirasto tai raakapuun omistajat eivät tietääkseni korvaa mahdollisia kasvutappioita
Mikä estää takomasta taimet muokkaamattomaan maahan? Tai vaikka jättää luonnon hoidettavaksi, nykyään kun myös hieskoivu kelpaa kasvatettavaksi puulajiksi. Lukijoiden kuvista voi tutustua erääseen kohteeseen.
AJ:n malli sinänsä ihan järkeen käypä. Kyse viimekädessä katkonnan riskien hallinnasta ja niiden hinnoittelusta. Hinnoitellut riskit lisätään (tässä tapauksessa vähennetään) kuvitellun ostohinnan päälle. Tavaralajimenetelmässä riskit on myyjällä, AJ menetelmässä ostajalla. Mikäli kuski onnistuu arvioidusti, riski toteutuu miniminä, jos ei, riski toteutuu maksimina ja on ostajan pussista pois. Myyjällä aika heikot mahdollisuudet hinnoitella katkonnan riskejä.
Normaali käytäntö tänä päivänä rakennus urakoinnissa (ainakin jos menestyä aikoo)
Ei ne nälkään kuole vaikka ruokinnan lopettaakin. Niillä on neljä jalkaa ja siirtyvät vikkelästi sinne missä on vähemmän lunta ja luontaisesti ravintoa. tyypillistä on että Pirkanmaan pohjoisosista ja Keski-suomen länsiosista siirtyvät talven tullen Orivesi-Tampere tasalle ja siitä vähän etelämmäksikin talveksi ja palaavat sitten lumirajan mukana keväällä.
Loppupäässä oli kyse lisäaineistetusta vedestä, ei öljystä. Odotamme lisätietoa sen ominaisuuksista eri lämpötiloissa.
”käyttölämpötilan raja: -20C.”
Vaikkei noilla pakkasilla sahaisikaan, niin lienee kuusen alle jätetyn sahan teräketjusäiliö on parin päivän jälkeen haljennut. Tai jos ei niin pumppu on ainakin jumissa, kestääkö käyttörattaat käynnistystä? Ei tule kanisterista ulos…. vai jäätyykö se kiinteäksi?
Toki jos asian tiedostaa, niin ei ongelma.
Ei se kyllä niin mene että mitataan jäänyt pohjapinta-ala ja jos se ei riitä niin käytetään sitten jäävää runkolukua.
Minäkin alottelin (lyhyeksi jäänyttä) metsäuraani pystykarsinnassa yhtiön maalla maaliskuun alussa 1987. Männikkö istutettu 60-luvun puolen välin paikkeilla. Työnjohtaja talsi edellä lumikengillä 80 cm hangessa ja töpläili valkoisia täppiä mäntyjen kylkiin, ja tulevien ajourien reunalle kaksi. Meikä rapisteli oksasahalla oksat alas 4,5 m asti. Tili maksettiin kappaleiden mukaan, taksaa en kyllä muista, rahat tuli aika pitkälti työvoimahallinnon puolelta. Männikkö harvennettiin 2012 (ajourat tietenkin ihan jonnekin muualle) ja viime kesänä meni nurin kokonaan. Ei tainnu montaa oksatonta lautaa tulla. Kaikenlaista sitä on ollutkin.
”Insinööri keksii 20 vuodessa tarvittaessa tähän ”dynamiikan”, joka on taloudellinen ja helppokäyttöinen.”
Joskus tulee tunne että ollaanko me Jumalasta seuraavia. Vielä epäselvempää on kumpaan suuntaan.
Kesällä jo kattelin Jämsänkosken portilla kun joka neljäs tai viides kuorma näytti olevan sahapuuta. Tietääkseni aitojen sisällä ei ole sahaa. Toki joku kuorma oli varmaan sahan raakkitukkia. Mutta mitäs se mulle kuuluu.