Käyttäjän Sulli kirjoittamat vastaukset

Samat havainnot läntisestä Keski-Suomesta. Vuosi vuodelta jalkeille saatavien ukkojen määrä vähenee. Syitä ehkä nämä jo esillä olleet, maaltamuutto ja muun elämän hektisyys. Yksityiskohtana havaittu että eräs paikkakuntalainen maanomistaja ei nuorena miehenä kelvannut porukkaan  40 vuotta sitten mutta nyt kun on eläke ja saapas jo painaa niin kelpasi. Tuskin kuitenkaan kovin pitkä ura enää edessä. Lopun aikoja eletään.

Ei kai siinä muuta ole kuin ostajan ongelma. Jos ei saa enää tukin katkonnan jälkeen loppupätkästä haluttua lyhintä tukin pituusmittaa, joutuu loput laittamaan kuituun tukin hinnalla ja ostajalle tulee takkiin. No kuituun se menee nytkin mutta kuidun hinnalla, eli myyjä ottaa sen takkiinsa.

Tekniikka varmasti osaisi ennustaa sen rungon pituusmitan jossa 15 cm alittuu, jolloin voi ehdottaa (ulkomittoihin perustuen) optimaallista tukin jakoa jo melko pian tyveltä alkaen. Siinä ei kylläkään toteudu sitten se ostajan haluama jako. Laaturiski (rungon mutkat, lenkous, oksat) käsittely pitäisi myös ratkaista.

Ostin pahimpaa korona-aikaan pari jerrykannullista 98 oktaanista (maksoi 1,44 €/l)  ja tähän asti on sillä sahat saatu käyntiin. Edesauttaa varmaankin säilytys teräsastiassa tiiviin korkin takana ja että 98 oktaanisessa ei välttämättä ole aina biokomponenttia (etanolia).

Tampereen kaupunki luopui ainakin Kaupissa kirjanpainajahakkuista luontoväen painostuksesta. Kuulemma kuuluu kuusikon luontaiseen uudistumiseen. Alueen polkuverkostossa liikkuu paljon ulkoilijoita, saas nähdä aikanaan mitä tapahtuu kun alkaa olla runkoa pitkin ja poikin ja lisää kaatuu. Samalla tulee ulkoilmalaboratorio siitä minne saakka kuivaminen etenee ennen kuin pysähtyy vai pysähtyykö mihinkään.

Ei se söhkökattila mikään poppakonsti ole. Jos sitä räppästään päälle muutama tuhat megawattia, halpa sähkö jäi haaveeksi. Toisekseen, pakkasilla pata kylmenee vuorokaudessa. Ei missään ole semmosia määriä vettä pytyssä että se viikkoa lämpösenä pysyy.