Tampereen kaupunki luopui ainakin Kaupissa kirjanpainajahakkuista luontoväen painostuksesta. Kuulemma kuuluu kuusikon luontaiseen uudistumiseen. Alueen polkuverkostossa liikkuu paljon ulkoilijoita, saas nähdä aikanaan mitä tapahtuu kun alkaa olla runkoa pitkin ja poikin ja lisää kaatuu. Samalla tulee ulkoilmalaboratorio siitä minne saakka kuivaminen etenee ennen kuin pysähtyy vai pysähtyykö mihinkään.

Ei se söhkökattila mikään poppakonsti ole. Jos sitä räppästään päälle muutama tuhat megawattia, halpa sähkö jäi haaveeksi. Toisekseen, pakkasilla pata kylmenee vuorokaudessa. Ei missään ole semmosia määriä vettä pytyssä että se viikkoa lämpösenä pysyy.

Ei kannata vielä hätäillä, puun(kin) siemenet voi itää vielä tulevina vuosina. Ei kaikki siemenet idä yhtä aikaa.

Lienee kesä- ellei peräti kelirikkoleimikot kyseessä?

Kuluttajalaitteiden tarkkuus riittää siihen että pyykit löytää. MML karttatieto lienee yleensä metriluokkaa, toki riippuu siitä onko ennen ilmakuvausta pyykki signaloitu vai ei. (ja onko signaloitu oikein) Rajalinjaa niillä on vaikea ajaa tarkasti. Jonkinlaiseen tulokseen pääsee ihan älyluurin karttasovelluksillakin. Rajan tarkempi merkitseminen maastoon vaatii lähtötiedoista riippuen jonkin mittalaitteen (vaaituskoneissa voi olla vaakulman mittakehä) jolla pystyy mittaamaan vaakakulmia (ja että risteävä rajalinja on kepitettävissä). Jos ei ole mitään linjaa pyykiltä tiedossa on kyllä ihan hakuammuntaa varsinkin jos ei seuraavalle pyykille saa näköyhteyttä mäkisyyden vuoksi. Lyhyitä linjoja olen ajanut avustajan kanssa kunhan on kaksi suoraa keppiä (rimaa) oletetulla linjalla pystyssä siten että toinen sihtaa kepin (pyykin) takaa ja toinen laittaa kolmatta keppiä näiden kahden kanssa linjaan.  Lopuksi kun huomataan että linja kaartaa niin keppejä siirrellään vähin erin niin kauan että ovat kaikki samalla suoralla. Onnea matkaan.