GPS  on maanmittauksessa alettu käyttämään laajemmassa mitassa 2000 luvun alkupuolella. Sinänsä sillä ei ole väliä, oikeilla mittalaitteilla on saavutettu sama ellei parempi tarkkuus jo vuosikymmeniä sitten.

Eilen aamusella kattelin kun Pirkkalan puolella puiston penkin takana retkotti metsäkauris maha syötynä. Auton alle varmaan  jäänyt ja noin 50 m oli matka jatkunut. Ilveksiäkin toki noilla seuduilla liikkuu, kuten Nokiallakin omakotialueilla. Luulisin että olisi kuitenkin ottanut mukaansa.

Samat havainnot läntisestä Keski-Suomesta. Vuosi vuodelta jalkeille saatavien ukkojen määrä vähenee. Syitä ehkä nämä jo esillä olleet, maaltamuutto ja muun elämän hektisyys. Yksityiskohtana havaittu että eräs paikkakuntalainen maanomistaja ei nuorena miehenä kelvannut porukkaan  40 vuotta sitten mutta nyt kun on eläke ja saapas jo painaa niin kelpasi. Tuskin kuitenkaan kovin pitkä ura enää edessä. Lopun aikoja eletään.

Ei kai siinä muuta ole kuin ostajan ongelma. Jos ei saa enää tukin katkonnan jälkeen loppupätkästä haluttua lyhintä tukin pituusmittaa, joutuu loput laittamaan kuituun tukin hinnalla ja ostajalle tulee takkiin. No kuituun se menee nytkin mutta kuidun hinnalla, eli myyjä ottaa sen takkiinsa.

Tekniikka varmasti osaisi ennustaa sen rungon pituusmitan jossa 15 cm alittuu, jolloin voi ehdottaa (ulkomittoihin perustuen) optimaallista tukin jakoa jo melko pian tyveltä alkaen. Siinä ei kylläkään toteudu sitten se ostajan haluama jako. Laaturiski (rungon mutkat, lenkous, oksat) käsittely pitäisi myös ratkaista.

Ostin pahimpaa korona-aikaan pari jerrykannullista 98 oktaanista (maksoi 1,44 €/l)  ja tähän asti on sillä sahat saatu käyntiin. Edesauttaa varmaankin säilytys teräsastiassa tiiviin korkin takana ja että 98 oktaanisessa ei välttämättä ole aina biokomponenttia (etanolia).