Käyttäjän Suden jälki kirjoittamat vastaukset
-
Muistakaa aina tämä tosijuttu Sirpa Pietikäisestä:
Kun hänestä tuli ärhäkkä ympäristöministeri, niin metsäteollisuus halusi esitellä hänelle uusia vedenpuhdistuskeinojaan. Sirpalle esiteltiin uusin mahdollinen jätevedenpuhdistuslaitos ja sanottiin että PH on saatu jo seitsemään. Ja nyt tulee se unohtumaton lause:
SP: MUTTA NOLLAAN ON VIELÄ PITKÄ MATKA.Itse en ymmärrä lokiikkaa, miksi vihreät tahtomalla halusivat poistaa uudistuvan turpeen pois uudistuvien listalta. ON totta että turvekerros lisääntyy vain millin vuodessa ja se lisääntyy koska maatuvat ainekset lisäävät sitä. Se on siis uusiutuva luonnonvara.
Turve kasvaa ehkä millin vuodessa, mutta kasvaa silti. Minusta se on silti uudistuva luonnonvara. Mielestäni uudistumattoman raja menee siinä kasvaako kivihiili, puu, tai turve. Puun kasvun voi nähdä jo silmillään. Siksi ilmaston kannalta on parempi ottaa pois turpeet ja istuttaa tilalle puita. Tämä alue jos saadaan tuottamaan happea, niin mikä olisi väärin. Tuleeko tulevaisuudessa joku sanomaan että viheralueita onkin liikaa. Nykyihmiselle vuoden ennustaminen on liikaa.
Maapallo muuttuu aina, haluamme tai emme.Huimia miehiä istuttamaan. Itselleni riittää 1 000 tainta ja sekin riippuu kuinka hyvin mätästys on onnistunut. Kivikkoista on Itä-Hämeen metsät, joten ekalla lyönnillä ei aina onnistu. Tärkeintä on silti tehdä työ niin hyvin että voi vuosien päästä sanoa itse tehneensä.
Metsälehdellä olisi hyvä paikka testata näitä ”superistuttajia” vs tavallisia istuttajia, vaikka metsänistutuksen MM-kisoissa.Petoeläinten pelko kertoo ihmisen vaikeudesta sopeutua luontoon.
Luonto tekee sen, mitä sen pitää tehdä. Eri alueilla on tosin eroa.
Ruokolahdella oli jo 30 vuotta sitten vähintään 30 karhua. Ketään ei syöty ja ihmiset oppivat vaan elämään senkin kanssa. Se kuului normaaliin elämään. Tuhosivat mehiläispesät ja vierailivat kaatopaikalla. No mitä sitten. Karhu ja ihmiset elävät sopusoinnussa toistensa kanssa. Sudet tietysti seuraavat karhuja ja niiden tulemiseen liittyy myös muu sudelle sopiva ruoka. Supien määrä voidaan helposti pienentää kymmenesosaan, jos susien annetaan hoitaa luonnollisesti ongelma. Hoito vaatii vielä yhden ison pedon, eli ilveksen. Ajatelkaas kuinka luonto osaa itse tehdä tasapainon ilman yhtään metsästäjää. Luonto ei anna kenenkään nousta muita suurempaan rooliin kuin sille on. Hyvä Jees. Ymmärrä että sielläkin voidaan elää petojen kanssa. Se ei kai ole mikään kynnyskysymys elämiseen. Listaan vielä muutamia ajatuksiani:1. Jokainen Suomalainen eläin ansaitsee asua Suomessa.
2. Karhujen, susien ja ilvesten määrä on silloin sopiva, kun ne ovat tasaisesti levinneet ympäri Suomen.
3. Ilves ja susi osaavat miljoonien vuosien kokemuksella hoitaa supiongelman.
4. Korpin ruuansulatus on mielenkiintoinen.
5. Toisaalta kaikkien raadonsyöjien ruuansulatusta kannattaisi tutkia.
6. Hirvien suosiminen johti petojen kasvuun ja männyntaimikoiden tuhoon. Se muutti Suomen kuusikoiksi.Suden jäljellä ei ole mitään muuta tietoa kuin mututuntuma luontoon.
Olipa hyvä kuulla että muutumme yhden henttosen totuudesta kaikkien totuuteen. Myyrien määrän määrään vaikuttaa niin moni asia, ettemme edes vieläkään ymmärrä kaikkea. Ihanaa on että edes nämä sairaanhoitaja/lääkärit eivät ole syyllisiä.Korostan vielä että raivaamaan ei kannata mennä ”pakosta” vaan siksi että se antaa Sinulle ja metsälle hyvää. Taimikot kestävät hyvin 3 vuoden viiveen, joten älä mene syvimmän lumen, sateen tai helteen aikana. Valitse Sinulle sopiva ilma ja varaa aikaa. Ei kaikkia tarvitse tehdä yhden päivän aikana. Oman metsän raivaus ei ole kilpailu.
Jos aikaa on, niin raivaat vaikka 15 min ja istut kannon nokkaan ja kuuntelet ja katselet työtäsi. Jos tunnet tyytyväisyyttä, niin olet jo hyvässä alussa. Olet saanut hyvän kosketuksen metsääsi ja alat tuntea kuinka metsä on osa Sinua. Pikkuhiljaa alat huomaamaan eri puiden vaatimat tilat ja ymmärrät ettei koivu ja mänty kasva tukkipuuksi metrin välein. Raivaus on tärkein asia, jolla voit vaikuttaa metsäsi tulevaisuuteen.Vaikka takkiin käräjillä tuli, niin jatkan varmasti loppuun asti, maksoi mitä maksoi. Perustelut ovat hyvin yksinkertaiset. Ei metsäyhtiöt tehneet kartellia omaksi tappiokseen vaan siksi että saisivat voittoa pitämällä puunhinnan alhaalla ja estääkseen kilpailua, joka voisi nostaa hintoja. Tästähän ne sen tuomion saivat ja tunnustivat teon.
Tämä tunnustus on erittäin tärkeä asia. Yleisen oikeustajun kannalta tämä tapaus pitäisi olla täysin selvä. Metsäthtiöt maksavat 10-15% puulajista riippuen hakijoille ja unohdetaan koko asia.Jos näin ei tapahdu, niin sitten mennään korkeimpaan asti.
Siellä pohditaan sitten koko kartelliasioiden kirjoa.
Kannattaa kumminkin tehdä kartelleja, vaikka valtio tuomitsee sakkoja. Silti ei tarvitse maksaa mitään sille taholle, joka itseasiassa sen menetyksen kärsii. Valtio saa rahaa mutta kärsinyt ei.Raivaustekniikassa jokaiselle kehittyy se oma tapansa, joka riippuu kaadettavien puiden koosta ja tiheydestä. Alkuaikoina itse poukkoilin sivusuunnassa liikaa, kunnes opin kaistaleen edut. Kaadan myös mielummin etuoikealle klo 8, mutta isommat ennemmin klo 17.
Etuoikealle kaataminen vaatii terävän terän. Yleensäkin raivaustulokseen terän terävyys merkitsee enemmän kuin ”oikea” kaatotekniikka. Itse en paljon kallistele terää vaan valitsen kellosta sopivan kohdan. Jos joku kaatuu pikkasen väärin niin se on kumminkin jo kaatunut. Raivatessa ei mietitä menneitä vaan katsotaan muutaman metrin päähän tulevaisuuteen. Ja ennenkaikkea raivaamisen pitää tuntua helpolta. Liikut vain ja saha tekee alitajunnan avustuksella työtä. Itselläni siihen meni n. 30 ha. Koska en ole ammattiraivaaja,niin pienenkin tauon jälkeen tuntuu että miten tämä on taas niin vaikeata. Tunnin jälkeen kaikki taas sujuu. Kivisessä maastossa kannattaa tehdä pitkiä kantoja, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ajaa kaksi terää lunastuskuntoon alle tunnissa, kun haluaa tehdä nättiä jälkeä.