Käyttäjän Soikkal kirjoittamat vastaukset
-
Näinpä mitä Visa kirjoittaa. Kaiken maailman muoti virtauksia metsätaloudessa tulee ja menee mutta perusasiat pysyy samana. Perusasiat kun ymmärtää ja osaa niin ollaan jo pitkällä. Loppuhan on sitten sitä yksityiskohtien viilaamista.
Ihan mielenkiinnosta. Minkä kokoista yritystoiminnasta on kyse? Oma havainto on, että itsellisesti tai max 3 hengen yrittäjäporukassa toimivat metsuriyrittäjät, joilla munat eivät ole samassa korissa ovat suht tyytyväisiä tilanteeseensa ja pärjäävätkin kohtuullisesti. Vaan olenko ihan hakoteillä?
Suurin osa muualta euroopasta suomeen tullut marjojen poimintaan haluaisi kerätä marjoja ja tehdä töitä 6-7 päivänä viikossa jos sitä olisi. Eivät tule vapaa-aikaa viettämään ja elämään vaan tekemään rahaa ja sitten kotiin.
Varmasti näin, vaan ongelma taitaa olla, ettei näillä ahkerilla ole ollut mahdollisuutta sitä rahaa tehdä. Päätökset marjankeruuseen tulosta on kuitenkin poimija tehtävä, ennen kuinnsato on selvillä ja tosiasiallisesti marjoja poimiakseen on tyydyttävä siihen mitä kutsujayritys tarjoaa.
Nythän tuo AVI tuntuu taas tiiviimmin valvoneen. Ja ei nuo tuntuneet havainnot mieltä ylentäviä nytkään. Mielenkiintoista, että PEFC tuntuu noteeranneen.
https://kestavametsa.fi/viranomaistarkastuksien-havainnot-osana-pefc-standardin-auditointeja/
Nähtäväksi jää mistä on liikkeelle tällä kertaa lähtenyt, vaan mielenkiintoisia on lähipäivät, mitä uutta esille tuodaan.
Koomista sinänsä, että täkäläisten viranomaisten puolesta olisi saanut olla hyvinkin rauhassa, ellei Thaimaa olisi nostanut koronan myötä työsuhteisuutta vaatimuslistalle, joka Soraisen marjalakiin ja AVIn työsuojelun valvontaan johti. Saa nähdä mitä AVI sanoo havainnoista tänä vuonna. Viime vuonna ei oikein silitelty.
Marja-Matin tapauksessa ei sitten vapauttavaa tuomiota enää tullut. Tosin se taisi olla viranomaisvetoinen homma.Saa nähdä, miten nyt käy.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/229a1700-a863-4cc8-9db9-ddd29061ef01
Onneksi sama systeemi ei toimi taimikonhoidoissa, vai toteutuuko lähes samalla tavalla?
Aloittajan ajatusta jatkaakseni. Onko taimikonhoidot tai metsurityö yleensäkään suojassa hyväksikäytöltä jos suljetaan resurssivajeeseen vedoten silmät? Alihankintaketjut voi jättää syynäämättä ja röyhkeä toimija osaa ne kylmästi ilmoittamattakin jättää. Näin ainakin jos omavalvontaa ei tehdä tai työehtoihin ja toimijaan kohdisteta.
Metsurityö on harmaan talouden toimijalle otollinen alusta, kun ala on työvoimavaltainen, työkohteet syrjässä ja kestävät lyhyen aikaa ja sesonki on sekin lyhyt. Laadunvalvonta ehkäisee toki osan, mutta siinäkin taitaa toleranssia olla.
Ja kokonaan oma prosessinsa lienee, että miten Thaimaan kaltaisesta maasta, joka on lähtökohtaisesti hierarkinen pääsee poimijoita rekrytoimaan. Näille poimijoille on onnistuttu jo valtiovallan aktiivisella tuella luomaan systeemi, jossa heille ei kyetä tarjoamaan työsuhteen turvaamia minimiehtoja, mutta on kyetty hallituksen esityksessä erikseen mainitsemaan, että perehdytyksestä voi periä 30€/poimija.
Se tuo marjankeruu lyö leiville, kun saat itse hoidettua myynnin ja yksityisille suoraan. Taitaa tuo perehdytys olla suht pintapuolinen ja muistuttaisin, että näiden thaipoimijoiden on saatava tuhansia kiloja kerätyksi ennen kuin ollaan edes omillaan. Ja samasta majoituksesta käsin tahtoo toimia 150-200 poimijaa.
Hommasta tulee mieleen tutkimus luontaiselinkeinotilalain tuloksista, jossa korostettiin, että luontaiselinkeinolla rahan tekeminen vaatii kovan pääoman (välineet) lisäksi myös kovan osaamispääoman, joka ei vaan synny hetkessä, oli motivaatio mikä tahansa. Nämä poimijat ovat myös asemassa, että rohkenen epäillä neuvotteluaseman olevan heikko jos pitää lähteä keskustelemaan, että myydäänkö päivän saalis kutsujayritykselle tai maksetaanko auton päivävuokraa vitosen vai kymppi per päivä.