Käyttäjän sivullinen kirjoittamat vastaukset
-
Nuo 1-1,5 tonniset kaivurit ovat aika kapeita, noin 1 metrin levyisiä ja niissä on noin 20 cm telat.
Jotta kaivaminen olisi tehokasta, se pitäisi päästä tekemään ojan päältä eikä sivulta, vaikka kyseessä olisi vain ojaan kertyneen lietteen poistaminen. Noin pieni kaivuri ei pääse kovin leveän ojan päälle. Voit tietysti yrittää laskeutua isoon ojaan, mutta ojassa kulkiessaan kone rikkoo ojan reunat, jolloin työmäärä kasvaa. Jos ojan pohja on kovin pehmeä, niin kaivuri voi upota turhankin syvälle.
Jos kaivat ojan sivulta ja kone on sivuttain ojaan nähden (telat ojan suuntaiset), niin koneen kaatumisriski kasvaa joko liian suuren kuorman tai ojan reunan pettämisen takia. Jos kone on poikittain, niin joudut siirtelemään sitä siten, että telat voivat rikkoa lähimpien puiden juuria.
Jos et ole kaivanut millään kaivurilla, niin sitä hallitsemaan oppiminen vaatii jonkin verran aikaa. Ojan päältä kaivaminen on minusta helpompaa kuin sivusta kaivuu. Itse en ole käyttänyt ympäri pyörivää kaivuria vaan sellaista pienen työkoneen (lelutraktori) perässä olevaa kaivurityölaitetta, joka tosin on paljon kömpelömpi kuin oikea kaivinkone. Sen tehot ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin noin 1,5 t kaivurin.
Pienilläkin kaivureilla pystyy kaivamaan yllättävän isoja kiviä ja, jos kyseessä on enemmänkin ojan siivous kuin uuden ojan teko, niin kovin suuria kiviä tuskin on edessä.
Jos tarkoitus on ”harrastaa” metsänhoitoa, niin vuokraa ajattelemasi kokoinen kaivuri ja kokeile ensin. Youtube on muuten hyvä paikka katsoa, mitä ihmiset tekevät kaivureilla. Laita hakusanoiksi mini excavator.
Jos tarkoitus on toimia ”vakavasti otettavana metsänkasvattajana”, niin suosittelen riittävän järeää konetta ja siihen kuskia, joka osaa hommansa.
Sinä vaadit, että metsäomistajat on taloudellisten tai muiden pakotteiden avulla pakotettava myymään metsäänsä tai muuten heidän omaisuutensa on otettava heiltä pois pakkolunastamalla tms., jos he eivät myy puuta.
Ymmärsinkö oikein?
Jos ymmärsin, niin ajatuksesi ei minusta ole oikein, koska haluat, että toisin ajattelevat metsäomistajat pakotetaan toimimaan sinun mallisi mukaan.
En missään vaiheessa sanonut, että kukaan ei saisi hoitaa tai myydä metsiänsä. Jos joku haluaa hoitaa puitaan kuin omia lapsiaan niin siitä vaan. Jos joku haluaa myydä vaikka kaikki puut mailtaan, niin antaa mennä vaan.
Jos joku toimii säädösten mukaan, mutta ei myy puita metsistään, se on hänelle suotava.
Tämän keskustelun jatkaminen osaltani päättyy tähän, koska en tiedä, kuinka konkreettisemmin voisin mielipiteeni enää ilmaista.
Vapaasta hölmöilystä (Bush, Obama ja kumppanit):
En oikein ymmärrä, miten USAn taloustapahtumat liittyvät keskusteluun, jossa jotkut haluaisivat tarjota keppiä niille metsäomistajille, jotka eivät ”paina hommia metsässään 80 tuntia viikossa ns. munat vaahdossa” ja/tai eivät myy puuta tällä hetkellä.——
Esimerkki pakottamisesta:
Olen kommentoinut tämän keskustelun henkeä enkä sitä, mitä nyt Suomessa metsäomistajalta vaaditaan!Jos ketjun alussa oleva ensimmäinen vastaus on tarkoitettu vakavasti otettavaksi eikä sarkasmiksi, niin tässä on se henki, jota vastaan esitin mielipiteeni (alla oleva lainaus ei ole ainoa, vaan se on vain esimerkki):
……
RE: Metsien uudistamishalukkuudessa pahoja puutteita.
Nyt on heti saatava saatava ankara kiinteistövero metsämaahan. Pelkkä metsämaan omistaminen ja makuuttaminen on tehtävä mahdollisimman kalliiksi. Nyt on kokeiltu porkanaa/kemeratukea mutta tilanne ei parane. Nyt täytyy tulla kovasti keppiä. Metsätalossuunnitelmat on tehtävä pakollisiksi metsämaan omistamisen ehdoksi. Kiinteistöverosta vapautumisen perusteeksi voisi laittaa metsätaloussuunnitelman auttava toteuttaminen. Se laittaisi vipinää kun jostain on raavittava pennejä ja äyrejä kiinteistöveron maksuun. Mitään tekemättömät änkyrät on tarvittaessa pakotettava myymään maansa osaaviin käsiin. Koko metsämaanomistusta on tarkasteltava uudestaan. Onko se valtiolta ilmaiseksi lainassa ja heittellejätön takia sosialisoitavissa?
……Jos tuo ylläoleva on sarkasmia, niin valitan, että ymmärsin sen väärin, kun oletin sen olevan jotain muuta.
Vielä toistan itseäni sen verran, jos joku ei ole aiemmista viesteistäni huomannut, että lakeja ja asetuksia pitää noudattaa. Jos on olemassa joku standardi tms., joka vaatii tietyn tavan toimia, jotta ao. standardi tulee täytettyä, niin sitten pitää niin tehdä. Jos on sallittua toimia toisin, esim.ei täytä jotain standardia, niin ei sitä voida kieltää toverituomioistuimessa.
Ei minua tämä asia varsinaisesti kiukuta. Se on liian voimakas ilmaisu. En vain hyväksy kommentteja, joissa rivien välistä voi suurin piirtein lukea ajatuksen, että ”laiskoilta” metsäomistajilita pitäisi voida ottaa ao. omaisuus pois. Kyllä tässä maassa riittää ”ahneita” metsänomistajia, jotka hoitavat metsänsä ja myyvät puuta, jotta metsäteollisuus saa puunsa.
Tietenkin käytännössä jokainen, joka pyrkii saamaan taloudellista tuottoa metsästään, joutuu panostamaan sen hoitoon jollain tavoin. Aivan kuten misssä tahansa yritystoiminnassa.
Asiaa voi miettiä vuosittaisena tuottotavoite ja panos/tuotos-suhteena. Vuositaso voi olla metsän suhteen liian lyhyt aika, mutta sen voi venyttää mielessään vaikka 10 tai 50 vuoteen.
Kuinka suureksi asettaa tuottotavoitteensa?
Kuinka paljon on valmis panostamaan rahaa ja omaa aikaansa metsänsä hoitoon?Jos tuottotavoitetta nostaa, niin panostusta joutuu myös nostamaan. Tuottotavoite nousee yleensä suoraviivaisesti, mutta panostus ei välttämättä. Jossain vaiheessa pitää tehdä jokin suurempi investointi, joka tekee hyppäyksen panostukseen. Tämä voi yksinkertaisimmillaan olla uusi tehokkaampi raivaussaha, jos vanhalla vaikkakin toimivalla ei ehdi tehdä kaikkea, mitä on suunnitellut.
Onko suurempi tuottotavoite järkevä, jos se vaatii panostuksen, joka on ”liian” suuri? No, jos on metsätuloja, niin saahan kustannukset sieltä vähennettyä. Panostus ei vain aina ole rahaa, vaan se voi olla myös aikaa.
Jos joku asettaa tuottotavoitteensa hyvin alas, niin panostusta ei ole järkevää nostaa kovin suureksi.
Lisäksi pitää muistaa, että omalle työlle pitää myös laskea hinta. Jos metsäänsä menee sillä ajatuksella, että oma työ on ilmaista, niin silloin mennään metsään. Oman työn hinta ei välttämättä ole aina mitattavissa euroissa.
En ole sanonut, että saa tai pitää rikkoa lakeja tai säädöksiä. Reunaehtoja eri yritystoiminnoissa on erilaisia ja niiden puitteissa pitää toimia. Jos jokin standardi tms. määrittelee, että tuotteen pitää täyttää määrätyt ehdot, jotta saa käyttää ao. standardin ”hyväksyntämerkkiä”, niin tuote, joka ei standardia täytä, ei saa ao. merkkiä käyttää. Jos tuotetta kuitenkin saa valmistaa ja myydä ilman, että se täyttää ao. standardin, niin sitä ei minusta voi estää.
Yritystoiminnan kestävä kehitys voidaan määritellä hyvin monella tavalla, siis mitä se yleensä on. Täyttääkö jokin yritystoiminta ”kestävän kehityksen” on vielä toinen juttu.
Tietääkseni Suomessa ei ole olemassa lakia toverituomioistuimesta. Tämä keskustelu kuulostaa siltä, että on olemassa.
En sanonut, että metsiä ei saisi hoitaa. Jos niitä hakkaa, pitää myös uudistaa metsälain mukaisesti. Halusin vain tuoda esille sen, että minusta toisen yrittäjän (lue: metsänomistajan) pakottaminen tekemään jotain, jota hän ei ehkä halua, mutta sinä tai joku muu haluaa, on minusta, jos ei väärin, niin ainakin omituista. Jos yrittäjä on tyytyväinen siihen, mitä hän metsistään saa, mitä minulle tai sinulle kuuluu.
Jos olisin tämän maan diktaattori, voisin sanella, mitä kunkin metsillä tehdään, mutta kun en ole. Silloin ei kuitenkaan enää kannattaisi puhua YKSITYISmetsätaloudesta.
Puunjalostus metsistä tuotteiksi on ihan samanlainen liiketoimintaketju kuin mikä tahansa muukin. Joku toimittaja luo raaka-aineen tai puolivalmisteen, jota seuraava toimija ao. ketjussa käyttää ja tuottaa siihen lisäarvoa. Aivan yhtä isänmaallista toimintaa kuin metsänkasvatus/puunjalostus on esim. tekstiili- ja vaatetusteollisuus, jos tässä maassa vielä olisi sitä, joka valmistaisi tuotteita Suomessa ja joita vietäisiin ulkomaille.
Kaikkein isänmaallisinta olisi, jos suomalaiset myös itse ostaisivat mahdollisimman paljon toisten suomalaisten tekemiä tuotteita.
Kansallisten intressien huomiointi on tietysti kunnioitettava asia, mutta minusta viime aikoina Supercell-pelifirman perustajat taisivat olla ainoa selvä isänmaallinen porukka, kun he sanoivat saaneensa Suomessa hyvän koulutuksen ja perustan, jonka avulle he saivat luotua menestyvän firman, jonka myynnin jälkeen he eivät lähteneet veropakolaisiksi jonnekin ruotsiin, vaan sanoivat maksavansa ”velkansa” takaisin Suomelle.
Muuten en ole kovin paljon nähnyt vastaavaa isänmaallisuutta.
En lukenut kaikkia viestejä, mutta ihmettelen tätä iso veli valvoo -menttaliteettia, joka kirjoittajilla tuntuu olevan vallalla.
Mitä se kenellekään kuuluu, kuinka metsäänsä hoitaa?
Ainoastaan metsälain noudattamista valvova viranomainen voi puuttua asiaan.
Jos metsälakia ei rikota, niin eikös sijoittaminjen metsään ole ihan sama kuin jokaisen pääomasijoittajan kohdalla, että sijoittaako A- tai B-yrityksen osakkeisiin? Jos A tuottaa paremmin kuin B, mutta huvikseen sijoittaa B:hen, niin omahan on asiansa.
Ne metsänomistajat, jotka jaksavat ja viitsivät käydä ryynäämässä metsässään ja maksimoivat metsänsä puuntuoton, olkoot tyytyväisiä, jos joku ei pysty tai viitsi sitä tehdä. Onpahan ahkeroijilla paremmat myyntiapajat.
En ole ihan varma tuosta ostamisenkaan osaamisesta. Ainakin, kun katsoo, mitä isojen metsäalan firmojen herrat ovat ostaneet ulkomailta, niin tuntuu siltä, että paskaa ovat hankkineet.
Minua säännöllisesti nyppii yksi asia, kun ostan pieniä määriä sahatavaraa eli tyypillisesti ”muutaman kakkosnelosen”. Asia on se, kuinka surkean laatuista tavaraa yleensä on kaupan. Usein puutavara, varsinkin kuusi, on kuin balsaa. Sellaista höttöä, johon ei tee juurikaan mieli kiinnittää mitään raskaampaa edes ruuveilla.
Nykyisillä pääpuulajeilla vuosiluston optimipaksuus on noin 1,5 mm, koska silloin kesäpuun osuus on suhteessa suurin verrattuna kevyempään kevätpuuhun. Liian usein olen törmännyt sahatavaraan, jossa lusto on 6 mm ja ylikin ja kevätpuun osuus on ylisuuri.
Puun arvo pitäisi oikeastaan määritellä painon ja mahdollisesti tilavuuden eikä pelkän tilavuuden mukaan. Lisäksi hiilinielun arvioimisessa massan eikä tilavuuden kasvatus on ratkaiseva.
Vaikka en kannatakaan syötäväksi tarkoitettujen kasvien geenimanipulointia, niin puulajien jalostaminen vaikka geenejä muokkaamalla olisi minusta harkinnan arvoinen asia. Tarkoitan esim. sitä, kuinka kevätpuun tiheyttä saataisiin nostettua, mutta siten, että myöskään tilavuuskasvu ei pienenisi. Toisin sanoen pitäisi löytää / kehittää nopeakasvuisia puuyksilöitä, joiden puuaineksen tiheys olisi mieluummin ao. puulajin ylärajoilla kuin alarajoilla.