Käyttäjän sivullinen kirjoittamat vastaukset
-
Palkinto tulee myöhemmin siksi, jos sinulla on hehtaarin aukko, johon teet ekana vuonna 1300 € sijoituksen ja pääosan tuloista saat VASTA sitten, kun hakkaat alueelta puita ja suurin summa tulee kiertajan lopussa. Kiertoajan aikana sinulla on sekä menoja metsänhoidosta että pienempiä tuloja harvennuksista.
Edellisen kiertoajan lopussa päätehakkusta saamasi tulo EI kuulu alkavalle kierrolle vaan edelliselle. Teet vain niistä rahoista tuon 1300 € sijoituksen.
Tarkoitukseni on ollut vain osoittaa, että aukoksi hakatun alueen metsittämis- ja hoitokustannukset pitää laskea sijoitettuna pääomana, jolle pitää laskea korkokustannus. Tätä ei voi tehdä siten, että ajatellaan tehtävän 1300 € sijoitus, jolle ei lasketa mitään korkoa 65 tai 80 vuoteen.
Tilan muiden kuvioiden tarkastelu ei kuulu eikä vaikuta tähän, koska niillä voidaan tehdä joko jaksottais tai jatkuvaa kasvatusta.
Jos hehtaarin aukolle uuden metsän perustaminen maksaa esim. 1300 € ja, jos vuotuinen korkokanta on 4%, niin lyhyellä jaksottaisen kasvatuksen kierrolla 65 vuoden kuluttua 1300 € sijoitus tarkoittaa noin 16600 €. Jos korkokanta on 5%, niin vastaava summa on lähes 31000 €.
Jos kiertoaikana on 80 vuotta, niin vastaavat luvut ovat noin 30000 ja 64000 €.
Jos vaikka viimeistään 5 vuoden kuluttua taimikon perustamisesta tehdään taimikon perkaus, joka maksaa vaikka 250 €, niin sen vaikutus on noin 2500 tai 4700 € 65 vuoden kierrolla ja 4700 tai 9700 € 80 vuoden kierrolla.
Ennen päätehakkuuta tehdään toki muutakin (taimikon hoitoa ja harvennus/harvennuksia). Harvennuksien tuotto kierron loppuun laskettuna ei kuitenkaan ole kovin suuri, jos tukkisaanto jää pieneksi.
Suunnilleen kaikki ovat todenneet, että jaksollisessa kasvatuksessa palkinto odottaa kierron lopussa! Ongelma laskelmissa on se, mikä hinta 65 tai 80 vuoden kuluttua hehtaarilta kaadettavasta puusta saadaan. Kukaan ei tiedä, mikä on esim. kuusitukin kuutiohinta tuolloin. Onko sille edes kysyntää.
JK-kasvatuksessa pyritään saamaan pienempiä tuottoja aikaisemmin ja tasaisesti, jotka pyritään sijoittamaan siten, että niistä saadaan korkoa. Jos esim. 20 vuoden kuluttua jk-metsiköstä saadaan 3000 € tuotto, niin 4% korolla se on 65 v kierrossa (45 v kuluttua) noin 17500 €. 80 v kierrossa (65 v kuluttua) laskettaessa se on noin 34000 €.
—————–
Kaikki saavat kasvattaa metsiään, kuinka haluavat.
Avoin keskustelu asioista olisi suotavaa.Timppa kirjoitti:
———-
Asia on yksinkertainen, kuten jo vuosia sitten kirjoitin. Se metsänkäsittelytapa on kannattavampi, joka tuottaa paremman kasvun. Uudistuskustannuksista ei tarvitse välittää, sillä paremmat kantohinnat jaksollisessa kattavat ne.
———-Valitan, jos tämä kommenttini ei ole ihan suoraan TUKKIOSUUTEEN sopiva, mutta se liippaa minusta aika läheltä
Minusta asia ei ole noin yksinkertainen, kuin Timppa kirjoitti.
Kannattavuuden arviointi on hankalaa, jos olemassa on vain jaksottaisesti kasvatettu metsä, joka muunnetaan vähitellen jk-metsäksi. Arviointi yksinkertaistuu, jos metsä on jk-metsä. Näin kuitenkin nykyään on harvoin, koska Suomessa yleensä mistä tahansa asiasta on kerralla olemassa vain yksi totuus.
Minusta metsän tuottavuudessa pitää huomioida uusdistuskustannus ja jk-metsään jätettävä puusto. Pitää huomioida korkotuotto, joka saadaan metsästä hakatun puun myyntituloista. Korkokulut pitää huomioida ao. metsään tehtyjen investointien aiheuttamista kuluista. Korkotuotto/kulut pitää huomioida siten, että lasketaan ainakin yhden jaksollisen metsän koko kierron aika (esim 70-80 v).
Jaksollisesta metsästä voidaan saada enemmän kuutioita, mutta arvokkain pääosa saadaan siitä vasta kierron lopussa. JK-metsästä tuottoa tulee useamman kerran lyhyemmin aikavälein. Jos tämä tuotto sijoitetaan kasvamaan korkoa, niin tulos on aika yllättävä.
Kaikki, joilla on exceli tai muu taulukkolaskentaohjelma, voivat tehdä yksinkertaisen harjoituksen, jossa tehdään molemmille kasvatustavoille investointikulu- ja tuottolaskelma, jossa on huomioitu myös korko, niin korkoprosenttia hieman muuttamalla nollasta ylöspäin, lopputulos voi kääntyäkin toisinpäin kuin olettaisi.
———-
Sauli Valkonen METLA, 2012:
Puuntuotos eri-ikäisrakenteisissa metsissä”Ei maksimoida puuntuotosta vaan taloudellista tuottoa.
– metsän käsittely olisi erilaista, jos tavoiteena max m3/ha”
———-Meillä on nyt ollut reilut 2 vuotta IKH:n pieni ”mönkijäkärry” (ei teliä ja lavan pituus 1,5 m) eikä se ole kovin kummoinen. Runko on maalattu mustaksi, mutta tuntuu siltä, että maali on vedetty ruosteen päälle, kun se hilseilee kovin helposti. Renkaat olivat leveät mönkkärirenkaat, mutta kumpikaan ei pitänyt ilmoja sisällä vuoden jälkeen. Vaihdoin auton peräkärryyn uudet pyörät (myös vanteet) ja laitoin vanhat kiekot mönkijäkärryyn. Ilmat ovat pysyneet hyvin. Vaikka rungosta irtoaa maali, niin on se kuitenkin toistaiseksi kestänyt.
Luultavasti IKH ei ole ainoa liike, joka myy vastaavaa, koska noin 500 euron kärryjä on muillakin myynnissä ja ne näyttävät suunnilleen samalta.
Lauri Vaaran ajatus toimisi ympäripyörivällä kaivurilla, mutta alustat olisi minusta parempi olla ainakin 1-2 metriä ojan leveyttä pitempiä.
Alla on linkki videoon, jossa tuollaiset alustat ovat käytössä. Kaivuri tosin ei ole mikään mini, mutta kohdekin on jotain muuta kuin metsäoja. Alustojen periaate kuitenkin selvinnee hyvin.
Huomattavaa videossa on minusta se, että kaivurissa on nomaalin kauhan lisäksi ”peukalo”, jolloin alustojen siirtely on huomattavan helppoa. Ao. kuski on myös erittäin taitava (hänen videoitaan löytyy tuubista runsaasti).
http://www.youtube.com/watch?v=TfVKY8ZGXXM
Kannattaa katsoa loppuun asti, niin näkee paluureitin…
En tiedä paljonko Suomen valtio ostaa energiaa tai ruokaa ulkomailta, mutta ainakin suomalaiset yksityishenkilöt ostavat niitä. En tosin tiedä yksityishenkilöidenkään ulkomaisen energian tai ruuan ostomääriä.
Tapa, jolla jokainen suomalainen voi vaikuttaa maan talouteen enemmän kuin valittamalla, on se, että joka ainoa iikka ostaa aina mahdollisimman kotimaista energiaa, ruokaa tai mitä tahansa tuotetta kulloinkin tarvitsee.
Hallitusherrat, riippumatta siitä, kuka hallituksessa kulloinkin on, eivät nykyaikana kovin paljon voi vaikuttaa muuten kuin leikkaamalla kuluja tai keksimällä uusia veroja. Ns. vanhaan hyvään aikaan oli käytettävissä talouden D-vitamiini, jota varsinkin metsäteollisuuden vaatimuksesta käytettiin sopivin väliajoin. Tuohon aikaan maan peräsimessä oli kepulainen presidentti ja hallituksessa kepu ja demarit.
Holkeri ei ehkä ollut kaikkein paras talousmies, mutta pitää myös muistaa, kuka talousmies oli 80-luvun lopussa presidenttinä … vahvan markan ajaja Koivisto.
90-luvun alun lamaan oli pari isoa syytä. Neukkula hajosi, jolloin Suomen vientimarkkinoista katosi iso pala, ja Suomen herrat vapauttivat ulkomaisen rahan lainamarkkinat liian nopeasti. Hullut suomalaiset hakivat halpaa rahaa pankista kottikärryllä. Rahaa, joka ei ollutkaan enää niin halpaa, kun markka devalvoitui. Rahamarkkinoiden vapautus ei ollut virhe, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei ollut oikea. Suomalaisille kävi kuin, jos he saisivat yhtäkkiä halpaa viinaa rajattomasti. Krapula on tosi kova!
En tiedä, mitä niiden vakuutusmaksut ovat, mutta varmasti ne nousevat. Tilanne on vähän sama kuin moottoripyörille on käynyt.
Tehokkaimmista laitteista löytyy noin 100 hv, joka osaamattomissa käsissä on liikaa. Ymmärtääkseni ei auta, vaikka kyseessä olisi traktorimönkijä, koska niissä on huippunopeus rajoitettu, mutta tehot ovat tallella. 40 km/h nopeuteen asti ne kaiketi toimivat kuten ns. vastaava maastomönkijä, ts. ”kyllä lähtee”.
Akseliväli ei minusta vaikuta kovin paljon siihen, jos minikuormaaja (Avant) kaatuu sivulle. Omat kokemukseni minikuormaajan lyhyestä akselivälistä ovat sitä, että laite saattaa nostaa takapyörät ilmaan, mutta se ei vielä tarkoita kaatumista, vaikka ns. kaatokuorma ylittyykin. Jos nostaa liian isoa kuormaa ja takapää nousee ilmaan, kone ei kaadu nokalleen, koska kaatuminen lakkaa, kun etupään työlaite osuu maahan.
Runko-ohjatulla minikuormaajalla sivulle kaatuminen johtuu yleensä siitä, että ollaan sivuttain kaltevassa rinteessä, kauhassa on kuormaa, kauha on liian korkealla ja käännytään vielä alarinteen puolelle. Toinen mahdollisuus on, että ajetaan maastossa kiven tai kannon yli huomaamatta sitä, jolloin laite heittää sivulle.
Minikuormaajalla ei kuljettaja voi omalla painollaan vaikuttaa juurikaan kaatumisen estämiseen. Lisäksi sen painopiste on yleensä melko alhaalla (minusta alempana kuin mönkijällä). Mönkijällä pitää toimia vähän kuin moottoripyörällä käännyttäessä eli kuskin pitää nojata ylärinteen puolelle. Yleensä mönkkärin ajo-ohje on, että rinne ajetaan suoraan alas tai ylös eikä mennä sivuttain.
Mönkijät ovat myös erittäin nopeita verrattuna esim. Avanteihin, joiden huippunopeudet ovat 10-25 km/h (yleensä noin 10 km/h), jota nopeutta ei viitsi ajaa esim. mökkitiellä, koska laite on jousittamaton ja renkaat melko kovat, jolloin rynkytys on liikaa kuskin selälle. Mönkkäreissä on ymmärtääkseni rengaspaineet selvästi pienemmät ja lisäksi niiden jousitus antaa paremman ajomukavuuden, jolloin nopeus voi samalla tiellä olla aivan jotain muuta…
Kysymys noiden myrsky- tai lumikaatojen vinssaamisesta lumettomaan aikaan:
Kuinka hyvin yritätte välttää rikkomasta ehjien puiden juuria tai tyviä ja, jos yritätte, niin miten?
Jos kaatuneita puita on riittävästi ja sopivan kaukana, niin helposti kovin monen terveen puun juuret tai tyvi saavat kärsiä. Varsinkin silloin, jos kaatunut puu on poikittain vetosuuntaan nähden ja koko runko vinssataan kerralla.
Olen katsellut netistä muutamia videoita, joissa puun vedettävä pää on laitettu ”ahkioon”, mutta silloinkin pää ja myös runko kaivaa melkoisen uran maastoon.
Itse askartelin pienimuotoiseen kaatopuiden hakuun helposta maastosta matalan ”vaunun”, jolla voi kiskoa 3-4 kpl 3-5 m pitkiä rungon pätkiä (sellaisia, jotka heikkoselkäinen saa saksilla nostettua vaunuun). ”Vaunussa” on vain yksi akseli, mutta se keventää kuorman, jolloin maastoon ei juurikaan tule pahoja jälkiä. Veto kohdistuu vaunuun, mutta veto ohjataan ainakin yhden pöllin pään kautta, jolloin tiukalla oleva vaijeri pitää pöllien päät sopivasti irti maasta.
Vinssi on 1000 kg hydraulivinssi ja kone on alle 1,5 t pienkuormaaja, mutta pyörillä kulkeva vaunu tulee niin kevyesti, että pari pölliä kiskoo tasaisessa maastossa jopa käsin.
Olen samaa mieltä Caballistan, turhan ja Pinsiön vaarin kanssa siitä, että harrastuskaivaminen on hermolepoa. Varsinkin silloin, kun kaivettavana on esim. kivi tai kanto, johon verrattuna kaivuri on hieman alamittainen (oma koneeni on melkein aina) ja, kun joutuu miettimään, mistä suunnasta kaivettavaa pitäisi/voi lähestyä, jotta homma onnistuu.
Oma koneeni ei ole oikea kaivinkone enkä sillä ainakaan paikalliseen metsään kyllä lähde sen pienen maavaran ja kapeuden takia, koska maasto on erittäin mäkistä ja kivistä. Laitetta ei tosin hankittukaan metsänhoitoon.