Käyttäjän sitolkka kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni pitää olla hyvin pienen tilan isäntä, että kannattaa ostaa ”isäntälinjan” saha. Kellekään niitä en suosittelisi. Mikäs siinä jos emännän hameen alla risuja kasvattelee, niin kaipa sellaisellakin pärjää kun tiheään sen uusii. Kun ostaa kerralla kunnollisen, niin siinä on vähällä käytöllä sahaa pitkäksi aikaa ja työskentelykin on mielekkäämpää.
Onkohan sellaisia, jotka haluavat palata olojen rauhoituttua. Ehkä joitain harvoja. Luulisi että elintaso on täällä sitä luokkaa verrattuna lähtömaihin, että se rajoittaa paluuhaluja. Kun makeaa elämää pääsee maistamaan, ei savimaja enää houkuttele. Mitä sitten jos Eurooppaan tulijoita on Afrikasta satoja miljoonia? Sekin voi olla lähitulevaisuudessa mahdollista.
Epäilen että sahaan 252 sahallani vähintään yhtä paljon päivässä kun sahaisin 555 sahalla. Mutta nähtäväksi se jää. 252 sahani tuntuu olevan vielä hyvässä iskussa. Onko täällä joku jolla on nämä molemmat nyt käytössä, hän voisi kertoa paremmin.
Ei kait jättöpuilla ole mitään taloudellista merkitystä. Kun valitsee huonoja koivuja, haapoja, raitoja tai viallisia havupuita, niin eihän niillä ole kuin polttopuun arvo.
Eikös pienaukkojen ajatus ole, että niitä on metsikössä siellä täällä ja koko metsikköä käsitellään kokonaisuutena. Harvennetaan pienaukkoa ja tehdään viereen uutta ja harvennetaan varttuneempaa länttiä jne.
Ihme juttu, että nyt sanotaan että jatkuvasta kasvatuksesta ei ole vielä kokemusta paljoa ja tutkimusta tarvitaan jne. Vastahan me saatiin viljeltyä harsimalla pilatut metsät. Niitä on vieläkin paikoin jäljellä. Yksi päivä kävelin metsässä, josta on heti sodan jälkeen otettu kaikki tukkipuut pois. Kasvu on ollut todella heikkoa. Tuloksena kuivahkon kankaan kituva kuusikko missä siellä täällä todella hidaskasvuisia mäntyjä. En käsitä miten sellainen metsä voi olla luonnollekaan hyvä, joka kituu ja josta otetaan kaikki isot puut pois. Eikös se järeä metsä ole juuri se mistä sanotaan olevan puutetta. Jatkuvan kasvatuksen metsät ovat kituliaita metsiä, joissa aina pienikokoinen puusto. Jatkuva kasvatus sopii mielestäni vain reheville ja karuille paikoille. Laho voi tosin rajoittaa sen sopivuutta. Tuoreet ja kuivahkot kangasmaat niin huono tulos. Turvemailla voi paikoin sopia myös.
Minkäslaisia nämä uudet huskit on verrattuna vanhaan 252 sahaan? Ovatko pettymys. Tykkään hyvin kiihtyvästä ja ärhäkästä sahasta.
Tuskin kannattaa. Ettei vaan olisi taas kiinalainen raha ja Kiinan maailmanvalloituspolitiikka takana. Kiina rakentaa ensin radan pätkän ja kohta ostaa loput ja siinä sivussa Suomen tieverkon.
Kovin hitaasti ne auraukset tasoittuu. 1980-luvun alussa auratulla juuri kuljin ja kovin oli vielä syvät urat ja korkeat palteet. Kurja tuolla olisi millään koneella liikkua.
Aina kun kunttaa ja kivennäismaata sekoitetaan, se lisää kuntan ja turpeen hajoamista, mitä edesauttaa myös kohollaan olevan penkin lämpeneminen. Eliötoiminta vilkastuu. Tämä vapauttaa ravinteita kasvien käyttöön.
Pohjoisessa on monesti niin, että vesaikko ei ole ongelma, koska porot syövät sen monin paikoin hyvin tehokkaasti pois. Tai pitävät syönnillään sen kasvua kurissa niin, että mänty pääsee niskan päälle.