Se vähän riippuu missä ollaan. Ei hoidettu metsä pohjoisessa kolmessakymmenessä vuodessa mitenkään erikoisesti muutu. Ihan normaalilta talousmetsältä se edelleen näyttää. Etelässä ja rehevillä mailla muutos tietenkin isompi. Karulla kankaalla varttuneemmassa metsässä ei mitään eroa huomaakaan jos vaikka valokuvia katsoo. Vuosilustot kun on niitä virsikirjan lehden paksuisia.

Kyllähän se pärekatto kauan kestää kun nelinkertaisena tekee. Tuohikatto myös hyvä kun kunnolliset paininpuut.

Ei isot välitä pätkääkään siitä kuinka hyvää tai huonoa esimerkkiä pienet näyttää. On aivan yksi lysti kokonaisuuden kannalta mitä pienet maat tekevät. Kiina ja USA ensin, sitten muut perässä. Pienen maan tulee paremminkin olla se, joka ei niin välitä, koska pienen maan kaikenlaiset toimintaresurssit ja selviytymiskeinot on pienemmät.

Juuri taasen yksi päivä kävelin metsässä, jota on hakattu harsintahakkuilla satoja vuosia aina tähän päivään. Erikoisen heikkoa metsää. Aluksi homma toimii mutta maa kunttaantuu ja köyhtyy. Jotkut harvat paikat missä pitemmän aikaa toimii. Mikäli maata ei muokata niin se täytyy saada aika ajoin tuleen tai paikalle vähintään lehtipuusto. Se olisi sitä luontaista metsätaloutta. Lähellä taasen aikanaan kulotukseen kylvetty metsä on kuin toisesta maailmasta, komeaa, järeää ja erityisen laadukasta tukkimetsää. En käsitä miten täysi luonnottomasta tilasta on tullut jotenkin luontoväen silmissä toivottavaa.

Ja noin pitkillä aikaväleillä kaikenlaiset riskit ovat jo niin suuret, että tuotto-odotuksenkin tulee olla jo vähintään useita kymmeniä prosentteja. En näe metsää minään hyvänä bisneksenä, mutta hyvä arvonsäilyttäjä nykyisessä taloustilanteessa ja kun maan hinta vain nousee.