Käyttäjän sitolkka kirjoittamat vastaukset
-
Omaisuudensuojalla pieni merkitys, mutta se jos saamme EU:n luontoihmiset käsittämään kuinka suurta tuhoa nämä vieraslajit aiheuttavat metsiemme monimuotousuudelle, niin jopas löytyy Lyytille oikea osoite. On vain ajan kysymys kun nämä ruokinnalla leviää poronhoitoalueelle saakka ja siellä tulee jälleen yhteentörmäys kun samoille laidunalueille vieras elukka putkahtaa kilpailemaan. Oulun seudulla on jo jonkun verran valkohäntiä.
Omat metsät on yleensä ensiharvennuksen jälkeen jo hyvin tasaisia ja pystyyn jääneet puut tukiksi kelpoja.
Hyvin on muistissa tapaus, jossa muutama lehmä eksyi naapurin pellolle. Näytti että käräjille mennään ja riittääkö sekään. Mutta toisia elukoita saa näköjään päästää toisten ihmisten maille ihan vapaasti seuraamuksitta.
Hiljaiseksi vetää. Millä oikeudella näitä Suomeen kuulumattomia eläinlajeja päästetään vapaaksi toisten ihmisten maille. Saanko minä alkaa tarhata vaikka visenttejä ja päästää ne luontoon. Samoin voi kysyä millä oikeudella vieraslajin annetaan vapaasti levittäytyä uusille alueille missä niitä ei vielä ole. Näyttää siltä, että tästä tulee asia joka pitää viedä tuomioistuimeen EU:n tasolle.
Suhteellisia arvoja voi tutkailla. Tapahtuuhan sitä arvokasvua valtapuidenkin latvoissa. Eurot ratkaisee ja niitä iso puu tuottaa paremmin. Saman paksuinen lusto isossa tyvessä tekee paljon litroja. Puiden genetiikassa on eroa ja siihen on syynsä miksi jotkut puut jäävät kasvussa jälkeen. Yleensä on mennyt niin että raha äkkiä metsästä pois muualle tuottamaan. Tänä päivänä on vain vaikeampi keksiä hyvätuottoisia sijoituskohteita. Jos hyvätuottoisia kohteita tietää niin näillä maan hinnoilla metsä kannattaa myydä pois ja ostaa tuottavampaa tilalle.
Enempihän sitä isossa puussa arvokasvua tapahtuu mitä pienemmässä aluspuussa. Ylempää pukkaa kolmatta neljättä tukkia ja kuitu muuttuu näin tukiksi. Ja ison puun tyvitukki kasvaa litroja kovaa tahtia.
Ja sitten saakin yläharvennuksen jälkeen odotella sitä tukkiprosentin kasvua. Omasta metsästä kasvukilpailussa heikoiten pärjänneet kruununraakit lähtee alta pois.
Koroissa pitää mielestäni aina huomioida yleiset korkotasot. Niinhän taloustieteellisissä korkolaskuissa yleensä menee. Ja vaihtoehtoinen tuotto sijoitetulle pääomalle. Näillä korkotasoilla jo arvon säilytys on hyväksi. Tuottavista sijoituskohteista pulaa. Monet hyvin hoidetut metsät ovat sen verran tasaisia, että varsinaista yläharvennusta ei voi edes tehdä. Tilavuuskasvuja voidaan laskea niin ja näin. Aluspuiden kasvukyky on mielestäni aina epävarmaa ja pettymyksiä voi tulla. Mieluummin jätän pystyyn valtapuita jotka kasvavat koko ajan lähes kokonaan tukkia kun pienemmillä puilla kasvu on vielä paljon enemmän kuitupuuta.
Puiden genetiikka ja todellinen kasvukyky vaihtelee. Aluspuiden vihreä latvuskin on usein pieni ja vähän niin ja näin. Ja sitä samaa arvokasvua tosiaan tapahtuu koko ajan myös niissä valtapuissa. Eikä vain niissä pienissä rääpissä kun ne minimitukkiin joskus vuosia kiduttuaan putkahtaa. Itse en osaa nähdä yläharvennuksessa mitään erityistä hyötyä ja itse en sitä suosi.
Korkoahan ei näissä suhdanteissa kannata ottaa huomioon kun se on nollan lähellä.