Käyttäjän sitolkka kirjoittamat vastaukset
-
Tasaisiahan ne moneen kertaan harvennetut metsät on. Mutta pitää kai sitä silmääkin olla.
Tästähän on tingattu täällä jo vuosia. Tarvinneeko enää uutta keskustelua aloittaa.
Son niin notta kun otan sahan matkaan ja menen myytäväksi aiottuun leimikkoon. Pötkäytän pari keskimääräistä puuta huskilla kumoon ja apteeraan. Nyt tiedän aika tarkkaan leimikon tukkiprosentin mitä siitä tulee. Näin varsinkin moneen kertaan harvennetussa tukkimetsässä.
Mutta hauskaa on varmasti ollu jos on rahaakin menny. Se tämä elämä on niin rajallista. Mutta ainahan se hyvä on jos on vähäksi aikaa juomatonta rahhaa.
Niinhän se usein menee. Vedetään alarajoille tiheys ja sitten tuuli kaataa vähän ja tykky vähän ja muutama kuolee muuten vain. Sitten onkin jo raakasti vajaatuottoinen.
Vaahtera vaikea kasvattaa laadukkaaksi tukiksi.
Puiden sahuutus vieraalla on nykyään sen verran kallista, että huonoja puita ei kannata itselle sahuuttaa. Miksi muutenkaan sahaisi itselle huonoja? Parhaat tukit sahataan tietenkin omaan käyttöön.
Ruotsissa esim. Vaasan kohdalta suoraan länteen löytyy lyhyeltä matkalta sama kirjo kasvuvyöhykkeitä kuin Vaasasta Suomen pohjoisimpaan Lappiin.
Jokainenhan voi yrittää muuttaa sinne ameriikan ihmemaahan vaikka vanhoille päivilleen sairastelemaan.
Onhan tuo Etelä-Ruotsi niin paljon etelämpänä Suomesta, että metsätkin kasvaa paljon paree. Tuhkolmassakin menestyvät jo monet sellaiset puistopuut, jotka paleltuu Suomessa heti. Se aika oli ja meni kun ulkomailta kannatti ostaa. Olisi pitänyt olla hereillä Eestin maalla 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alkuvuosinakin.