Tuntuu puumarkkinat taas hiljenevän. Tarjosin useilla paikkakunnilla leimikoita neljälle ostajaehdokkaalle: pääte- ja harvennushakkuita, kesä- ja talvikohteita, kuitua ja järeää tukkia, leimikot ennakkoraivattuja. Oikeastaan ainoa, mikä puuttui oli tasaisella maalla kasvava kesäkorjuukelpoinen järeä mäntytukkimetsä.

Mikä oli tulos? Kiemurtelua, selittelyjä ja yksi ainoa ostotarjous – hankintahakkuusta. Tarjosin pystykauppojen ohessa muutamaa pienehköä hankintahakkuuleimikkoa (ensiharvennus). Pystyhakkuiden hylkiminen ja hankinnan suosiminen hieman ihmetytti, aiemmin kun hankintaleimikoihin on suhtauduttu sanoisinko nuivasti.

Johtuuko tilanne viime talvesta, jäivätkö talvikohteet tekemättä? Mitä tapahtuu jos tuleva talvi on myös lämmin ja vähäluminen?

Vai onko markkinoiden ylitarjonta saavuttanut kipupisteensä, ostetaanko enää vain rusinat pullasta?

Herroille Wahlroos & Salo esittäisin pyynnön: lopettakaa sonnan jauhaminen ja tulkaa ulos kabineteista katsomaan metsäsektorin arkea. Puu ei liiku, koska sitä ei osteta.

Suorittava porras kirjoitti: ”Hän myös tietää tukin laatuvaatimukset – varmasti metsänomistajaa paremmin .”

Voihan näin tietysti ollakkin. Laatuvaatimukset on kuitenkin kirjattu hakkuuoikeuden ostajan ja puun myyjän väliseen sopimukseen. Tätä sopimusta tulee noudattaa, ja jos myyjällä on riitävästi viitseliäisyytta lukea sopimus läpi – kuten ehdottomasti tulisi olla – on hän tietoinen laatuvaatimuksista riittävällä tasolla. Jos taas hakkuussa ei noudateta SOPIMUKSEN TEKOHETKELLÄ voimassa olleita laatuvaatimuksia, kyseessä on sopimusrikkomus.

Suorittava on myös aiemmin kirjoittanut hintalistoista. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niissä otetaan huomioon vain hakkuun alkamisajankohdan tavaralajien kysyntä. Pläräsin hakkuusopimuksia, ja tässä kohta erään ostajayrityksen yleisistä sopimusehdoista: ”Puutavaran mittojen ja laadun osalta noudatetaan sopimuksen solmimishetkellä voimassa olevia ostajan mitta- ja laatuvaatimuksia, ellei muuta sovita. Ostajalla on kuitenkin oikeus ilman eri sopimusta poiketa mainituista vaatimuksista, jos siitä ei aiheudu myyjälle taloudellista haittaa.”

Näkisin, että em. kohdan perusteella hintalistojen käyttö, jos hakkuusopimuksessa ilmoitetut tukin lyhimmät mitat jätetään pois (myyjä kärsii taloudellisesti), on sopimusrikkomus.

Kaikkien osapuolten tulisi ymmärtää, että sopimus on sitova dokumentti, jota TULEE NOUDATTAA. Jos sopimuksia rikotaan tahallaan tai tuottamuksellisesti, on puukaupalta pohja pois. Elämmekö banaanivaltiossa?

Kassinen kirjoitti: ”Hilaruudut ovat 16 m x 16 m kokoisia alueita, joista inventointialue koostuu.”

Miten hilan puustotiedot muodostuvat, jos kuvion raja sattuu kulkemaan keskeltä hilaa, toisella puolella on uudistuskypsää rauduskoivikkoa ja toisella puolella vastaistutettu havupuutaimikko? Onko hila pienin käsittely-yksikkö, ja se määritellään aina kuuluvaksi yhdelle ja vain yhdelle kuviolle?

Kassinen kirjoitti myös: ”Toisen kesänä inventointia täydennetään. Maastossa käydään arvioimassa kohteet, joille uusi inventointimenetelmä ei ole tuottanut riittävän luotettavia tietoja. Tarkistettavia kohteita ovat pääasiassa taimikot ja alueelle epätyypilliset metsät.”

Tuosta saa helposti sen kuvan, että kommitoija käy tilalla aina keilauksen jälkeisenä vuonna. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti aina ole, olen huomannut että ainakin osalla kaukokartoitetuilla alueilla taimikkotiedot ovat muutamaa vuotta ennen keilausta, tosin ohjelmallisesti kasvatettuina . Mainitsen tämän siksi, että käyttäjät eivät ihmettelisi miksi taimikkotiedot eivät ole kohdallaan, vaikka kommitoijan olisi pitänyt käydä taimikossa keilausta seuraavana vuonna.

Ja Kassinen vielä: ”Kyllä nuo laserkeilaukset tehdään ihan omina hankkeina. Maanmittarin aineistoja on käytetty vain joillakin alueilla.”

Onko keilaustarkkuus sama Metsäkeskuksen hankkeissa ja Maanmittauslaitoksen aineistoissa?

Krojattu krijoitusvihre…

Gla kirjoitti: ”Muista en tiedä, mutta itse ainakin kritisoin eniten juuri toimenpide-ehdotusten virheellisyyttä.”

Mielestäni toimenpide-ehdotusten virheellisyys johtuu huonolaatuisesta puustodatasta, Kassinen taisi mainitakkin ettei (laser)data yllä vanhojen metsäsuunnitelmien tasolle. Huonosta lähtötiedosta ei saa hyvälaatuista tulostietoa, vaikka sitä kuinka prosessoisi -> garbage in, garbage out (perusasiaa jo vuosikymmenten takaa).

Olen hieman huolestuneena seurannut Otson ja Metsäkeskuksen sivuilta, että (jos olen oikein ymmärtänyt) myös metsäsuunnitelmat nojaavat tästä eteenpäin laserdataan. No, varmasti laseraineiston analysointi ajan mittaan paranee, ehkä keilaustakin saadaan tarkemmaksi. Mutta seuraavaan ’kierrokseen’ on näillä näkymin kymmenen vuotta.

Korjattu typo.