Käyttäjän Scientist kirjoittamat vastaukset
-
Kultasirkku on lähinnä avomaan laji, joka pesinyt hhl Oulun seudulla. Ilmestyi Suomeen vasta 1920-luvulla, enimmillään oli 200 paria. Muuttaa itään, jossa sen laajamittainen pyynti vähentänyt sitä voimakkaasti. Emme voi juuri vaikuttaa Suomessa sen tilanteeseen. Uhanalaisuslistallaon esim ahma joka leviää nykyisin keski-Suomeen päin. Havaittu mm täällä Tampereen seudulla. Susi myös ei todellisuudessa ole uhanalainen, nyt noin 10xmäärä 1950- lukuun verrattuna. Vesikon häviäminen johtuu Amerikan vesikosta eli minkistä. Ilmeisesti myös risteytyvät?
Varpunen on korvautunut alalaji piķkuvarpusella. Lajit risteytyvät.
Uhanalaisuuslistoilla on mm. äsken länteen levinneitä kaakkoisia lajeja kuten punvarpunen.
Yleisesti ottaen Suomen linnuista 2/3 on muuttolintuja jotka viettävät pääosan ajasta muualla. Tällöin ongelmat ovat monin osin maamme ulkopuolella
Tiedän kyllä nämä listat. Kriteereistä joilla siihen pääsee olen osin eri mieltä. Ne on luotu alunperin laajemmille luonnontieteellisille alueille ei maakohtaisiksi.
Laittamallasi listalla on varsinaisia metsälajeja melko vähän. Jos katsot Lintuatlasta, niin noin puolet lajeista on yleistyneitä ja puolet vähentyneitä. Viimeisen sadan vuoden aikana Suomeen on levinnyt enemmän uusia lajeja kuin hävinnyt. Sata vuotta sitten jotkut nyt yleiset lajit olisivat olleet yo luokituksen mukaan uhanalaisia. Kultasirkku on aina ollut hyvin vähälukuinen eikä ole varsinainen metsälaji. Sen sijaan viime vuosikymmeninä tänne on levinnyt taigametsän laji sinipyrstö. Katsoin jostain Erälehdestä 1980luvulta artikkelin jossa saimaan norpan oli laskettu kuolevan sukupuuttoon v. 2010 mennessä. Nyt kuitenki jo lähes yhtä paljon kuin 1950luvulla eli 400. Huuhkajan väheneminen johtuu pääosin avokaatopaikkojen ja rottien vähenemisestä.
Tämä 2.7 astetta skenaario tarkoittaa 1.3 astetta nykyisestä. Ei mikään katastrofi, jos saadaan pysähtymään siihen. Mutta edellyttää kyllä, että väestönkasvu loppuu ja mieluimmin kääntyy laskuun. Suomen kohdalla jopa hyvä jos emme päädy 1800-luvun ilmastoon toistuvine katovuosineen.
Esimerkiksi kirjanpainaja ei iske juuri alle 40 v. kuusiin, mutta vanhoihin helposti. Minulla luonnontilaisilla mökkitontilla kuolee kuusia jatkuvasti, ilmeisesti myös kuivuuteen. Nuoret kuuset voivat kyllä hyvin. On matemaattinen totuus että puun tuhoutumisen todennäköisyys kasvaa ajan funktiona, se ei koskaan vähene ajan mittaan. Varmaan voidaan joku kerroin/funktiokin laskea esim kuusen tuhoutumiselle. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kuusia tullee kuolemaan paljon kuivuuteen ja kirjanpainajiin.
Professori , yrittäjä Pukkalan juttu oli pääpiirteissään ok. Mutta siinä oli jätetty huomioimatta se,että metsän ikääntyessä tuhon todennäköisyys kasvaa. Siis lumi, myrsky, kirjanpainaja palo jne tuhot. Samoin ei otettu laskelmiin mitään korkoa korolle . Samoin taisi olla Tahvosen laskelmissa että käytettynä kovin pientä korkoa.
Olennaista ei ole pinta-alat vaan de, että YM olisi jälkikäteen asetuksella voinut lisätä näitä luontotyyppejä suojelun piiriin ilman rajausta ja korvausta. Asetukset eivät tule eduskunnan käsittelyyn. Tällaiset porsaanreiät on hyvä tukkia ja pysyä laki tasolla. Tällöin eduskunta voi sanoa sanansa.
