Käyttäjän Scientist kirjoittamat vastaukset
-
Tämän 400 euroa sain eräästä Ollikaisen (Ilmastopaneeli) kommentista. Hänen mukaansa tämä ehkäisee peltojen metsittämistä .
Kaupungeissa kyllä verovaroin (valtio ja kaupunki) subventoidaan runsaasti liikumista verrattuna maaseutuun. Toki kaupunkiautoilijakin joutuu maksamaan korkeita parkkimaksuja yms. Suurelta osin maalla asuja joutuu maksamaan myös teiden ylläpidon (itsekin maksan kahta tiemasua). amoin maalla sähkön siirtomaksut ovat korkeampa uin kaungeissa pääsääntöisesti. Fingridin kantaverkko menee jopa Helsingin sisään. Suomessakin voitaisiin tehdä kuten Ruotsissa, porrastaa sähkövero maaseudulle pienemmäksi.
Kovin on erilaiset näkemykset Sitralla ja Bioenergiayhdistyksellä perusskenaariosta, Sitra olettaa, että 2035 turpeella tuotettaisiin vielä 12 TWh energiaa kun taas Bioenergiayhdistys olettaa tuotaanon olevan tasoa 3 TWh. Nykyisin taso lienee jotakin 15 TWh luokkaa (?). Vaikuttaa siltä, että Sitra tarkoituksellisesti aliarvioi turpeen polton vähenemisen nopeutta.
Turvetta halutaan korvata lähinnä biomassalla, tuulivoimalla ja kaukolämmön vähentämisellä. Ihan OK varmaan, paitsi että biomassan runsas käyttö (runkopuu) pienentää hiilinielua ja vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan mitä tavoitellaan. Yhteistuotannon (lämpö+sähkö) voimakas vähenemine Suomessa ei ole kuitenkaan toivottavaa, koska Suomessa sekä sähkön tarve että lämmön tarve kasvaa voimakkaasti talvella.
Korvaan särähti se, että Sitra näyttä vertaavan turpeesta saatavaa energiaa työllisyyteen ainoastaan turpeen kohdalla (pieneltänäyttää) muttei tee samaa esimerkiksi kivihiilen ja maakaasun kohdalla. Niiden työllistävä vaikutus Suomessa on olematon, molemmat tulevat pääosin Venäjältä.
Kun turpeesta luovutaan tulee samalla miettiä millä se korvataan polttoaineena. Tyypillisesti turvetta käytetään isojen kaupunkien (Oulu, Tampere, Seinäjoki, Kuopuo ym) yhteistuotantolaitoksissa ja teollisuuden yhteistuotannossa. Monet kaupungit (ainakin Oulu, Tampere) ovat tehneet päätöksen turpeesta luopumisesta. Turve näyttää korvautuvan lähinnä puulla. Ongelma on se, että polttoon näyttää menevän ainakin Pirkanmaalla myös kuitukokoista runkopuuta. Sekään ei ole hyvä. Turvetta voidaan korvata osin lämpöpumpuilla, mutta vain lämmön tuotannossa. Millä sähköntuotanto korvataan, ei ole selvää. Pienet modulaariset ydinvoimalat ovat vielä kaukaista tulevaisuutta. Jossain päin Suomea voitaneen käyttää siirtymävaiheessa maakaasua, mutta fossiilinen on sekin. En tiedä onko Sitran raportissa esitetty vaihtoehtoja kunnolla.
Ongelma uhanalaisuus luokituksessa on nähdäkseni se, että lajin on paljon helpompi päätyä jonkinlaiseen uhanalaisuusluokkaan (silmällä pidettävä, vaarantunut, uhanalainen, erittäin uhanalainen, sukupuuttoon kuollut) kuin elinvoimaiseksi (vain yksi luokka). Myös arvioitavien lajien valinnassa on vinoutumaa ts. arvioinnin kohteeksi joutuu todennäköisemmin laji josta on jonkinlaista ennakkotietoa vähenemisestä.
Samaan valintavinoutumaan olen törmännyt aineiden syöpäluokituksessa. WHO on arvioinut yli 1000 ainetta syöpäriskin suhteen ja vain yksi aine on todettu e”ei syöpää aiheuttavaksi”. Missään nimessä yli 99% aineista/kemikaaleista ei ole syöpää aiheuttavia ihmiselle. On vain niin, että paljon helpommin aine joutuu johonkin epämääräiseen luokkaan kuten ”2B: mahdollisesti syöpää aiheuttava” yms.
Kuntien tulevat metsienhakkuut voisi tiedottaa etukäteen ja keskustella lähiasukkaiden kanssa tehtävistä toimenpiteistä. Voisivat asukkaat ja ehkä kuntakin olla tyytäväisempiä. Nyt jälki voi olla välillä surkeaa. Hakkuutapaa voidaan useassa tapauksessa vähän muuttaa.
Nimimerkki kokemusta on.
Valtaosa valkoposkihanhista on läpimuuttajia, matkaavat Pohjois-Venäjän tundralle. Etelä-Suomessa pesivä kanta on alunperin peräisin karkulaisena Korkeasaaresta. Siihen viittaa sekin, että levittäytynyt Helsingin seudulta muualle eteläiseen Suomeen. Metsästettävä laji mielestäni, koska kanta on kasvanut reilusti viime vuosina. Paradoksaalista on että isompaa serkkua Kanadananhea (istutettu riistalajiksi 1960-luvulla) saa metsästää vapaasti, muttei nykyisin yleisempää valkoposkihanhea.
