Käyttäjän Scientist kirjoittamat vastaukset
-
Kun turpeesta luovutaan tulee samalla miettiä millä se korvataan polttoaineena. Tyypillisesti turvetta käytetään isojen kaupunkien (Oulu, Tampere, Seinäjoki, Kuopuo ym) yhteistuotantolaitoksissa ja teollisuuden yhteistuotannossa. Monet kaupungit (ainakin Oulu, Tampere) ovat tehneet päätöksen turpeesta luopumisesta. Turve näyttää korvautuvan lähinnä puulla. Ongelma on se, että polttoon näyttää menevän ainakin Pirkanmaalla myös kuitukokoista runkopuuta. Sekään ei ole hyvä. Turvetta voidaan korvata osin lämpöpumpuilla, mutta vain lämmön tuotannossa. Millä sähköntuotanto korvataan, ei ole selvää. Pienet modulaariset ydinvoimalat ovat vielä kaukaista tulevaisuutta. Jossain päin Suomea voitaneen käyttää siirtymävaiheessa maakaasua, mutta fossiilinen on sekin. En tiedä onko Sitran raportissa esitetty vaihtoehtoja kunnolla.
Ongelma uhanalaisuus luokituksessa on nähdäkseni se, että lajin on paljon helpompi päätyä jonkinlaiseen uhanalaisuusluokkaan (silmällä pidettävä, vaarantunut, uhanalainen, erittäin uhanalainen, sukupuuttoon kuollut) kuin elinvoimaiseksi (vain yksi luokka). Myös arvioitavien lajien valinnassa on vinoutumaa ts. arvioinnin kohteeksi joutuu todennäköisemmin laji josta on jonkinlaista ennakkotietoa vähenemisestä.
Samaan valintavinoutumaan olen törmännyt aineiden syöpäluokituksessa. WHO on arvioinut yli 1000 ainetta syöpäriskin suhteen ja vain yksi aine on todettu e”ei syöpää aiheuttavaksi”. Missään nimessä yli 99% aineista/kemikaaleista ei ole syöpää aiheuttavia ihmiselle. On vain niin, että paljon helpommin aine joutuu johonkin epämääräiseen luokkaan kuten ”2B: mahdollisesti syöpää aiheuttava” yms.
Kuntien tulevat metsienhakkuut voisi tiedottaa etukäteen ja keskustella lähiasukkaiden kanssa tehtävistä toimenpiteistä. Voisivat asukkaat ja ehkä kuntakin olla tyytäväisempiä. Nyt jälki voi olla välillä surkeaa. Hakkuutapaa voidaan useassa tapauksessa vähän muuttaa.
Nimimerkki kokemusta on.
Kyllä varmaan liiallista kuusen istutusta tulisi välttää täälläkin, vaikka hirvet tahtovat siihen ajakin. Enemmän sekametsiä ja mäntyä, niin eivät ole niin tuhoherkkiä. Kyllä kuusi on se puu, joka mahdollisista pitkistä lämpöjsksoista eniten kärsii.
Valtaosa valkoposkihanhista on läpimuuttajia, matkaavat Pohjois-Venäjän tundralle. Etelä-Suomessa pesivä kanta on alunperin peräisin karkulaisena Korkeasaaresta. Siihen viittaa sekin, että levittäytynyt Helsingin seudulta muualle eteläiseen Suomeen. Metsästettävä laji mielestäni, koska kanta on kasvanut reilusti viime vuosina. Paradoksaalista on että isompaa serkkua Kanadananhea (istutettu riistalajiksi 1960-luvulla) saa metsästää vapaasti, muttei nykyisin yleisempää valkoposkihanhea.
Kyllä typenoksidit (dieselpakokaasut) aiheuttavat typpilannoitusta maahan. Suomessa niiden vaikutus on toki pieni, mutta esim Etelä-Sakssa se voi olla merkittäväkin runsaan rekkaliikenteen vuoksi.
Luin jostakin, että Amerikan länsirannikolla Oregonissa suositellaan sikäläisten kuusien istuttamista punalepän joukkoon. Siellä hakkuualueen valtaa usein punaleppä (red alder) ja vadelmantapainen salmon berry. Usein vanhoihin lepikoihin kehittyy hyvä kuusimetsä, lepät typen sitojina lannoittavat metsää.
On se kummallista kun vihreät pääsevät vallan kammareihin, niin ovat haluamassa rakentamista Helsingin keskuspuistoon. Samoin Tampereella Eteläpuiston rakentamista. Helenin hallituksen puheenjohtaja on tunnettu vihreä ja silti Helen on Suomen toiseksi pahin hiilidioksidin päästäjä. Hänen mukaansa puun polttaminen tuntuu olevan kivihiiltä ja maakaasua pahempi. Ja sitten tietysti yhtään tuulivoimalaa ei tietenkään saa rakentaa Helsingin alueelle.
Euroopassa ja myös Suomessa suuremmt puumäärät ovat etelässä. Yleensä mitä enemmän etelään mennään, sitä suurempi on kasvunopeus. Etelä-Suomessakin noin 5x verrattuna Lappiin. Hollannin hiilinielu on melko pieni verrattuna Suomeen ja Ruotsiin.
Hyvin onnistuu, olen laittanut kaikki kuusentaimet muokkaamattomaan maahan. Ne pitää vain istuttaa heti hakkuun jälkeisenä keväänä. Heinäistä ehkä joutuu tekemään muutaman vuoden. Ei mitään ihmeellistä.