Ilmeisesti meidän seudulla oli harvinaisen pieni hirvikanta viime talvena, koska hirvikärpäsiä on tänä syksynä poikkeuksellisen vähän. Jos päivän kuljkee metsässä, niin saalis on vaihtelee parista muutamaan kymmeneen hirvikärpäseen.
Samoin hirviä ja niiden jälkiä ei ole tänä vuonna näkynyt juuri ollenkaan. Jos tämä taso olisikin pysyvä, niin tässähän voisi harkita taas männyn ja koivunkin viljelyä niille sopivilla paikoilla.

Suorittava porras puhuu asiaa. Lisäisin hänen listaansa jyrkät rinteet, joita riittää täällä savonmaallakin ja pienet kuviot kaukana tiestä. Jyrkillä rinteillä kannattaisi tehdä voimakas taimikonhoito ja sen jälkeen kasvattaa päätehakkuuseen ilman harvennuksia. Avohakkuu onnistuu jyrkilläkin rinteillä, mutta harvennushakkuu on niillä usein vaikeaa ja kallista.
Pienet kuviot kaukana tiestä ovat toinen tapaus, jossa korjuukustannukset saattavat nousta yllättävän suuriksi. Esim hehtaarin ensiharvennus kilometrin päässä tieltä on käytännössä pystykauppakelvoton jos samalla suunnalla ei ole muuta hakattavaa.

kaikenkaikkiaan kasvatusmalleja kannattaisi soveltaa luovasti metsän tilanteen ja ominaisuuksien mukaan eikä kasvattaa kaikkia kuvioita samalla kaavalla.

Minä näen metsän tuotankokoneistona, enkä rahan tai puustopääoman varastona joten päätehakkuun aika tulee melko pian sen jälkeen kun arvokasvuprosentti laskee lähelle omaa korkotavoitetta. Samoin pyrin tekemään harvennukset ajoissa ja lannoittamaan, jotta saan lyhennettyä kiertoaikaa.

En näe omalla kohdallani mitään järkeä ostaa sellaisia palstoja, josta ei saa tuloja puunmyynnistä, tonteista, sorasta yms. lähivuosina.
Jos olisin aivan varma että metsätilojen hinta jatkaa nousuaan hamaan tulevaisuuteen niin silloinhan minun kannattaisi ostaa myös hoitamattomia taimikkovaltaisia tiloja ja myydä ne kunnostuksen jälkeen voitolla eteenpäin. Minusta tähän bisnesmalliin sisältyy kuitenkin liian paljon riskejä ja en ole lähtenyt siihen.

Itse olen ajatellut, että metsäsijoittamisen kannattavuudesta ratkaisee 60 % tilan ostossa onnistuminen, 20 % metsänhoidon ja puukaupan osaaminen ja 20 % oma työpanos. Jos ostaessa erehty puumääräarviossaan tai ostokiima yllättää ja maksaa liian kovaa hintaa niin sitä ei pysty enää muilla toimilla paikkaamaan kohtuullisessa ajassa.
Taimikkovaltaisten tilojen ostajalla nämä suhdeluvut saattavat kääntyä aivan toisinpäin, niissä oman työpanoksen merkitys on aivan ratkaiseva kannattavuudelle.

Kävelin eilen katsomassa taimikoita Pohjois-Savon eteläosissa ja ainakaan niissä ei ollut minkäänlaisia myyrätuhoja.
Samalla ihastelin/ihmettelin miten hyvin muutaman vuoden takaiset myyrätyhot ovat korjautuneet. Silloin istutin n 6000 tainta uusiksi myyrien jäljiltä. Nyt melkein joka mättäässä on kaksi kuusentainta rinnakkain, eli myyränsyömät taimet kasvattivat silmusta tai alaoksasta uuden latvan. Lisukkeena on vielä runsaasti luontaisesti syntyneitä männyntaimia, joten ei se alue puuttomaksi jää, vaikka silloin myyrätuhon jälkeen näyttikin aika lohduttomalta. Onnelliseen lopputulokseen varmasti auttoi myös se, että alue oli muokattu kunnolla, mättäät olivat isoja ja laakeita ja kivennäismaapintaisia.
Kokonaan toinen tarina on pari vuotta vanhempi kuusentaimikko. Siinä taimet olivat jo kolmevuotiaita kun myyrät iskivät ja niistä hyvin harva selvisi hengissä. Nyt jälkiviisaana olisi pitänyt muokkuuttaa se kuvio uudelleen ja istuttaa vasta sen jälkeen uudet taimet. Ainakin puolet täydennystaimista on kuollut heinään vaikka sitä on heinätty kerran kesässä. Rehevällä maalla heinänkasvu on niin voimakasta että täydennystaimet eivät selviä hengissä jos ne istutetaan valmiiksi heinettyneisiin mättäisiin.
Opin siitä myyrätalvesta pari seikkaa: Vastaistutettu taimi kestää voimakastakin syöntiä ja tekee uuden latvan, joten niissä täydennysistutusta ei kannata kiirehtiä heti samalle keväälle vaan voi katsoa tilannetta loppukesälle asti. Vanhempia taimikoita on turha täydentää, joko kasvattaa sellaisenaan tai sitten lähtee kokonaan alusta uudesta muokkauksesta alkaen.