Käyttäjän Savolainen Metsämies kirjoittamat vastaukset
-
Käyttökokemusta on sekä glyfosaatista että Focus Ultrasta. Glufosatti on tehokasta ainetta, mutta vaatii huolellisen käyttäjän. Itse olen levittänyt sitä reppuruiskulla juhannuksen jälkeen kuusentaimikkoon. Taimet on siihen aikaan ruiskuttaessa vain suojattava hyvin, yksikin pisara riittää vaurioittamaan uutta vuosikasvainta. Eli taimen päälle ylösalaisin oleva pönttö, ruiskulla pyöräytetään pöntön ympärille ainetta ja nostetaan pönttö seuraava taimen päälle. Samalla täytyy varoa hipaisemasta pöntön laidassa olevaa ainetta taimen vuosikasvaimiin. Suutin täytyy olla säädetty karkeille pisaroille ja ilman tyyni, jotta ainetta ei kulkeudu tuulen mukana viereisille taimille. Ennen sanottiin, että pelkkä glyfosaatin haju vaurioittaa taimia.
Glyfosaatissa on se hyvä puoli, että se tehoaa melkein kaikkiin kasveihin, paitsi vuohenputkeen, joka on joskus pellonmetsitysalueilla ongelma. Focus Ultrasta minulla on melko huonot kokemukset. Se on kyllä taimien kannalta turvallinen vaihtoehto, mutta tehoaa vain heinämäisiin kasveihin. Se saattaa olla hyväkin aine, jos kuviolla on vain heinää, mutta meilläpäin ongelmana on enemmänkin vattu, joka kasvaa miestä korkeaksi. Sen alta kuusentaimi ei pysty nousemaan, vaan kuolee juuristokilpailuun ja valon puutteeseen.
Suurin osa uudistusaloistahan ei tarvitse kemikaaleja, mutta jos lähtötilanne on vaikkapa kostella lehtomaisella kankaalla kasvanut harva hiekoivikko niin sen uudistaminen kuuselle järkevillä työmäärillä ei yleensä onnistu ilman kemiallista heinäntorjuntaa. Näitä kohteita on vähän, mutta ne ovat kuitenkin parhaita puutuotantokuvioita, joten niiden uudistamiseen kannattaa satsata.Ilmeisesti kyseessä on linjan reuna-alue eikä linjan alus. Tyypillinen tapaus on seuraava: koko linja-alueen leveys 40 m, joka koostuu keskellä olevasta 20 m leveästä puuttomasta linja-käytävästä, jonka molemmin puolin on 10 m leveät vierialueet. Vierialueilla voi kasvattaa haluamaansa puustoa, kunhan puuston pituus ei ylitä 10 metriä kaistaleen linjanpuoleisessa reunassa ja 20 metriä alueen takalaidasssa. Tällä sähköyhtiöt varmistavat että mahdollisesti kaatuvan puun latva ei yletä langalle.
Jos tämä reunavyöhyke on nyt hakattu aukoksi niin en istuttaisi siihen mitään, vaan antaisin sen taimettua luontaisesti. Korkeintaan jos lähelle tulee muutenkin kaivuri muokkaamaan, niin samalla laikuttaisi tämänkin. Ei metsämaa jää koskaan puuttomaksi, jos pintaa rikotaan. Kasvattelee siinä mitä puuta siihen sattuu tulemaan ja tulevaisuudessa poimii yläharvennuksena pois liian pitkiksi kasvavat puut. Toinen vaihtoehto on toki myös tehdä taas uusi avohakkuu kun puusto on 10 m pitkää, mutta silloin menetetään parhaassa kasvuvaiheessa olevaa puustoa.
Minun käsitykseni Metlan julkaisupolitiikasta on täysin päinvastainen. Sähköpostiin kilahtaa ilmainen Metlan uutiskirje harva se viikko. Uutiskirjeessä kerrotaan lyhyesti uusimpia tutkimustuloksia. Jos haluaa paneutua tutkimuksiin tarkemmin, niin metlan sivuilta löytyy mm Metsätieteellinen aikaikausikirja- sarja. Viimeisin numero 4/2012 on julkaistu 05.02.2013.
Metlan tilastopalvelu (Metinfo) on huippupalvelu. Sieltä saa ilmaiseksi puolueettoman tahon keräämät viimeisimmät metsäalaa koskevat tilastotiedot, kiinnostipa sitten teollisuuden maksama puunhinta tai vaikkapa metsätilokauppa.
Santtu on siinä oikeassa, että osa tutkimustuloksista julkaistaan englanniksi, mutta niistäkin on ymmärtääkseni tiivistelmä kirjoitettu suomeksi.
Ms 200 ei ole omakohtaista kokemusta, mutta sen seuraajan eli ms 201:n läpi on nyt mennut nelisenkymmmentä litraa bensaa.
Öljykorkissa on siinä ihan samat ongelmat. Lisäksi bensapuolen ominaisuuksiin kuuluu hörähtää kaatosahauksessa tyhjää jo hyvissä ajoin ennnen bensan loppumista. Kun sahaa kääntelee vähän niin yleensä sillä karsii ja katkoo vielä sen rungon loppuun asti. Bensatankkin näkyy olevan melko sokkeloinen, todennäköisesti bensaletkun pää ei mene tankin pohjalle asti kaatosahauksessa? Bensatankki on muutenkin häiritsevän pieni, kuulemma vielä pienempi kuin kaksisataisessa.Nämä ovat kuitenkin pieniä puutteita. Kokonaisuutena saha on myönteinen yllätys. Juuri passeli saha ensiharvennuksille, missä edeltäjä eli ms 260 oli taas painava ja kolho. Nyt työn alla on pieni koivikon avohakkuu. Vaneritukinkin teko onnistuu kyllä, mutta onhan se siihen työhön liian heikkotehoinen ja laippa lyhyt kaataessa.
Minulla on saman tienkunnan tien varressa sekä metsää, että kesämökki. Tiekunnan laskun olen jakanut aivan arviosta kahtia: puolet metsäverotukseen ja toinen puolisko vähennyskelvotonta kulua kesämökin takia.
Jos haluaisi tarkan jaon vähennyskelpoiseen osuuteen ja vähennyskelvottomaaan, niin täytyisi pyytää tiekunnalta paperi, josta käy ilmi mistä yksikkömaksu koostuu.
Mutta miten metsänomistaja voi olla varma että mhy:n tarjoama vaihtoehto on metsämistajan eikä vain mhy:n edun mukainen? Sama organisaatio hoitaa sekä tarjouksien pyytämisen ja vertailun että on myös itse samaan aikaan hankkimassa tuloja itselleen tarjoamalla omaa puunkorjuupalveluaan?
Kaikille organisaatioille on tyypillistä pyrkimys toiminnan jatkuvuuteen ja omien työpaikkojen varmistamiseen olipa toiminnan tarkoituksena juhalapuheissa mikä tahansa. Mhy:t eivät ole tässä mielessä mikään poikkeys vallitsevasta käytännöstä.
Jos tuota Timpan kirjoitusta lukee kuin piru raamattua niin sen voisi tulkita tarkoittavan, että ensiharvennuksessa poistetaan sekä lyhyimmät että pisimmät puut, jolloin jäljelle jää mahdollisimman samanmittainen puusto.
Koivikossa jätettävät puut valitsisin ennenkaikkea laadun ja pituuden perusteella eli jättäisin kasvamaan hyvälaatuisia runkoja jotka ovat samalla koko metsän pisimpiä puita. Pisimpiä sen takia, että niillä on melkein aina paraskuntoinen latvus. Kaikki selvästi valtapuita lyhyemmät tai vikaiset rungot joutavat pois vaikka metsä menisikin paikkapaikoin vähän harvaksi.Yksittäisten runkojen väli on huono mittari harvennusvoimakkuudelle. Yleensä käytetään säteeltään 11 m puoliympyrää. Käytännössä pyöräytetään metsurinmitan nauha ajouran varressa olevan rungon ympäri ja peruutetaan 11 m päähän ajouran keskelle, jolloin itse seisoo ympyrän keskipisteessä ja on helppo arvoida mitkä puut lasketaan mukaan. Jokainen puoliympyrän sisään jäävä puu vastaa 52,6 runkoa hentaarilla. Esim jos puoliympyrässä on 20 runkoa, niin hehtaarilla on 1052 runkoa. 11 m on jo riittävän pitkä säde, jotta yksittäisten puiden välillä oleva etäisyysvaihtelu tasoittuu ja saadaan keskimääräinen tiheys.
Täällä on ollut hyvää juttua sellutehtaan näkökulmasta. Käytännössä ostajilla on asiasta omia sovellutuksiaan, jotka eivät riipu pelkästään tehdaspään tarpeista.
Osalle kelpaa ja jotkut toivovatkin, että mänty- ja kuusikuitu laitetaan sekaisin. Tärkein syy taitaa olla kuljetuslogistiikan halventuminen kun samalla varastopaikalla ei ole pientä eri aikaan kuljetettavaa nökköstä mäntyä ja kuusta. Erän pienuus lisää todellisia kuljetuskustannuksia useita kymppejä kuutiolle, joten niiden yhdistely kannattaa. Samoin lehtikuusi kelpaa ainakin paikkapaikoin mäntykuidun seassa. Pienet haapaerätkin saattavat mennä koivukuidun mukana koivusellun tekoon vaikka ne eivät siihen hyvin sovellukaan. Ostajat taitavat vaatia kuitenkin haavan omaan pinoonsa, koska sen hinta on heikompi kuin koivukuidulla.
Nämä ovat kuitenkin aina ostajakohtaisia asioita, joten ne on sovittava ennen kaupantekoa.
Viimeksi möin energiapuuta keväällä. Silloin sain 20 e/m3 karsitusta sekarangasta. Erän koko oli 30 m3 ja varastopaikalle ei päässyt kuin nuppiautolla.
Tein rangat kuitupuun hakkuu ohessa moottorisahalla ja ajo vieraalla maksoi 6 e/m3, joten eihän niistä juurikaan kantohintaa jäänyt oman työpalkan jälkeen. Alunperin oli tarkoitus tehdä ne itselle pilkkeiksi, mutta kun klapeja on liiterissä ainakin neljän vuoden käyttöä varten ja ihmisenlapsella on muutakin tekemistä kuin myyrtää metsätöissä niin tuli soitettua tutulle puutarhurille, joka lämmittää hakkeella kasvihuoneitaan.Tänä syksynä on tarkoitus teettää lisää karsittua rankaa motolla, eiköhän niillekin löydy ostaja ennen ensi kevättä. Kantohinta tulee tosin jäämään muutamaan euroon, koska korjuu maksaa n 16 e/m3 ja jos niistä saisi sen saman 20 e/m3 tienvarressa kasassa. Energiapuusta tulevat tulot ovat joka tapauksessa pieniä suolarahoja. Tässä tapauksessa on tärkeintä on saada 16 v sitten peltoon istutettu lehtikuusikko kasvukuntoon. Runkoluku on nyt n 1600 r/ha ja harvennuksella on jo kiire, elävän latvuksen osuus supistuu vuosi vuodelta. Hakkuun jälkeen tavoitteena on n 600-700 r/ha ja jäävän puuston keskiläpimitta 15 cm eli hiukan rauduskoivua voimakkaampi harvennus.
Puun takaa kertoo tuossa edellä hiekoivun kasvatuskokeista. Omat käytännön kokemukset ovat samansuuntaiset. Ensimmäiset 20-30 vuotta hieskoivu kasvaa melkein yhtä hyvin kuin rauduskoivu. Se iso mutta tulee vasta sen jälkeen. Harventaminen ei juurikaan enää lisää yksittäisten runkojen paksuuskasvua, mistä johtuen kokonaiskasvu hehtaarilla usein pienenee runkoluvun vähetessä. Toinen ongelma on hieskoivun kasvurytmi: kuutiomäärän kasvu heikkenee hyvin nopeasti neljänkymmenen vuoden jälkeen.
Itsekin olen vastoin kokeneempien hieskoivunkasvattajien neuvoja erehtynyt harventamaan päällepäin ihan hyvännäköisiä 30-40 vuotiaita hiekoivikoita. Harvennuksen jälkeen on näyttänyt ihan hyvältä, mutta kun tulee viiden vuoden päästä katsomaan tilannetta, niin lihomista ei ole juurikaan tapahtunut ja ensimmäisistä rungoista alkaa jo kuolla latva. Lopputuloksena on ollut vain pienenevä kasvu, ja valmiiksi heinettynyt uudistusala.Oma kasvatusmallini onkin nykyään hiekoivikoissa taimikonhoito 1600 runkoon/ha, ensiharvennus n 1000 runkoon hehtaarilla ja sen jälkeen päätehakkuu alle nelikymmpisenä. Silloin puumäärän tuotos on melko suuri ja parhaista rungoista saa myös jonkin verran vaneritukkia. Samoin päätehakkuussa metsä on täystiheä, mikä on erityisen tärkeään hieskoivun tyypillisillä kasvupaikoilla, eli rehevillä turvemailla.